Pitkien listojen paluuta vaaleihin on haluttu herätellä. Asiassa ovat olleet aktiivisia maakuntamme ex-kansanedustajat Jouni Backman (sd.) ja Arto Seppälä (sd.). Perusteluita pitkien listojen paluulle löytyy kosolti, mutta nyt järjestelmän käyttöönotto ei ole ajankohtaista.
Lyhyesti kuvattuna, pitkien listojen ideana on se, että puolueiden järjestöväki saisi laittaa äänestämällä ehdokkaat järjestykseen ja sen jälkeen lista koottaisiin siten, että eniten puolueääniä saanut olisi ensimmäisenä, toiseksi eniten toisena jne. Varsinaisessa vaalissa äänet jaettaisiin näille ekoille.
Viimeksi Demari-lehdessä 18.8. Jouni B. todistelee tämän järjestelmän paremmuutta sillä, että "politiikka saataisiin takaisin politiikkaan". Siihen toiveeseen on helppo yhtyä. Puolueväki varmuudella tietää sen, kuinka pitkäaikaiset puolueen järjestötyössä ansioituneet ovat niitä, joiden soisi myös vaaleissa tulla valituiksi.
Aivan pyyteettömiä eivät entiset kansanedustajat ole, sillä kumpikin heistä tietenkin tietää sen, että jäsenäänestyksessä niin puoluevaltuuston puheenjohtaja (Backman) kuin piirin puheenjohtajakin (Seppälä) ovat asemansa vuoksi korkeassa kurssissa ja saavat medianäkyvyyttä ihan toisella tavalla kuin joku untuvikko. Meidän maakunnasta puhuttaessa, eduskuntavaaleissa paikkoja on parhaimmillaankin kolme ja siihen kärkikastiin kuuluvat luonnollisestikin tunnetut ja tutut nimet, niin entiset kuin nykyinenkin kansanedustaja.
Omasta puolestani olen ymmärtänyt listavaalin järkevyyden jo vuosia sitten. Sen aika ei kutenkaan ole nyt, kun puoluepolitiikan arvostus ja kiinnostavuus on alempana kuin koskaan. Äänestysinto on pudonnut vaali vaalilta ja tarvitsemme kasvojenkohotuksen ennenkuin puolueiden vetovoima palaa.
Jäsenäänestyksiähän meillä on maakunnassa tehty aina eduskuntavaaleissa. Mikäli listavaalisysteemi meillä olisi ollut käytössä, olisin tullut valittua eduskuntaan jo vuonna 2003, n. neljän tuhannen äänen turvin. Jäsenäänestyksessä sijoitukseni oli näet toinen:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti