Yhtä ja toisaalla toista

Valtion ensi vuoden budjetti alkaa olla käsittelynsä puolivälissä. Asioista on pidetty suuria puheita yötä myöten ja aamupäivällä äänestetty. Tänään oli vuorossa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonala. Olin uudistanut aloitteet sekä valtatie 5:n että Savonlinnan ohikulkutien rakentamisen aloittamiseksi alkuperäisen aikataulun mukaisesti.

Nämä kaksi hanketta päätettiin siis jo edellisen eduskunnan aikana ja nyt uusi hallitus haluaa lykätä ne kauemmaksi. Meillä maakunnassa kyllä tiedetään, kuinka tärkeitä nämä molemmat alueellemme ovat ja siksi niitä on puolustettu yhtenä miehenä vuosikausia.

Ihmettelen nyt sitä, kuinka hallituspuolueiden eteläsavolaiset kollegat kuitenkin äänestivät tänään tierahojen lykkääntymisen puolesta. Tietenkin tiedän, että heidät oli ryhmissä laitettu kuriin ja kielletty menemästä maakunnallisten hankkeiden puolelle. Aikaisempina vuosina tällaisia ehdottomia kieltoja ei ole ollut, vaan maakuntaa on saanut puolustaa sen valtakirjan voimalla, jonka äänestäjät ovat antaneet.

Ei pitäisi yhdessä paikassa puhua yhtä ja toisessa paikassa toista, se ei edistä asioiden eteenpäinviemistä. Tuntuu siltä, kuin tämän hallituksen harjoittama politiikka kaiken kaikkiaan on kovin ristiriitaista ja poukkoilevaa. Toivottavasti kansalaiset seuraavat puheiden ja tekojen ristiriitaa.

Äänestystulos molemmissa hankkeissa oli 121-61 ja demariryhmä toimi ryhdikkäästi näiden edellisen hallituksen tekemien päätösten mukaisesti. Asiaa toisille esitellessäni, ei kukaan asettanut näitä esityksiä kyseenalaiseksi, päinvastoin.

Tänään on vuorossa normaaliin tapaan ryhmäkokoukset kello 14-16 ja kyselytunti klo 16-17. Sen jälkeen jatkuu istunto ja sosiaali- ja terveysministeriön asiat tulevat käsittelyyn vasta klo 19. Edessä siis pitkä rupeama. Huomiselle ja lauantaille jää vielä omat asiansa.

Pinnareita...?

Eilisessä Iltalehdessä oli jälleen tehty tilastoja siitä, ketkä ovat eduskunnan pinnareita. Lehtijutussa pinnarin perusteluna oli käytetty poissaoloja valiokuntien kokouksista. Usein kuulee sanottavan, että varsinainen valmistelutyö tehdään juuri valiokunnassa ja siksi ne ovat tärkeitä paikkoja vaikuttaa. Näin oikeasti onkin.

Poissaolo valiokunnasta on yksi tapa mitata kansanedustajan "aktiivisuutta". Poissaoloille voi olla monta syytä aina sairaudesta toisen työtehtävän hoitoon. Kansanedustajan työ on monipuolista ja liian monta kertaa eduskuntatalossa tapahtuu muitakin mielenkiintoisia asioita juuri valiokuntienkin kokousten aikaan. Valintoja täytyy jokaisen aina silloin tällöin tehdä.

Itse pidän suurimpina pinnareina sellaisia edustajia, jotka jostain syystä ovat halunneet itselleen useita valiokuntapaikkoja ja lisäksi muita luottamustehtäviä ja jotka toistuvasti tulevat valiokuntiin vain ilmoittautumaan läsnäolleiksi ja sitten jo kiiruhtavat poissaolon välttämiseksi toiseen paikkaan. Uskokaa tai älkää, näitäkin edustajia joka ryhmästä löytyy ja he ovat niitä "ahkeria ja tunnollisia". On paljon reilumpaa olla aidosti poissa kokouksesta ja silloin varamies tietää tulla paikalle, kuin yrittää kaunistaa omia tilastojaan ja sählätä samanaikaisesti monessa paikassa.

Eilen käytiin salissa ensimmäinen erä budjettikeskustelua. Tuntui aivan kuin olisimme kaikki salissa puheenvuorot käyttäneet lukeneet ihan eri budjettikirjaa. Ihmettelin ja edelleen ihmettelen sitä, kuinka varsinkin uudet kokoomusedustajat kilpaa käyvät pöntössä kehumassa sitä, kuinka nyt vihdoin asiat laitetaan kuntoon ja toisaalta kaikki huononnukset johtuvat viime vuosien huonoista ratkaisuista, joita kokoomus ei ole ollut tekemässä.

Aikamoisen aivopesun pitkän ohjelman ovat nämä kokoomusuntuvikot saaneet läpikäydä. Haluankin nähdä kuinka nämä samat henkilöt asioista puhuvat omissa kotikunnissaan, kun joutuvat viemään pelkkää lämmintä kättä kurjistuvien kuntatalouksien uhreille. Siinä ei puheet "historiallisista uudistuksista" ja "sinivihreän hallituksen ennennäkemättömistä panostuksista kuntatalouksiin" varmasti mieltä lämmitä.

Nollatoleranssi

Tänä syksynä on paljon puhuttu kouluista ja koululaisista. Toisaalta on kauhisteltu tragediaa Jokelassa ja toisaalta hehkutettu koululaitoksemme hyvistä tuloksista maailmanlaajuisissa vertailuissa. Oppimistulokset ovat varmasti kehumisen arvoisia, mutta on tosiasia, että koululaitoksemme sisällä oppilaat ovat jakautumassa yhä enemmän kahtia.

Eriarvoistuminen yhteiskunnassamme alkaa siis jo lapsena. Näin on toki aina ollut, mutta yhtenäiseen peruskouluun siirtyminen 1970-luvulla piti olla näitä eroja tasoittava tekijä. Kuitenkin nyt, tiukkoina taloudellisina aikoina, kunnat joutuvat suurentamaan opetusryhmiä jo alakoululaisilla sekä vähentämään erityis- ja tukiopetusta. Liian suuret ryhmäkoot koituvat juuri niiden lasten kohtaloksi, jotka eniten tarvitsisivat apua paitsi tiedollisesti niin myös sosiaalisesti.

Kaikkien tutkimusten mukaan, maassamme on aiempaa enemmän lapsia, jotka voivat huonosti. Syitä on haettu niin lamavuosista, työttömyydestä, päihteiden käytöstä kuin uusavuttomista vanhemmistakin. Varmaa on, että pelkästään yhtä syytä lapsen pahoinvointiin ei ole ja toisekseen, syyllinen ei milloinkaan ole lapsi itse.

Yhteiskunnnassa on rakennettu suurella vaivalla järjestelmä, jolla niin sanottu varhainen puuttuminen perheisiin ja heidän kohtaamiinsa ongelmiin olisi kaikken ulottuvilla. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tätä järjestelmää ollaan romuttamassa. Määrärahat joka tasolla ovat pienenemässä ja jonot erilaisiin tukitoimiin ovat liian pitkät.

Tänä aamuna Helsingin Sanomissa oli koskettava mielipidekirjoitus, jossa äiti kuvasi vaikeuksiaan 12- vuotiaan lapsensa kanssa. Äiti on yrittänyt toistuvasti saada jostakin apua, mutta tuloksetta. Näin piittaamaton ei voi suomalainen hyvinvointiyhteiskunta olla. Hätähuutoon on vastattava ajoissa eikä lapsista välittäminen saa olla pelkästään puheiden tasolla.

Meillä kaikilla aikuisilla on vastuu kaikista lapsista. Ihmettelin eräänä päivänä, kun oma poikani kertoi joutuneensa isompien poikien "hyökkäyksen" kohteeksi ollessaan kahden luokkakaverinsa kanssa menossa leikkikentälle sitä, että ohikulkevat aikuiset eivät olleet reagoineet kiusaamistilanteeseen millään tavalla. Jokainen aikuinen voi tällaisen nujakointitapauksen nähdessään kysyä, onko kaikki hyvin ja onko kyseessä leikki vai jotakin muuta.

Tämä kahakka päättyi muutamiin ruhjeisiin ja poliisin paikalletuloon, mutta kaikenlainen kiusaaminen ja väkivalta lasten kesken on hälyyttävää ja siihen tulee suhtautua vakavasti. Tiedän, että kouluilla on vallalla kanta, että kaikki mikä tapahtuu kouluajan ulkopuolella on kotien ja vanhempien vastuulla. Mielestäni kasvatus- ja välittämisvastuu on kuitenkin kaikilla yhteinen eikä ketään voi rajata huolehtimisen ulkopuolelle.

Kiusaamisessa tulee olla nollatoleranssi, tapahtuu se sitten koulussa, kotona, työpaikalla, harrastuksissa eli ihan missä tahansa. Pieneltä tuntuva kiusanteko ja sen vähättely voi aiheuttaa kiusaamisen pitkittymisen ja mittaamattomat henkiset vauriot uhreille. Näitä esimerkkejä on liian usein luettu lehtien palstoilta, joko kiusattujen itsensä kertomina tai heidän omaistensa kertomina jälkikäteen.

Kiusaaminen ja agressiivinen käyttäytyminen on aina merkki siitä, että kiusaajalla ei ole kaikki hyvin. Näihin heti tarttumalla, voidaan pelastaa monen lapsen ja nuoren elämä. Varhainen puuttuminen on meidän kaikkien asia.

Kevennystä

Näin aurinkoisena päivänä voi hyväntuulisena kirjoitella vähän kevyempiä asioita. Tällä viikolla onkin ollut monia mukavia tapauksia, joista on päivittäisen hauskuuden saanut irti.

Tiistai-iltana eduskunnan Italia-ystävyysryhmä kävi vierailulla Italian Suomen suurlähettilään residenssissä. Rakennus Kaivopuistossa oli ulkoapäin upean näköinen eikä sisäpuoli jäänyt sen huonommaksi. Suurlähettiläs oli oikein viehättävä Signora, jonka johdolla kävimme vilkasta keskustelua niin Suomen kuin Italiankin ajankohtaisista poliittista ja yhteiskunnallisista asioista.

Eduskunnassa on kaikenlaisia harrastuskerhoja, joihin jokainen voi mieltymyksensä ja kiinnostuksensa mukaan liittyä. Lähes jokaisella Euroopan maalla on omat ystävyyskerhonsa ja ne kokoontuvat satunnaisessa kokoonpanossa ja silloin tällöin. Itse olen liittynyt ainaostaan tähän Italia-kerhoon ja siellä mukana olevat edustajat tuntuvat kaikki varsin hengenheimolaisilta.

Tiistai-iltana pitivät myös karaoke- ja tanssikerhot pikkujoulujaan. Upeat tulkinnat tutuista kappaleista kaikuivat pitkin uudisrakennuksen seiniä; istuin pitkälle iltaan huoneessani kirjoittelemassa joulukortteja ja kuuntelin samalla karaokea.

Hallintovaliokunnassa saimme keskiviikkona katsauksen siitä, kuinka matkustusasiakirjoja (passeja jne) tullaan tulevaisuudessa uudelleen muotoilemaan. Meitä valiokunnan äiti-ihmisiä nauratti kovasti, kun kuulimme että alle 6- vuotiailta ei voida ottaa sormenjälkitunnisteita passeihin. Eipä ole tullut tuotakaan aikaisemmin ajateltua, mutta tottahan se on, että pienet sormet ovat vielä niin kovin pehmeät, että ei niissä varmaankaan ole mitään tunnistettavaakaan.

Keskiviikkona olivat Suomen tekstiiliopettajat vierailulla talossa. He olivat nähneet suuren vaivan ja neuloneet meille jokaiselle edustajalle omat lapaset. Kävin hakemassa omani ja samalla kysyin, kuinka he olivat tempauksen organisoineet. Jokaisen vaalipiirin aktiivit olivat valinneet "oman" edustaja, jolle sitten tekivät omannäköisensä kinnasparin. Minun lapaseni herättivät ihastusta ja ihmetystä kollegoissa. Ne olivatkin poikkeuksellisen upeat ja juuri minun tyyliseni. Sattumalta vaatteeni juuri tuolloin olivat aivan saman sävyiset kuin lapaset.

Huomasinkin, että entinen työkaverini Pirkko Vartio-Viljakainen oli minun lapaseni tehnyt ja siksi ne olivatkin niin sopivat juuri minulle! Asiaakin tekstiiliopettajat toki halusivat tuoda tietoomme. He ovat huolissaan siitä, kuinka tulevaisuudessa tullaan turvaamaan taito- ja taideaineiden valinnaisuuden mahdollisuudet peruskouluissa. Huoli on aiheellinen.

Tämä viikko alkaa olla jo lopuillaan. Samoin joulukorttiurakka. Talosta lähtee hirvittävä määrä kortteja maailmalle ja toivon, että kortin saajat niistä ilahtuvat ja arvostavat sitä. Itse laitan tänä vuonna varsin maltillisen määrän kortteja, 500. Ensi vuonna määrä on varmasti jo suurempi, sillä matkan varrella tulee aina tutuiksi uusien ihmisten kanssa, kelle tekee mieli kortti jouluna laittaa.

Viikonloppuna on aikaa valmistella Onnin kanssa joulua ja miettiä muutamaa lehtikolumnia. Ensi viikko onkin sitten varsinainen loppurutistus ennen joulutaukoa. Työviikkomme alkaakin jo maanantaina ja budjettia käsitellään koko viikko aamusta yömyöhään. Tänään on vielä hallintovaliokunta klo 11.15 ja täysistunto klo 13.00. Elättelen toivetta, että ehtisin klo 15.12 lähtevään junaan...

Juhlien jälkeen

Itsenäisyyspäivän juhlat on siis saatu kunnialla vietyä läpi. Oli kivaa. Sovimme eukkojen kanssa, että menemme toisenkin kerran! Kaikki meni niin kuin olimme suunnitelleet; tapasimme hyvissä ajoin ennen sissänmenoa eräässä ravintolassa ja ihastelimme kauniita pukujamme ja joidenkin komeita seuralaisia.

Sisään pääsimme aikataulun mukaan noin kello 20 ja sen jälkeen ilta hujahti vauhdilla tuttuihin törmäillen (kirjaimellisesti). Jatkoimme juhlintaa vielä Linnan jälkeen ravintola Teatterissa. Molemmissa paikoissa oli yhteistä se, että kun television valot sammuivat, tuli kummasti tilaa...
Seuraavana päivänä olimme jälleen virkeinä työpaikalla ja naureskelimme illan tapahtumille.

Jäin Helsinkiin vielä lauantaihin saakka. Sain hoidettua jouluun liittyviä asioita ja olikin mukavaa kierrellä kaupoissa kerrankin ihan ilman kiirettä ja aikataulua. Viikonloppu muutoin meni kotosalla nautiskellen. Maanantain kaupunginvaltuuston paperit herättivät ajatuksia ja sunnuntaina sainkin olla hetken jos toisenkin verran puhelimessa. Mikkeliläiset ovat kiinnostuneita siitä, kuinka heidän asioitaan hoidetaan.

Maanantain budjettivaltuusto alkoi jo kello 13.00. Aloitusaika on vihdoin saatu siirrettyä järkeväksi (kiitos puheenjohtaja Nepposen), sillä menneinä vuosina pitkä budjettikokous alkoi klo 18.00 niin kuin valtuuston kokoukset yleensäkin. Yömyöhään venyneet kokoukset eivät olleet kenenkään kannalta järkeviä. Eilen kokous päättyi hyvissä ajoin, jo ennen klo 19.

Budjetin käsittely sinänsä ei aiheuttanut suuria ristiriitoja eri puolueiden välillä. Aikaisemmin hiertäneet sosiaali- ja terveyspuolen budjetista uhatut omaishoitajien tukien poistaminen ja akuuttiosaston lakkauttaminen oltiin saatu torpattua jo hallituskäsittelyssä. Sosialidemokraatit pitivät kuitenkin sote:n budjettia tälläkin kertaa alimitoitettuna ja siksi esitimme vielä 2 miljoonan euron lisäystä budjettiin. Tästä valtuusto äänesti.

Omassa ryhmäkokouksessamme ennen varsinaista valtuuston kokousta kävimme vilkasta ja hyvää keskustelua. Tällaisia arvopohjaisia tilaisuuksia kaipaisin lisää. Puhuimme pitkään siitä, kuinka ymmärrämme kaupunginjohtajan budjettikirjaan tekemän lauseen henkilöstön lomautuksista ja irtisanomisista. Monella menivät puurot ja vellit sekaisin pahemman kerran.

Itse ajattelen asian niin, että kaupungin talouden tilanne on nyt niin vakava, että emme voi ummistaa silmiämme miltään keinolta, mikä voisi parantaa tilannetta. Kirjaus lomautuksien ja irtisanomisten mahdollisuudesta viimeisenä keinona ei ole mikään ehdotus tai kannanotto niiden käyttämiseksi, vaan ainoastaan tiedostaminen siitä, että myös nämä keinot ovat käytettävissämme.

On aivan eri asia, tarvitaanko niitä koskaan käyttää tai aiotaanko niitä koskaan käyttää kuin se, että ne tekstiosuudessa on mainittuina. Mielestäni on erittäin vastuutonta kaupunkilaisten asioiden hoitoa se, että kieltäydyttäisiin ajattelemasta näiden keinojen edes teoreettista käyttöä. Kaupunginhallituksessa asiasta äänestettiin jo aikaisemmin ja meidän ryhmä hajosi siellä.

Myös valtuustoryhmässä asiasta oltiin voimakkaasti kahta mieltä. Jotkut vaativat ryhmäpäätöksen tekoa tässä asiassa. Minulle olisi käynyt (niinkuin yleensäkin) ns. vapaiden käsien antaminen, mutta ryhmän enemmistö halusi tehdä ryhmälle yhtenäisen päätöksen. Äänestystulos oli 14-13 tekstimaininnan säilymisen puolesta!

Mikkeliläisessä demariryhmässä tunnetaan siis sittenkin vastuuta kuntalaisista. Tällä johtopäätöksellä menimme saliin ja hyväksyimme kaupunginjohtajan esityksen mahdollisuudesta käyttää myös lomautuksia ja irtisanomisia, mikäli talous jolloinkin niin edellyttää.

Turhaa on ollut se lietsonta henkilöstön suuntaan, jolla ihmiset on saatu paniikkiin. Mikäli näihin milloinkaan joudutaan turvautumaan, tietenkin se tehdään juuri kaikkien pykälien ja tietojen ja taitojen mukaan siten, että siihen on mahdollisimman hyvin pystytty varustautumaan myös yksilötasolla ja siten, että tilanne ei kohtuuttomasti kuormita työpisteitä.

Nähtäväksi jää se, kuinka budjetissa tullaan ensi vuonna pysymään. Itse veikkaan, että ei tulla. Mikäli pysyttäisi, tarkoittaisi se sitä, että ihmiset on jätetty hoitamatta. Toivottavasti seuraavan vuoden budjetin valmistelu aloitetaan jo heti ensi viikolla ja nyt hieman järkevämällä tavalla (terveiset Kimmolle!).

Kaikkien hyvien juhlien jälkeen alkaa siis arki. Eilinen kokous kaikkine ikävine asioineen palautti arkeen ihan hyvin. Tänään saavuin Helsinkiin, jossa aurinko paistoi ja työnteko tuntuu taas tosi kivalta. Tällä viikolla on salissa paljon asiaa ja iltaisinkin kaikenlaista mukavaa oheistoimintaa. Joulun lähestyminen tuntuu tässäkin talossa.

Juhlista toisiin!

Tänään oli eduskunnassa itsenäisyyden 90-vuotisjuhlaistunto. Hieno ja arvokas tapahtuma, jonka jouduin jättämään väliin. Entinen kouluni (oppilaana ja opettajana) Mikkelin Lyseo täytti 135 vuotta ja oli kutsunut mukaan juhlimaan. Samalla vietettiin itsenäisyyspäivän juhlaa. Uudet ylioppilaat saivat lakkinsa ja olivat perinteiseen tapaan niin kauniita ja komeita.

Erityisen iloinen olin aikuislinjan opiskelijoiden puolesta. Lakitettavien joukossa oli muutama entinen oppilaani ja heidän urakointinsa sai nyt upean päätöksen. Olen vilpittömästi iloinen heidän puolestaan.

Poisjääminen eduskunnan juhlaistunnosta ei sinänsä harmita, juhlimmehan jo keväällä hieman samankaltaisen teeman ympärillä. Enemmän harmitti se, kun Yleisradion toimittaja soitti ja olisi tehnyt tänään iltapäivällä Lauantaiseura-ohjelmaan pienen jutun siitä, mitä mieltä MINÄ olen hallituksen ympäristöpolitiikasta!!!! Ensimmäinen kerta, kun valtakunnan mediassa joku on kiinnostunut työhön liittyvistä asioista ja minä en pääse paikalle. Kyllä harmittaa.

Illalla pääsin mukaan Mikkelin työttömien toimintajärjestön pikkujouluihin. Tilaisuus oli mukavan lämminhenkinen ja toivon, että nämä ihmiset jaksavat jatkaa pätkätöiden ja työttömyyden välistä taiteilua ennen kuin työllistyvät vakituisemmin. Arpajaiset menivät jälleen osaltani totuttuun tyyliin.

Huomenna onkin tiedossa pitkä päivä. Ihan erilainen itsenäisyyspäivä kuin koskaan aikaisemmin. Päivä rytmittyy erilaisten Linnan juhliin liittyvien valmistelujen mukaan. Lähden 12 maissa kohti Helsinkiä ja taksi Presidentinlinnaan on tilattu 19.15. Menemme muutamien työkavereiden kanssa samalla kyydillä, joten voimme sitten toinen toisiamme opastaa.

Pukua ja avecia on arvuuteltu lehdistön taholta monta kertaa. Olen todennut useasti, että puku on valmiina ostettu, yksinkertainen , musta iltapuku. Ei mitään hörselöitä eikä kimalletta mulle. Avecin osalta olen sanonut, että toimin protokollan mukaisesti eli koska virallisesti vielä tällä hetkellä aviopuolisoni on "estynyt" mukaan lähtemään, niin tietenkin menen yksin.

Uskon, että huomenna alkaa myös juhlamieli löytyä. Surkeana olen varmasti hetkellisesti ainakin silloin, kun laitan uuden kaulakoruni kaulaan. Kesällä edesmenneen isäni kanssa puhuimme heti vaalien jälkeen, että "sitten isä ostaa tyttärelleen jonkun upean korun ensimmäisiin linnanjuhliin". No, koru on nyt ostettu ja tiedän, että isä olisi tyytyväinen valintaani.

Huomenna kannattaa tarkkailla lähetystä linnasta. Me riviedustajat tulemme rykelmissä ja tunnetusti jono etenee kovaa vauhtia. Tiedän, että saamme vietettyä kivan illan ja perjantaina taas arkisesti töihin. Mukavaa itsenäisyyspäivää kaikille ja pidetään itsenäisyys ja sen saamiseksi annetut uhraukset mielissä muulloinkin kuin juhlapäivinä!

Kyllä hävettää!

Tulin aamujunalla Helsinkiin, koska tänään on poikkeuksellisesti täysistunto. Totuttuun tapaan luin junassa iltapäivälehdet. Iltalehdessä oli arvostamani ajattelijan ja kirjoittajan Kalle Isokallion kolumni "Mummon kyykyttäjät". Hän kysyy artikkelissaan; Eikö kansanedustajia yhtään hävetä!

Vastaan hänelle: Kyllä hävettää! Isokallio arvostelee jutussaan sitä, kuinka kansanedustajat ovat tehneet huonoja päätöksiä. Päätöksiä, jotka kurittavat etupäässä pienituloisia vanhuksia. Olen ihan samaa mieltä ja näistä asioista oma puolueenikin on kantanut huolta.

Energiaveronkorotus ja polttoaineiden veronkorotus ovat molemmat niitä asioita, jotka kohdistuvat enemmän pienituloiseen haja-asutusalueella asuvaan ihmiseen. Olen ainakin yrittänyt puhua toisenlaisen päätöksenteon puolesta. Me maakunnista tulevat kansanedustajat esimerkiksi ympäristövaliokunnassa kyllä tiedämme ne haasteet, joita asuminen ja eläminen joukkoliikenteen ulottumattomissa tarkoittaa.

Oma puolueeni on myös vastustanut terveyskeskusten asiakasmaksujen korotuksia. Nämä korotukset kuitenkin sisältyvät hallituksen ohjelmaan. Myös tästä olen omissa puheenvuoroissani puhunut. Harmi vaan, että tässä maassa on kovien arvojen oikeistohallitus, joka nauttii eduskunnan voimasuhteitten tuomaa valtaa.

Lisää häpeää saan tuntea oman kotikaupunkin Mikkelin suunnitelmista kurittaa mummoja lopettamalla omaishoitajien tukeminen sekä lakkauttamalla terveyskeskuksen akuuttiosasto. Myös nämä oikeiston ajamat leikkaukset kohdistuvat juuri näihin Isokallion mainitsemiin pienituloisiin mummoihin. Myös meidän kaupungissa valtaa pitää kylmät oikeistopuolueet.

Mitä tulee Isokallion vertauksiin kansanedustajien palkoista ja muista eduista, rohkenen olla tuntematta häpeää. Tämän puolen vuoden eduskuntaurani aikana olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että myös tämä työmies on palkkansa ansainnut. Myös tällä hyvällä palkalla saa töitä tehdä ihan tosissaan eikä työtunteja vuorokaudessa tai viikossa lasketa.

Työ on mielenkiintoista, vastuullista ja vaativaa. Nautin tästä työstä enkä koe olevani Isokallion maintsema AHNE kansanedustaja. Pikemminkin haluaisin tulla tituleeratuksi sanalla AHKERA kansanedustaja. No, ehkä joskus tällaistakin saamme jostain kolumnista lukea...

Huolenpitoa

Tänään oli Länsi-Savossa mielipidepalstalla kirjoitukseni omaishoitajista. Kirjoitin samoin kuin aikaisemmin blogissani eli kritisoin sitä lyhytnäköisyyttä, mitä nämä ns. säästöt edustavat. Olen tänään saanut paljon palautetta asian johdosta. Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olen oikeassa puolustaessani juuri näitä heikompiosaisia.

Eilen olimme Onnin kanssa Haukivuoren lukion 40 -vuotis juhlassa. Samalla juhlistettiin Suomen itsenäisyyspäivää. Pienelle kunnalle on omalla lukiolla ja sitä kautta sivistyksen läsnäololla ollut vahvasti identiteettiä voimistava vaikutus. Samoin voi ajatella koko pienestä Suomesta ja meidän kansainvälisestikin aina laadukkaaksi todetusta opetuksesta.

Iltapäivällä rentouduin hetken Mikaelissa kuunnellen Päiviö Tommilan luentoa tapahtumista ennen vuotta 1809, jolloin Suomi erinäisten vaiheiden jälkeen liitettiin osaksi Venäjää. Mielenkiintoisia aikoja. Oli mukavaa hetken aikaa kuunnella ihan muuta kuin, mitään työhön liittyvää. Vaikka toisaalta, kyllähän tapahtumat Suomen historiassa tämän päivän tapahtumiin aina jotenkin liittyvät.

Illansuussa oli ystävämme Niemisen Kallen 60 v- synttärit. Kallen kanssa istumme kaupunginhallituksen kokouksissa vierekkäin ja olemme yhdessä viettäneet Kallen perheen kanssa mukavia päiviä mm. etelän auringon alla. Samalla oli Aleksin 14 v juhlat, joten Onnilla oli hauskaa päästä availemaan ison pojan saamia paketteja.

Istuimme juhlissa samassa pöydässä kaupungin terveystarkastajien ja eläinlääkärien kanssa. Keskustelimme ajankohtaisista uutisista koskien tuotantoeläinten kohtelua Suomessa. Sain kuulla vallitsevasta epäkohdasta liittyen kunnallisten eläinlääkäreiden toimenkuvaan. Asia täytyy selvittää, kunhan työpaikalle seuraavan kerran pääsen.

Tänään on ollut rauhallinen päivä. Lounas Muorin luona ja sitten hieman kaupoille jouluvaloja hankkimaan. Ilta sujunee kotitöitä tehden ja kassia pakaten. Lähden poikkeuksellisesti jo maanantai-aamuna Helsinkiin, sillä eduskunta kokoontuu täysistuntoon huomenna klo 12.

Näin ollen en pääse kaupunginhallituksen budjettikokoukseen, mutta keskustelut varamiehen kanssa on käyty. Lopullisesti budjetti hyväksytään viikon päästä maanantaina kaupunginvaltuustossa. Toivottavasti virkamiesesitys tulee vielä muuttumaan ja voisimme yksimielisesti olla hyväksymässä budjettia. Kaupunkilaisista on pidettävä huolta.

Kemikaali-Ali

Kemikaali-Ali tuli mieleen eilen, kun täysistunto käsitteli EU:n kemikaaliviraston sijoittumista Suomeen. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että hyvä juttu kun virasto Suomeen saatiin, mutta sitten muuten asian suhteen oltiin hyvin KRIITTISIÄ.

Sanaa kriittinen viljeltiin joka puheenvuorossa ja sillä koetettiin saada hyväksyttäväksi tuleva asia jotenkin vähän siedettävämmäksi. Perusidea hallituksen esityksessä on siis se, että tämän EU-viraston henkilökunta tulee saamaan sellaisia verotuksellisia etuuksia, joita tavan suomalaiset eivät ikinä voi kuvitella saavansakaan. Ristiriitainen tilanne.

Omassa puheenvuorossani käsittelin asiaa nimenomaan yhteiskunnan eriarvoistumisen näkökulmasta. Nyt jos aloitamme tällaisen tien, se voi olla perusteluna jatkossa muiden toimialojen tai muiden virastojen työntekijöiden veroetuuksiin. Ei lupaa hyvää.

Paikallinen lehti Länsi-Savokin oli tänään asiasta kirjoittanut. Kirjoitus sinänsä oli aivan oikean suuntainen ja piti sisällään monta oikeaa puheenvuorolainausta. Huvittuneena panin vaan merkille jutussa olevan kuvan; kansanedustaja Saarela eduskunnan täysistunnossa. Kuva oli tietenkin oikein hyvä, mutta enpähän ymmärrä, miten se liittyi kemikaalivirastoon tai siitä käytyyn keskusteluun...

Muutoinkin eduskunnan käytävillä on kohistu kollega Saarelan elämään liittyvistä tapahtumista. Minultakin asiasta kysyttiin, mutta onneksin ymmärsin olla kommentoimatta toisten ihmisten asioita. Jotenkin toivoisin, että muutkin valitsisivat saman linjan. Jokaisella riittää varmasti puhumista ja miettimistä omissa asioissaan. Myös Linnan juhlat tuntuvat lehdistöä kovasti kiinnostavan.

Sehän on ihan ymmärrettävää, niin minuakin on aina aikaisempina vuosina tapahtuma kovasti kiinnostanut. Nyt tuntuu vaan niin hektiseltä tämä elo, että en ole vielä ehtinyt asiaa kovasti miettimään. Ehkäpä se torstai-aamuna sitten tajuntaan jysähtää oikein kunnolla ja varmasti juhlamieli päivän mittaan nousee huippuunsa.

Tänään on vielä ohjelmassa ryhmäkokous klo 14-16 ja sen jälkeen kyselytunti ja täysistunto. Ilta näyttää tänään lupaavan pitkältä ja se on pelkästään hyvä. Joulukorttien kirjoittelu on hyvällä mallilla ja saan urakan loppuun tänä iltana. Pikkuhiljaa alkaa siis joulun valmistelukin hiipiä mieleen. Onnin joulukalenteri on huomenna muistettava etsiä jostakin...

Ehdoton asia

Eilinen junamatka Helsinkiin sujui jälleen vauhdilla. Meitä edustajia oli samassa vaunussa useita ja saimme taas laitettua maan asiat järjestykseen. Ns. junaparlamentti on hyvä foorumi puhua oikeistakin asioista eri puolueiden ja eri kulmakuntien edustajien kanssa.

Kaikilla kunnilla tuntuu olevan samansuuntaiset tilanteet. Varkauden rajua päätöstä taloutensa oikaisemiseksi henkilökunnan lomauttamisella myös ymmärrettiin. Kouvolan seudun kuntaliitoksilla haetaan samoja tavoitteita kuin meillä joitakin vuosia sitten. Lahtelaiset edustajat kertovat ja kommentoivat mielellään uuden kaupunginjohtajansa (meidän entisen siis) edesottamuksia.

Eilinen päivä oli kovin tuulinen täällä Helsingissä. Samanlainen kylmä puhuri tuntuu nyt käyvän Mikkelissäkin; sosiaalilautakunta kokoontuu tänään tekemään lopullista esitystään ensi vuoden budjetista. Virkamiesesitys on kylmä. Omaishoitajien tuen määrää aiotaan esityksen mukaan pienentää.

Suunnitelmassa ei ole mitään järkeä. Omaishoitajien lukumäärä kaupungissa on kasvanut ja tullee väestön ikääntyessä kasvamaan entisestään. Tänä vuonna omaishoitoon varatut rahat on käytetty loppuun jo keväällä ja ensi vuodelle olisi summaa pitänyt siis pikemminkin suurentaa.

Esitystä perustellaan tietysti monella taloudellisella näkökulmalla, mutta tosiasia on, että pelkästään taloudellisestakin näkökulmasta katsottuna, satsaaminen omaishoitoon on paljon edullisempaa kuin ihmisten hoitaminen laitoksissa. Ihmiset, jotka hoitavat omaistaan kotona tekevät pyyteetöntä työtä ja saavat siitä nimellisen korvauksen.

Mikäli tätä ei arvosteta eikä auteta näitä hoitajia jaksamaan, joutuvat useat tällä hetkellä kotona pärjäävät vanhukset hyvin nopeasti laitoshoitoon, jossa paineet työntekijöillä ovat muutoinkin kovat. Toisaalta hoemme sitä, että haluamme pitää vanhukset mahdollisimman pitkään kotona ja edesauttaa heidän selviytymistään siellä, mutta toisaalta ollaan valmiit poistamaan siihen edellytykset. Minä en ainakaan ole!

En millään muotoa ymmärrä tätä logiikkaa enkä tule omaishoidontukea pienentävää esitystä päätöksentekovaiheessa hyväksymään. Tämän ilmoitin jo maanantaina kaupunginhallituksessakin kun asiasta puhuttiin. Harvoin olen ollut niin ehdoton kuin nyt tässä asiassa, mutta tiedän olevani todella heikon ihmisen puolella.



Ei voi olla niin, että Mikkelin kaupungin kuralla oleva talous pelastuu omaishoitajien ja näiden hoidettavien kustannuksella. Toivon, että sosiaalilautakunta käyttää tänä iltana asiantuntemustaan ja harkintaa ja tekee osaltaan järkevän päätöksen.

Kovaa kyytiä!

Eilen ja tänään on tullut taas autolla kurvailtua. Eilen iltapäivällä olin kutsuttuna Kangasniemen Työväenyhdistyksen syyskokoukseen, jonne liukastelin aikamoisella kelillä. Perillä olikin lähes 20 ihmistä ja oli todella mukava nähdä paljon tuttuja. Aikataulu oli tietysti vähän kireä, mutta sain puheenvuoron heti kokouksen aluksi, joten ehdin hyvin vielä Mäntyharjullekin.

Yhteistä näille molemmille tilaisuuksille oli se, että keskustelu käytiin vilkkaana ja konkreettisia asioita haluttiin ottaa esille. Molemmista näistä paikoista jäi itselleni jälleen hyvä mieli ja pimeässä kotiin kiiruhtaessa taas huomasin ajattelevani sitä, kuinka etuoikeutettu olenkaan saadessani tehdä juuri tätä työkseni!

Tänään aloitin aamun varhain. Ensimmäisenä kokoontui Ammattikorkeakouluyhtymän hallitus. Itse olin kyllä jo viikolla lukenut lehdestä, mitä hallitus OLI kokouksessaan päättänyt, mutta päätökset teimme kuitenkin vasta tänään kokouksessa. On hyvä, että lehdistö seuraa aktiivisesti päätösten tekoa.

Meidän kuuden kansanedustajan yhteiset tilaisuudet olivat tänään Mikkelin poliisilaitoksella ja KELAssa. Molemmissa olivat isännät hyvin edustettuina ja saimme hyvät katsaukset ajankohtaisiin asioihin. Poliisin esiin nostamat asiat eivät tulleet niinkään yllätyksenä, mutta oli hyvä kuulla siitä, kuinka motivoituneita ja innostuneita poliisimiehiä meillä on.

Kelassa ehdin ennen poistumistani ihmetellä sitä, miksi ihmisten täytettäviksi tarkoitetut kaavakkeet on tehty niin hirvittävän monimutkaisiksi ja hankaliksi. Taannoin jouduin perehtymään muutamiin, enkä meinannut millään ymmärtää, mitä niissä kysyttiin. Onneksi henkilökunta silloin oli avuliasta.

Kello 12 alkoi Pieksämäen saneeratun lukion vihkiäiset, jonne ehdin ihan suunnitellun mukaisesti. Komea rakennus on varsinainen harvinaisuus näinä säästämisen ja kurjistumisen aikoina. Oli ihana nähdä oppilaat tyylikkäinä, arvokkaina ja kohteliaina vastaanottamassa vieraita. Varmasti tämän koulun oppilaat osaavat arvostaa viihtyisää oppimisympäristöään arkisessa aherruksessa.

Iltapäivällä alkoi kaupunginhallituksen kokous. Tarkoituksena oli käsitellä ensi vuoden talousarvio toistamiseen. Kyllä totisesti käsiteltiinkin. Ensimmäinen luku oli joitakin viikkoja sitten. Muutamia uusia kohtia olivat virkamiehet esitykseen laittaneet ja niistä käytiin rapsakkaa keskustelua. Huomaan olevani tällä hetkellä vähän ärtynyt, joten jätän budjettiesityksen sisällön kommentoimisen suosiolla vähän myöhemmäksi.

Tänään on ohjelmassa vielä tavaroitten pakkaamista huomisaamun aikaista junamatkaa varten. Lupasin Onnille myös paistaa muutamat joulutortut iltapalaksi, joten touhua piisaa vielä muutamaksi tunniksi.

Yltäkylläistä eloa

Perjantai-aamuna saimme sd-ryhmässä katsauksen metsäteollisuuden nykytilasta. Monta mielenkiintoista ja selventävää asiaa tuli käytyä läpi. Harmi vaan, että aika oli niin kovin rajallinen, enemmänkin olisi infoa ollut hyvä saada.

Valiokunnan ja istunnon jälkeen tapasimme (Lenita ja minä) mikkeliläisen kansalaisopiston ruotsinkielen ryhmän. He olivat tulleet ex-kansanedustajan ja ministerin Pirjo Rusasen ideoimalle retkelle Helsinkiin ja ennen Svenska Teaterniin menoa piipahtivat eduskunnassa. Puoli tuntia vierähti vauhdilla ja meillä oli oikein värikäs ja hyvä keskustelu. Också liten på svenska. Totesimme yhteen ääneen, että järjestämme joskus vastaavanlaisen tilaisuuden Mikkelissä.

Tänään on voitu Mikkelissä nauttia ihanasta valkeasta maisemasta ja pienestä pakkasesta. Onni oli aamupäivällä serkkupoikansa Eliaksen kanssa nauttimassa lumen ihmeellisyyksistä ja päivällä kävimme kaupungilla ihastelemassa joulun avausta. Paljon olikin ihmisiä liikkeellä ja pikkuhiljaa voi alkaa joulun virittelyynkin lähteä mukaan.

Tapasin tietenkin paljon tuttuja ja työasioistakin tuli puhuttua. Mukavin palaute tuli Kenkäveron toiminnanjohtajalta Anne Ossilta, joka kiiruhti teltaltaan kertomaan, että olivat saaneet ministeriöstä myönteisen päätöksen hakemukselleen taidekasvatuksen opetuksen järjestämiseksi. Samanlainen päätös oli tullut myös Etelä-Savon tanssiopistolle. Totesinkin Annelle, että ei meitä topakoita naisia turhaan eduskuntaan ole valittu!!!

Kaupunginjohtaja Mikanderin kanssa vaihdoimme myös torilla kuulumisia. Esitin hänelle huolestumiseni saamastani tiedosta, jonka mukaan omaishoitajien tukea oltaisiin ensi vuodelle vähentämässä. Näin ei missään vaiheessa ole pitänyt käydä, vaan pikemminkin päinvastaista on ollut suunnitteilla. Muutaman muunkin asian sain Kimmolle puhuttua, mutta nähtäväksi jää ottaako hän vihjeistä vaarin.

Nyt on aika heittää vielä ihanassa ilmassa pitkä kävelylenkki ja sitten hiljentyä lauantai-illan viettoon. Parasta rauhallisissa koti-illoissa on kiireettömyys ja kynttilöiden virittely ympäri huushollia. Onni totesikin äsken ruuan ja metrilakujen jälkeen sohvalla tyytyväisenä köllötellessään, että "Kylläpä elämä on kylläistä!" Minusta se on tällä hetkellä suorastaan yltäkylläistä!

Harmaata...

Viime maanantaina oli oikea Mikkelin kaupungin keskustan kehittämisen päivä. Ensin iltapäivällä kaupunginhallitus sai laajan informaatiopaketin keskustaan sijoittamista suunnittelevilta yrittäjiltä. Informaatiotilaisuudessa ei liene kenellekään jäänyt epäselväksi se, että rahamiehet todella aikovat panostaa kaupunkimme virkistämiseen.

Suunnitelmat ovat laadukkaita ja hyviä. Niitä on ammattimaisesti valmisteltu vuosia. Kaupungin päätöksentekoa kaupungille kuuluvien asioiden osalta on hieman jo odoteltukin. Olen varma, että kaikille kaupunginhallituksen jäsenille asioiden järkevyydestä ja toteuttamisen välttämättömyydestä on tullut selvä kuva. Kaupunki tullee tekemään päätökset kaupunkilaisten tulevaisuutta silmällä pitäen.

Illalla oli vielä kaupunkilaisille tarkoitettu avoin informaatio- ja keskustelutilaisuus kirjaston Mikkeli-salissa. Itse ehdin paikalle vasta viime metreillä, mutta ilokseni huomasin, että sali olikin aivan tupaten täynnä. Kaupunkilaiset haluavat tietää, missä mennään ja haluavat sanoa sanansa heitä koskeviin asioihin. Tätä avointa ja vuorovaikutteista valmistelua tulisi olla kaikissa asioissa.

Tiistai hujahti Helsingissä tavanomaiseen malliin. Pienenä hidastavana tekijänä tosin oli sunnuntaina kipeytynyt selkäni, joka hankaloitti istumista ja kävelemistä. Lääkärin diagnoosina oli NOIDANNUOLI, josta olin melkein enemmän järkyttynyt kuin itse tuskallisesta kivusta. Vahvoilla särkylääkkeillä ja eilisellä lyhennetyllä työpäivällä tilanne on jo paljon parempi.

Tänä aamuna ympäristövaliokunnassa teimme lausuntoa ihmisiä paljon puhuttaneista autovero- ja ajoneuvoverolaeista. Ideana siis yksinkertaistettuna se, että verotuksella pyritään kannustamaan ihmisiä vähän saastuttaviin autoihin ja toisaalta kannustamaan joukkoliikenteen kehittämiseen ja käyttöön. Keskustelua käytiin lausuntojen monesta eri kohdasta ja hallituksen ja opposition näkemyserot tulivat selville.

Tänään on torstaiseen tapaan ryhmäkokous kello 14, jonka jälkeen suullinen kyselytunti ja sitten istunto jatkuu normaalisti. Eilinen pääministeri Vanhasen puhe tehyläisistä ja oppositiosta saa varmasti tänään jatkoa kyselytunnilla. Puoluesihteerimme Maarit Feldt-Ranta kommentoi puheita tämän päivän Hesarissa oikein suorin sanoin ja mielestäni ansaitsee kiitoksen aivan asiallisesta ja oikeasta kritiikistä.

On helppo yhtyä hänen näkemykseensä siitä, että Vanhanen ei itse ole tilanteen tasalla eikä ole ottanut sitä vastuuta, mikä pääministerille kuuluisi. Myös muissa (kuin Tehy) asioissa kaivattaisiin johtajuutta ja se tuntuu nyt olevan hukassa. Vikojen etsiminen toisista silloin, kun itsellä on ratkaisun avaimet käsissä, on turhaa.

Muutoin harmaata päivää Helsingissä piristää rupattelut kollegojen kanssa tulevista Linnan-juhlista. Monella on ollut pukukankaat etsinnässä pitkin syksyä ja kampauksia ym. on suunniteltu. Itselläni kolttu ja muutkin vermeet on hankittuina ja noudattelevat muutoinkin suosimaani yksinkertaista (synkkää) linjaa. Suurin jännitysmomentti on tietenkin siinä, kuinka selvitä mattoa pitkin kompastumatta...

Kissa pöydällä

Viikonloppu hujahti ja olikin varsin tapahtumarikas. Rankan istuntoviikon jälkeen perjantaina vielä äänestimme ns. pakkolaista. Tulos oli odotetusten mukainen 113-68. Hallituspuolueet saivat lakinsa läpi. Tänään tiedämme jo sen, että sovittelussa ollaan edistytty ja mahdolliset irtisanoutumiset voitaneen välttää. Se on tietenkin hyvä asia.

Eri asia on se, minkälaiset jäljet tämä episodi jättää hoitohenkilöstömme keskuuteen. Siitä sähköpostin ja yhteydenottojen määrästä päätellen, jota tämän asian johdosta olemme saaneet, voin uskoa, että viha ja pettymys ei hevillä unohdu.

Jotain hyvää kuitenkin kaikkiin asioihin liittyy, niin tähänkin. Tänä syksynä on keskusteltu terveydenhuoltomme tilanteesta enemmän kuin monena vuonna yhteensä ja jokaisella päättäjällä tulisi nyt olla kirkas kuva julkisten palveluiden haasteellisuudesta. Uskon, että keskustelu jatkuu.

Lauantaina olikin oikea vapaapäivä. Kiertelimme Onnin kanssa kaupoilla ihastelemassa jouluvirityksiä ja samalla teimme Onnille vähän vaatehankintoja. Mikkeli on niin mukava paikka kierreskellä lauantaisin, sillä tuttuja vilisee joka nurkalla. Tapasimmekin sattumalta erään ystävättären ja hänen poikansa ja loppupäivä sujuikin porukalla. Ihanaa välillä vaan olla ja jutella niitä näitä! Lapsilla oli kivaa keskenään.

Eilen sunnuntaina oli usealla maakunnan työväenyhdistyksellä syyskokous. Olin lupautunut menemään vieraaksi Punkaharjulle, Heinävedelle ja Rantasalmelle. Savonlinnassa olin mukana SDP:n piirin järjestämässä järjestötilaisuudessa.

Heinäveden ja Rantasalmen virkeät työväenyhdistykset yllättivät taas. Porukkaa oli paikalla paljon ja tunnelma oli loistava. Jälleen huomasin sen, kuinka paljon pidän näistä periaatteellisista ja pyyteettömistä puolueaktiiveista, jotka vuodesta toiseen jaksavat olla asioista kiinnostuneita ja jaksavat tehdä työtä toisten hyväksi omilla paikkakunnillaan. Upeaa porukkaa!

Punkaharjulla ja Savonlinnassa väkeä oli vähän vähemmän, mutta keskustelu oli hyvää silti. Paljon saimme puhuttua myös ajankohtaisesta maakuntaa repivästä tilanteesta, josta paikallislehti uutisoi viime viikolla. Maakuntavaltuuston kokouksessa oli noussut avoimesti keskusteluun kysymys siitä, kuinka Mikkeli ja Savonlinna ovat maakunnan kehittymisessä epätasa-arvoisessa tilanteessa. Itse en aivan näin asiasta ajattele.

On hyvä, että kissa nostetaan pöydälle. On kuitenkin syytä muistaa ja ymmärtää se, että ainoastaan yhteistyöllä ja sovinnossa voimme saada asioitamme etenemään. Turha vastakkainasettelu eri seutujen välillä ei ole kenenkään etu eikä varmuudella johda mihinkään. Epäluuloa ja pelkoa eri kulmakuntien välille on aivan vastuutonta lietsoa.

Tänään on iltapäivällä kaupunginhallituksen kokous, jonka jälkeen kokoontuu oma työväenyhdistykseni syyskokoukseen. Illalla on vielä kaupungin keskustan kehittämiseen liittyvä avoin keskustelutilaisuus, johon toivon ehtiväni piipahtaa. Aamulla aikainen lähtö Helsinkiin, jossa taas monet mielenkiintoiset asiat odottavat!

Pakkolaki vs. sovittelulaki

Eilinen ylimääräinen täysistunto kesti kaksitoista tuntia. Aloitimme iltapäivällä kello 14 ja lopetimme 2 jälkeen yöllä. Asiaa tuntui ihmisillä olevan. Kuulimme monenlaisia puheenvuoroja siitä, kuinka nyt on välttämätöntä säätää pakkolaki ja pakottaa hoitajat töihin.

Tunteikkaita puheenvuoroja sairaista lapsista ja vanhuksista kuultiin niin hallituspuolueiden kuin oppositiopuolueiden edustajien suunnalta. Huoli tilanteesta on varmasti kaikilla yhtä kova. Todella harmittavalta tuntui eilen se, että kaikkein vähiten huolestuneita tilanteesta vaikuttavata olevan pääministeri Vanhanen ja valtiovarainministeri Katainen, sillä nämä kyseiset herrat loistivat poissaolollaan.

Vastuullisena ministerinä peruspalveluministeri Risikko istui urhoollisesti ministeriaitiossa puolustamassa esitystä, mutta olisi ollut enemmän kuin suotavaa, että myös kokoomuslainen valtiovarainministeri Katainen olisi paikalla ollut. Vanhanen piipahti illalla 21 maissa vastaamassa muutamiin kysymyksiin, mutta muutoin ei ehtinyt keskustelua kuunnella.

Kesken istunnon saimme kuulla, että uusia irtisanoutumisia on tullut lähes 4 tuhatta ja asian vakavuus koko kansakunnan kannalta alkaa vaikuttaa todella mittavalta. Sähköpostit, joita hoitajat ovat ympäri Suomea meille edustajille satoja laittaneet kertovat paitsi pettymyksestä, epätoivosta niin myös vihasta nykyistä hallitusta kohtaan. Tilanteen korjaaminen vaatii nyt hallitukselta toimia!

Meidän puolueen edustajat valiokunnissa yrittivät saada muutamiin lain kohtiin muutoksia, jolloin laista olisi tullut pakottavan sijaan sovitteleva. Nämä ehdotukset eivät hallituspuolueen edustajille kelvanneet. Salissa näistä kohdista äänestettiin aamuyöstä ja tulos noudatti hallitus-oppositio-linjaa.

Sosialidemokraateilla on aidosti huoli hoidettavista ihmisistä, mutta myös hoitajien jaksamisesta. Tämä huoli ei poistu pakkolain säätämisellä eikä pakottamisella. Huoli poistuu rahalla, jota hallituksella käytettävissään kyllä on. Kysymys on arvoista.

Yksinkertaista

Perjantaina ilmapiiri eduskuntatalossa muuttui aivan käsinkosketaltavasti. Aikataulut päivän suhteen muuttuivat ja kokouksia eri kokoonpanoilla järjesteltiin ympäri taloa. Aiheena tietenkin ns. pakkolaki. Oma ryhmämme kokoontui istunnon tauolla 13.30 ja samanaikaisesti aloittivat valiokunnat lain käsittelyä. Istunto jatkui vielä klo 16 jälkeen, jolloin käytiin kiihtynyttä keskustelua salissa.

Osa edustajista joutui jäämään Helsinkiin tekemään valiokunnissa työtään, me muut pääsimme viikonlopun viettoon. Saimme kuitenkin kehotuksen olla valppaina, sillä ryhmäkokous tulee vielä pitää ennen ylimääräistä maanantain istuntoa.

Lauantai-aamuna olin vierailemassa Etelä-Savon SAK:n aluetoimikunnan tilaisuudessa Anttolanhovissa. Vilkasta keskustelua alustukseni pohjalta käytiinkin ja aiheista ei tuntunut olevan pulaa. Kaiken kaikkiaan hyvä tapahtuma.

Onni lähti hyvissä ajoin jo lauantaina isänpäivän viettoon, joten teatteri-ilta oli omassa ohjelmassani mahdollinen. Mikkelin teatterin Made in Finland oli mielentilaani oikein sopiva; hauskaa irvailua suomalaisten heimojen kustannuksella. Musiikkipainotteinen näytelmä on oikein suositeltava kaikille pikkujouluseurueille.

Isänpäivä oli monellakin tavalla poikkeuksellinen. Onneksi poika oli viettämässä "laatuaikaa" oman isänsä kanssa ja tiesin hänen olevan hyvällä mielellä, niin pystyin rauhassa ikävöimään omaa isääni. Hankala päivä.

Illalla lähdin Hirvensalmen työväenyhdistyksen kokoukseen. Paikalla oli pieni, mutta virkeä porukka. Kunnantalon viihtyisällä saunaosastolla puhuttiin ajankohtaisista asioista ja ainakin näillä hirvensalmelaisilla tuntuu olevan uskoa tulevaisuuteen. Vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta kunnassa tapahtuu myönteisiä asioita ja kuntaa jaksetaan kehittää.

Tänään on aikainen lähtö Helsinkiin. Ryhmäkokous alkaa jo yhdeksältä eli yritän ehtiä kuuden bussiin. Kello 14 alkaa istunto, jossa pakkolakia käsitellään ensimmäisen kerran. Sähköpostit ovat täynnä hoitajien todella vihaisia ja järkyttyneitä viestejä. Toivottavasti nämä viestit on laitettu myös hallituspuolueiden edustajille, sillä heillä tuntuu olevan aukko ymmärryksessä tällä kohtaa.

Asia on äärimmäisen vaikea, mutta vielä mahdollista ratkaista. Hallitus voisi joustaa ja kansakunnan edun nimissä osoittaa rahaa kunnille hoitajien palkkojen maksua varten. Aivan kuten ennen vaaleja oli luvannutkin. Yksinkertaista siis.

Synkkä päivä

Eilinen oli todella synkkä päivä. Ei pelkästään ilmansa ja pimeytensä puolesta, vaan niiden Tuusulan Jokelassa tapahtuneiden hirveyksien vuoksi. Keskiviikkona STT tiedotti kymmenillä viesteillä puhelimiin pitkin päivää tapahtumien etenemisestä Jokelassa. Tapahtuman koko kauheus selvisi vasta illansuussa, jonka jälkeen puhemies keskeytti meidän täysistunnon.

Eilen eduskunta oli apeana ja tummiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset täyttivät talon. Ei voitu välttyä ajattelemasta edellispäivän tapahtumia. Eduskunnan niinkuin muunkin maailman on kuitenkin jatkettava arkeaan ja pakottauduttuva keskittymään asioiden hoitoon.

Torstainen kyselytunti oli kuitenkin poikkeuksellinen. Aluksi vietimme hiljaisen hetken kunnioittaen Jokelassa surmansa saaden muistoa, jonka jälkeen eduskuntaryhmät esittivät omat tervehdyksensä omaisille. Istunto keskeytettiin puolen tunnin jälkeen. Mielestäni menettelytapa oli aivan oikea.

Oikeana en kylläkään voi pitää sitä, että klo 17 kun istuntoa jatkettiin, pääministeri antoi eduskunnalle ilmoituksen hoitajien pakottamisesta töihin työtaistelun aikana. Päivänä, jolloin kaikkien mielessä pyörii vastikään tapahtunut murhenäytelmä, antaa pääministeri ilmoituksen, jonka sisältö laittaa vastakkain ihmishengen ja työtaistelun.

Asiallisesti ottaen näinhän asia ei tetenkään ole. Mikäli hallitus todella haluaisi kiistaan vaikuttaa, ohjaisi se valtion kassasta rahaa kunnille, jotta nämä voisivat kohonneista palkkakustannuksista selvitä. Mielikuvilla ja ihmisten tunteilla ratsastaminen juuri eilisen kaltaisessa ilmapiirissä oli mielestäni erityisen julmaa. Asian käsittely jatkuu tänään.

Jokelan murhenäytelmää on nyt spekuloitu kohta kaksi vuorokautta. Toivottavasti keskustelu nuorten pahoinvoinnista ja kouluterveydenhuoltomme tilasta jatkuu asiallisena vielä pitkään, sillä syytä keskusteluun on.

Merkkejä näistä ongelmista on ollut nähtävissä pitkään. Jokainen meistä, jotka kouluissa olemme työskennelleet, tietää kuinka haasteellista ja kiireistä tämän päivän koulun pyörittäminen on. Opettajilla on entistä enemmän kaikenlaista muuta työtä, kuin sitä mihin heidät on koulutettu ja minkä he parhaiten osaisivat eli opettamista ja kasvattamista.

Liian suuret opetusryhmät estävät tehokkaasti sen, että opettaja pystyisi ottamaan oppilaat yksilöinä huomioon ja kiinnittämään heidän mahdollisiin persoonallisuuden muutoksiin tarpeeksi huomiota.

Kouluihin on perustettu oppilashuoltoryhmiä, jotka sinänsä ovat hyviä, mutta pelkät ryhmät eivät voi näitä ongelmia ratkaista. Ryhmät koostuvat yleensä rehtoreista, terveydenhuollon ammattilaisista, kuraattoreista jne. Oppilaiden kanssa kuitenkin eniten viettävät aikaansa opettajat, joille tieto näiden oppilashuoltoryhmien salaisista kokouksista ei välity. Koulun muu henkilökunta (kanslistit, vahtimestarit, keittiöhenkilökunta, siistijät) tekee päivittäin havaintoja lapsista, myös heidän näkemyksiään olisi syytä kuunnella.

Mielestäni tulisikin palata siihen vanhaan aikaan, jolloin tietosuoja tai vaitiolovelvollisuus eivät olleet esteinä lasten asioiden käsittelyyn. Liian monta kertaa vimme vuosina opettajanhuoneessa on saanut törmätä hys,hys-meininkiin, kun tiedetään, että jotakin on meneillään, mutta opettajille ei asioista "voida" kertoa. Tämä ei ole ainakaan lasten etu.

Pari viikkoa sitten vierailin Mikkelin Yhteiskoulun lukiossa, jossa kysyin sekä rehtorilta että apulaisrehtorilta, kuinka oppilashuolto on heillä järjestyksessä. Myös tässä koulussa on lähiaikoina tapahtunut surullisia oppilaskuolemia, joten asiaan on jouduttu huomiota kiinnittämään.

Tarpeeksi ei kuitenkaan osata olla huolissaan niistä hiljaisista, tunnollisista ja kunnollisista pojista, jotka liian usein jäävät huomaamatta myös meiltä opettajilta. Tyttöjen ongelmat näkyvät usein syömishäiriöinä ja ulkonäön muuttumisina, jolloin asia huomataan helpommin myös kotona.

Poikien kohdalla vanhempien voi olla vaikea tietää sitä, mikä on ns. normaalia murrosikäisen käyttäytymistä suljettuine ovineen ja vihamielisine kommentteineen ja mikä on jo poikkeuksellisen erikoista käyttäytimistä, johon tulisi osata puuttua. Pienempien opetusryhmien aikakaudella pystyi opettaja näitä havaintoja paremmin tekemään. Siis enemmän rahaa lapsiin ja nuoriin!

Vauhdikkaita käänteitä

Eilen oli jälleen vauhdikkaita käänteitä sisältävä päivä. Aamujunalta kovaa vauhtia ympäristövaliokuntaan, jonka jälkeen hallintovaliokuntaan, ylimääräiseen ryhmäkokoukseen, täysistuntoon jne. Illalla olikin mukava rauhoittua kämpillä.

Keskustelu kävi eilen jälleen kuumana hoitajakysymyksen ympärillä. Tilanne on muuttumassa koko ajan vakavemmaksi ja ihmiset alkavat hätääntyä omansa ja omaistensa terveyden puolesta. Syytä onkin.

Nyt puheet siitä, että nopeasti laadittaisiin laki, jolla irtisnoutuneet hoitajat "pakotettaisiin" töihin kuulostaa tosi oudolta. Asiaa selvitellään nyt monella taholla ja tähänkin vaihtoehtoon on ilmeisesti syytä varautua. Kompromissin ja sovun etsiminen on kuitenkin ensisijainen menettelytapa. Kummastuttaa nyt se, että näin vaikeassa tilanteessa ei hallituksen suunnalta olla valmiita tulemaan vastaan. Kysymys on kuitenkin ainoastaan rahasta!

Tänään on vähintäänkin yhtä touhukas päivä kuin eilen. Maakunnasta on tulossa monenlaista delegaatiota kello 12 lähtien ja vieraita täytyy ehtiä tapaamaan kokousten ja muiden hommien välissä.

Kolmelta alkaa täysistunto, jossa pääministeri antaa ilmoituksen ilmastonmuutosta koskevan kansainvälisen sopimusprosessin etenemisestä. Haluan olla salissa tätä keskustelua seuraamassa, joten vierasryhmät 15 jälkeen "joutuvat tyytymään" muiden eteläsavolaisten edustajien seuraan. Toisena isona asiana täysistunnossa on valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Afganistanin ISAF-operaatioon.

Virkeä viikko

Kylläpä oli mukava tauko eduskuntatyöstä. Nyt tuntuu taas siltä, kuin virkeyttä ja voimia olisi moninkertainen määrä. Sitä tarvitaankin, sillä eilen keräilin papereita, lueskelin posteja ja päivitin kalenteria ja huomasin, että alkava viikko on aikamoista menoa!

Tänään on vuoroni olla maakuntaradiossa (10.30) ja päivän mittaan on sovittuja tapaamisia useita. Kaupunginhallitus kokoontuu jo puoliltapäivin, mutta tällä kertaa varamieheni Paavo Barck menee sijastani. Muutoinkin on hyvä, että varamiesjärjestelmä toimii, sillä mitä useammalle asioiden tila tulee selväksi, sitä paremmin päätöksenteko valtuustotasolla onnistuu.

Meillä on Paavon kanssa ollut tapana puhua kaupunginhallituksen käsittelyyn tulevista asioista ihan viikoittain, huolimatta siitä, kumpi kokoukseen osallistuu. On parempi olla kokouksessa, kun asioista on etukäteen jonkun kanssa saanut puhua. Joidenkin puolueiden tapana on kutsua säännöllisesti kaupunginhallitusryhmän kokoukseen myös varahenkilöt juuri siitä syystä, että useamman ihmisen panostus asioihin koetaan tärkeänä.

Illalla kokoontuvat SDP:n Mikkelin alueen toimijat. Samanlainen tilaisuus pidettiin pari viikkoa sittsen Pieksämäellä ja nyt on siis Mikkelin vuoro. Aiheena puolueen järjestötoiminnan kehittäminen ja varmasti puolueen tilannetta sivutaan muutoinkin. Viikonloppuna oli ollut koolla joku porukka Hämeenlinnassa, joka oli samoja asioita pohdiskellut. Onkin mielenkiintoista huomenna töissä kuulla, keitä mukana on ollut ja mitä uutta on saatu viriteltyä.

Järjestötoiminnassa on haastetta meille kaikille. Eilen olin kutsuttuna Otavan Työväenyhdistyksen kokoukseen. Pienellä porukalla käytiin keskustelua samoista aiheista. Ongelmat on tiedostettu niin pienissä kuin suurissakin yhdistyksissä.

Lauantain Halloween-bileet meni hyvin. Talo oli täynnä toinen toistaan hurjemman näköisiä poikia ja kivaa näillä tuntui olevan. Vierailu hautausmaalla iltamyöhään oli vaikuttava kokemus. Koko tienoo oli kynttilöiden valaisema. Upea näky.

Lomaviikko lopuillaan

Eduskunnan istuntovapaa viikko alkaa olla ohi. Suunnitelmien mukaisesti vietin kaksi kokonaista päivää vapaata. Teki hyvää tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja suorittaa loppuun eräs mahdottomalta tuntunut tehtävä. Yksi vaihe elämässä on lopullisesti jäänyt taakse!

Mukavaa viikolla oli myös se, että pystyin joka aamu saattamaan Onnin kouluun ja menemään häntä iltapäivällä vastaan. Vielä tokaluokkaiselle äidin seura kelpaa. Ei mene pitkään, niin äiti pidetään mieluummin vähän kauempana.

Eilen olin aamupäivällä maakunnallista koulutusta käsittelevässä seminaarissa. Aikamoisia visioita olisi mahdollista toteuttaa, mutta askeleet varsinaisiin järkeviin ratkaisuihin voivat olla pitkät. Ikiaikainen jännite Savonlinnan ja Mikkelin välillä paljastuu nyt myös koulutuspoliittisissa kysymyksissä.

Iltapäivällä olin seminaarissa, jossa aiheena oli mielenterveys- ja päihdetyö nimenomaan ikäihmisten näkökulmasta. Ns. MIEPÄ- hanke on ollut valmistelussa pitkään ja on poikinut monia hyviä näkökulmia siihen, kuinka näitä alati kasvavia ongelmia tulisi lähteä ratkaisemaan. MIEPÄ-hankkeelle on ladattu paljon toiveita ja odotuksia, jatkossa täytyisi vaan pystyä tekemään myös päätöksiä.

Pienet pojat ovat innoissaan suunnitelleet tälle päivälle Halloween-bileitä. Itse en tietenkään niin hirveän innoissani ole koko Halloween-hapatuksesta, mutta juhlia on toki aina mukava järjestää. Tänään vietettävä pyhäinpäivä on muutoin tietenkin vähän synkkä ja ikäväntunteita herättävä, joten ehkä kurpitsajuhla tekee minullekin ihan hyvää:)

Kurjia talouksia

Kaupungin ensi vuoden budjetti on nyt käyty kaupunginhallituksessa kertaalleen läpi. Maanantain ja tiistain pitkät kokoukset eivät tuoneet juurikaan mittän uusia avauksia mistään asiasta. Tilanne on vakava ja helppoja ratkaisuja ei ole olemassakaan.

Hieman kadehtien katselen uutisia niistä maakuntamme kunnista, joissa talouden korjaamiseksi ollaan jo meitä edellä. Mäntyharju on tehnyt omat vaikeat linjauksensa jo muutama vuosi sitten ja nyt tuloksia alkaa olla näkyvissä. Samoin Ristiina on nousemassa ahdingostaan. Tämän päivän lehdessä Savonlinnasta kuuluu samankaltaisia uutisia. Pieni Puumalakin on oikaisemassa kurssiaan.

Nämä eivät ole tapahtuneet sattumalta. Näissä kunnissa on jouduttu tekemään vaikeita päätöksiä ja poliitikot ja virkamiehet ovat saaneet kuulla kunniansa moneen kertaan. Samanlaisia päätöksiä olen peräänkuuluttanut meiltä mikkeliläisiltä päättäjiltä jo useamman vuoden ajan. Mallia voisimme varsin mainiosti ottaa näiltä em. kunnilta, sillä jotakin osaamista ja ymmärrystä muillakin toimijoilla kuin mikkeliläisillä voi olla.

Liian monta kertaa kuvitellaan, että maakunnan suurimpana kuntana olisimme jotenkin toisia parempi. Tämä asenne on ollut näkyvissä myös kaikenlaisessa yhteistyössä kuntien välillä maakunnan sisällä. Pahoin pelkään, että mikäli emme osaa hieman nöyrtyä tosiasioiden edessä ja lopettaa uhoamista toisille, olemme tilanteessa, jossa yhteistyöhalukkaita kuntakumppaneita löytyy entistä vähemmän. Tätä samaa olen jauhanut ainakin kaksi-kolme vuotta, mutta vaikutusta sillä ei tunnu olevan. Harmittaa.

Jotenkin uskomattomalta tuntuu nyt seurata tätä Ideapark- kuviota. Ymmärrän toki sen, että kaiken kurjuuden ja muuttotappion kourissa tällainen 5 miljoonan ihmisen kävijämääriä vuositasolla lupaileva hanke saa mikkeliläiset aivan villeiksi. Paikallinen lehti antaa paljon palstatilaa asialle ja jokaisella kaupunkilaisella on siitä mielipide. Tulisi kuitenkin muistaa reaaliteetit ja se, että ilmaiseksi tämäkään hanke ei kaupungille ole tulossa.

Parasta tässä kaikessa mielestäni on se, että suunnitelmat jätevedenpuhdistamon siirtämiseksi saavat vauhtia. Asiaa on toki viritelty aikaisemminkin, mutta on todettu liian mutkikkaaksi ja kalliiksi investoinniksi. Nyt kun korjaamiset ovat joka tapauksessa edessä, on syytä panostaa koko laitoksen uudisrakentamiseen jonnekin muualle.

Käydessäni viime sunnuntaina Ristiinan Työväenyhdistyksen kokouksessa, ottivat he asian esille. Ristiinan oma puhdistuslaitos on lähivuosina myös remontin tarpeessa ja he ovat olleet asiassa aloitteellisia kaupungin suuntaan ja tarjonneet mahdollisuutta rakentaa yhteinen laitos Ristiinan kunnan puolelle. Ristiina ja Mikkeli ovat muutenkin lähentymässä aivan konkreettisesti toisiaan, sillä kaavoitussuunnitelmat tulevat molemmilla kunnilla menemään pitkin Mli-Ristiina- tietä.

Tällaiseen seudulliseen hankkeeseen tulisi ilman muuta suhtautua vakavasti ja tiedustella mukaan vielä Mäntyharjua, jonka puhdistamo lienee samassa tilanteessa. Yhdistämällä resurssit voisivat kaikki kunnat päästä halvemmalla ja ulkopuolista rahoitusta olisi myös helpompi saada.

Tänään on kokousvapaa päivä. Olen silti ohjelmoinut itselleni paljon tekemistä, lähinnä kotitöitä. Kävin saattamassa Onnin kouluun ja tokaluokkalaisen reippaudella hän sinne vesisateesta huolimatta kiiruhtikin. Lupasin mennä 13 jälkeen häntä vastaan ja silloin poikkeamme matkan varrella olevan ammattikorkeakoulun Halloween- tapahtumassa. Oranssit koristeet talon rappusilla ovat poikia jo monena päivänä kiinnostaneet.

Arpa on heitetty!

Eilen olimme SDP:n Etelä-Savon piirikokouksessa Punkaharjulla. Lusto on näkemisen arvoinen paikka ja soveltuu hyvin tietenkin myös kokousten pitoon. Salissa istuessani huomasin kaipaavani niitä aikoja, jolloin piirikokouksiin tungeksi väkeä ja maakunnassa pidettiin tärkeänä päästä mukaan keskustelemaan ajankohtaisista asioista.

Tällaisia kokoukset olivat vielä 1990-luvulla, jolloin itse seurasin tapahtumia kirjaimellisesti keittiöstä Mikkelin Työväentalolla. Piirikokoukset pidettiin usein juuri Mikkelin Työväentalolla ja sain monet kerrat olla tarjoamassa kokousväelle soppaa ja sielunhoitoa. Oi niitä aikoja!

Virkeyttä eiliseen kokoukseen toi toki piirin puheenjohtajan valinta. Airi Haatainen Mikkelistä on pitkään johtanut piiriä ja nyt oli uuden valinta ajankohtainen. Puolue on suurien haasteiden edessä myös Etelä-Savossa ja puheenjohtajalla voi olla mahdollisuus eheyttää kenttää ja saada järjestöväki toimimaan.

Ehdolle asettui kolme pitkäaikaista demaria: Jarkko Hirvonen Joroisista, Arto Seppälä Mikkelistä ja Tapani Varjus Mikkelin Haukivuoresta. Etukäteen oli jo paikallislehdessä julistettu kisan voittajaksi viime keväänä eduskunnasta pudonnut Seppälä. Näin loppujen lopuksi kävikin, mutta tuloksen ratkaisi ARPA. Sekä Hirvonen että Seppälä saivat 13 ääntä, joten valinta tuli tehdä arpomalla!

Itse olisin nähnyt parempana puheenjohtajana Hirvosen, sillä Mikkelin kaupunginhallituksen puheenjohtajuudessa olisi Arto Seppälälle ihan kylliksi tekemistä. Kaupungin vaikea taloudellinen tilanne vaatii luottamusjohdolta sekä aikaa että paneutumista, eikä uusien luottamustehtävien haaliminen mielestäni ole kh:n puheenjohtajalle mahdollista saati järkevää.

Ymmärrän toki hänen motiivinsa piirin puheenjohtajaksi. Eduskunnasta putoaminen ja tuhansien äänten menettäminen ei ole kenestäkään kivaa ja siitä toipuminen vie aikansa ja jokainen tekee sen omalla tavallaan. Toipumisprosessia ei kuitenkaan tulisi tehdä kuntalaisten kustannuksella ja näin voi käydä, mikäli kaupunginhallituksen johtoa ei vihdoin aleta ottaa tosissaan. Liian monta vuotta tätä tärkeää postia on hoidettu vasemmalla kädellä.

Mitä tulee niihin spekulaatioihin, että onko tämä lähtölaukaus seuraavia eduskuntavaaleja varten, niin voin todeta, että varmasti on. Vuodet vierivät nopeasti ja kansan luottamuksen saaminen ja menetettyjen äänestäjien haaliminen ei tapahdu hetkessä. Politiikka on raadollista peliä ja tiedän, että toimet minun eduskunnasta pudottamiseksi ovat alkaneet jo kuukausia sitten.

En kuitenkaan anna sen häiritä työtäni yhtään. Olen saanut vahvan valtakirjan eteläsavolaisilta ihmisiltä hoitaa heidän asioitaan seuraavat neljä vuotta ja sen ajan aion tätä työtä tehdä täysillä. Valtakirjan uusiminen on jokaisella kansanedustajalla edessä aina neljän vuoden välein ja senkin vuoksi on syytä pitää elämässä muitakin asioita arvossa.

Mikään ei nimittäin ole kurjempaa katsottavaa kuin se, kuinka jotkut pudonneet edustajat yhä kuvittelevat olevansa eduskunnassa ja pyörivät viikoittain eduskuntatalon käytävillä ja kuppilassa naurattaen naisia entiseen malliin. Naiset toki tietävät, että vaalit on välillä käyty ja
uudet naurattajat ovat paikkansa lunastaneet.

Mikäli elämän sisältö ja arvostus rakentuvat pelkästään työn varaan, on sen loputtua vaikea löytää tilalle uutta sisältöä. Tämä vaikeus on nähty liian monen huippu-urheilijan, työttömän tai eläkeläisen kohdalla. Kansanedustajuus on myös työ, joka ei tunne työaikoja tai jota ei voi jättää mielestään vain käskemällä. Myös sen vuoksi on ymmärrettävä pitää elämässään muitakin tärkeitä asioita. En halua ikinä lukeutua niihin entisiin edustajiin, jotka eivät huomaa eduskunnan vaihtumista!

Piirin puheenjohtajan vaalin lopputuloksesta voi päätellä, että useat piirikokousedustajat olivat kanssani samoilla linjoilla. Lisäksi joroislaisen valinta olisi voinut olla maakunnan demariväkeä eheyttävä tekijä, sillä kaikkien valittujen ei todellakaan tarvitse aina ja automaattisesti olla Mikkelistä. Piiriin ollaan valitsemassa myös uutta toiminnanjohtajaa ja hänenkin asemapaikkansa tulee olemaan Mikkeli. Maakunnan ainoa demarikansanedustaja on myös Mikkelistä.

Itse tulen luonnollisestikin omalta osaltani tukemaan valittua puheenjohtajaa. Tiedän, että olemme monista periaatteellisista asioista hieman eri linjoilla, mutta se ei ole vaarallista. Linjaeroja on ja pitääkin olla myös meidän puolueessa. Uskon, että pystymme molemmat osaltamme tekemään parhaamme sd-järjestöväen eteen.

Ideapark

Parin viime päivän ajan on paikallislehdessä hehkuteltu ostoskeskus Ideaparkin saamiseksi Mikkeliin. Kannatettava ja hyvä ajatus. Juuri tällaisia myönteisiä kehityskuvioita kaupunkimme ja kaupunkilaisemme tarvitsevat.

Itse asiaan suhtaudun itse hieman epäillen. Nyt arvostettu yrittäjä on "valinnut" itselleen mielestään parhaimman ja vetovoimaisimman paikan ja kaupungin tulisi mitä pikimmin siirtää jätevedenpuhdistamo ostoskeskuksen tieltä pois.

Jätevedenpuhdistamo on tietenkin aivan väärällä paikalla ja se on tiedetty jo vuosikymmeniä, mutta sen siirto on niin kallis ja iso operaatio, että siihen ei vielä tähän mennessä ole löytynyt resursseja.

Mikäli alue osoitetaan liiketoiminnalle, tulee mielestäni pohtia kokonaisuutta ja sitä, onko rakentamiseen muitakin kiinnostuneita. Muutama vuosi sitten näimme tyylikkäitä kuvia ABC -aseman rakentamiseksi juuri tuohon mutkaan ja siihen ei silloin jostakin syystä ollut edellytyksiä. Viitostien varrella vetovoimaiseksi käyneet ABC:t hyppäävät Mikkelin ohi, nyt uusimpia rakennetaan Heinolaan ja Savonlinnaan. Näiden välissähän ovat asemat jo Pertunmaalla ja Juvalla.

Ideapark on toiminut jonkin aikaa Lempäälässä, Tampereen liepeillä. Valtavat rakennelmat vetävät ihmisiä kuluttamaan, mutta tyhjiäkin liikehuoneistoja ostosparatiisissa on. Olen varma, että itäisessä Suomessa vastaavanlaiselle kompleksille olisi kysyntää, varsinkin kun varakkaat venäläiset enenävässä määrin viettävät aikaa täällä.

Nyt tulisikin hetkeksi pysähtyä ja tutkailla, onko joku kaupungille hieman edullisempi paikka mahdollinen Ideaparkin rakentamiseksi. Tulee mieleen ajat viime valtuustokauden alussa, kun Mikkeliin oli tulossa SUURI SAKSALAINEN TEHDAS. Illat pitkät istuimme kaupungintalolla kuuntelemassa esityksiä siitä, kuinka tehdasta haluttiin juuri Mikkeliin tuoda ja tätä varten tehtiin jos jonkinlaisia laskelmia, kaavoituksia ja myönnytyksiä.

Tehdasta ei koskaan tullut eikä siis niitä kaivattuja työpaikkojakaan. Hanke vaiettiin vaivihkaa, eikä kaupungintalolla enää saksan sanoja tarvinnut mielestään kaivella. Rahaa ehti palaa kaupunkilaisilta jonkin verran. Esimerkkejä samanlaisesta hurahtamisesta löytyy maakunnasta vähän muualtakin ja toivoisinkin, että nyt edettäisi ihan maltilla.

Jostain luin myös, että Ideaparkin yrittäjällä on suunnitelmissa tuoda myös varsinainen bisneksensä, huonekaluliike Masku tänne keskustan kulmille. Paikka sillekin on jo katsottuna, muiden huonekaluliikkeiden lähelle ihan keskustan liepeille. Epäileväinen mieleni tietenkin pohdiskelee näiden kahden hankkeen yhteyttä toisiinsa ja sitä, mitkä ovat kaupungin ja yrittäjän neuvotteluasetelmat.

Työpaikkoja ja yrityksiä tarvitaan. Millä hinnalla ja mihin, onkin sitten meidän päättäjien ratkaistava asia.

Vilpitön tarkoitus oli saada kaupunkiin vakavarainen tehdas ja satoja työpaikkoja. Rahaa kaikkeen tähän ehti palaa aikamoisesti. Parin vuoden touhotuksen jälkeen, ei enää saksan sanaa kaupungintalolla kuultu.

Metsään meni

Eilinen kyselytunti kului kokonaisuudessaan metsäteollisuuden tilanteen setvimiseen. Syytä totisesti olikin ja keskustelu olisi voinut jatkua pitempäänkin. Pitkin päivää tuli uutisia Stora Enson tehtaiden tilanteesta ja ongelmat tuntuvat kilpistyvän Kymenlaaksoon sekä Kemijärvelle, Itä-Lappiin.

Ensimmäisten arvioiden mukaan yli tuhannen ihmisen työpaikat ovat välittömässä vaarassa ja tiedetään se, mitä tällainen tekee koko alueelle myös välillisesti. Kokemusta näistä toimista ikävä kyllä jo on. Pessimistisimmät epäilevät, että supistukset eivät suinkaan jää tähän.

Ymmärrän kyllä eilisellä kyselytunnilla Vasemmistoliiton Tennilän väkevän puheenvuoron ja ihmettelyn siitä, mikä on valtion rooli omistajana näissä suuryhtiöissä...??? Tehdäänkö päätöksiä ilman, että valtiovallalla on mahdollisuutta asioihin vaikuttaa ja jos, niin miksi näin tehdään? Toki vastauskin on ymmärrettävä, kyseessä pörssiyhtiö jne, mutta nämä toimenpiteet ovat kansantaloudellisesti niin hankalia, että pelkästään yrityksen voittoa ei pitäisi tuijottaa.

Illalla nuokuin Kansallisteatterissa. Näytelmä (Reviisori) ei oikein kolahtanut. En tiedä olinko väärässä mielentilassa vai pelkästään väsynyt, mutta olin huojentunut kun reilut kaksi tuntia oli ohi. Minusta ei ollut mitään huvittavaa siinä, kun savon murteella pienen kunnan kunnanjohtaja ja kunnanhallitus hölmöilivät ja tuskailivat talouden, kuntaliitosten ja EU-tukien kiemuroissa. Pikemminkin tuntui siltä kuin olisi katsonut tosi-tv:tä tai dokumenttia Etelä-Savosta...

Tänään onkin aikainen kotiinlähtö; lähdemme ajamaan kohti Mikkeliä jo heti istunnon jälkeen. Onni mennee kummisetänsä Jannen ja serkkupoikiensa Einon ja Eliaksen kanssa katsomaan Jukurien peliä illalla ja minulla on illaksi varattu kassillinen pyykkiä.

Istuntovapaa viikko antaa mahdollsuuden olla Mikkelissä ja olenkin jo sopinut monenlaista tapaamista pitkin ensi viikkoa. Huomenna on aikainen lähtö piirikokoukseen Punkaharjulle ja sunnuntaina kahden työväenyhdistyksen syyskokoukset, joihin ystävällisesti ovat kansanedustajan paikalle kutsuneet. Nyt ympäristövaliokuntaan!

Päivitystä

Sainkin jo monesta suunnasta palautetta ja kyselyitä, miksi en ole kirjoittanut blogia...? Ei sen kummempia syitä kuin tavanomainen kiire, kiire, kiire. Nyt on pieni hetki aikaa pysähtyä koneelle, joten tässä muutamia rivejä päivitystä viime päivien tapahtumista.

Tiistaina ympäristövaliokunnassa hioimme lausuntoa valtiovarainministeriölle koskien ensi vuoden budjettia. Yksimielinen lausunto oli joidenkin muutosten jälkeen mahdollinen. Valiokunta otti kantaa muutamien asioiden puolesta lisärahoitusesitysten muodossa. Muun muassa ympäristötöiden edistämiseksi valiokunta näki tarpeelliseksi kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota.

Suomen ylioppilaskuntien liiton edustajat ovat ottaneet meidät uudet edustajat erityisen huomion kohteeksi. He ovat ilmoittaneet halukkuutensa tavata yksittäin meitä ja kertoa SYL:n näkökulmasta tärkeitä asioita. Tapasin SYL:n hallituksen jäsenen Iina Korkiamäen tiistaina ja häneltä sain kuulla asioista, jotka tällä hetkellä ovat opiskelijoille akuutteja. Ikävä kyllä, samat asiat olivat agendalla silloinkin, kun itse kymmenisen vuotta sitten opiskelin.

Tiistaina pidettiin myös ylimääräinen ryhmäkokous, jossa käytiin läpi tapahtumia EU:n huippukokouksessa. Istunnon aluksi pääministeri Vanhanen antoi oman katsauksensa aiheesta. Keskustelua salissa ovatkin tiedotusvälineet paljon referoineet.

Keskiviikkona oli mielenkiintoinen koulutustilaisuus julkisoikeudellisista asioista. Osan luennoista kuuntelin paikan päällä, loput työhuoneen radiosta. Liikenneministeri Vehviläinen järjesti infon liikennepolitiikasta; mitään varsinaisesti uutta ei siellä esiin noussut. Istunnossa oli ajankohtaiskeskustelu Itämerestä ja Pohjoisesta ulottuvuudesta. Äärimmäisen mielenkiintoinen aihe.

Iltapäivällä kävin vastaanottamassa Muorin linja-autolta ja kierrätin häntä nopeasti talossa. Seurattuaan istuntoa hetkisen, vein hänet ja Onnin kohti Kampin asuntoani. Hieman epävarmasti parivaljakko lähti suunnistamaan kohti kämppää, mutta Onni oli osannut suunnistaa mainiosti perille. Itse istuin salissa iltakuuteen saakka.

Tänä aamuna oli mahdollisuus olla kuuntelemassa ulkoministeri Kanervan mielipiteitä ajankohtaisista ulkopoliittisista asioista. Niitä kyllä riittikin. Eduskunnan Globaali-ryhmä järjestää aina silloin tällöin aamutilaisuuksia, joissa joku alustaa kansainvälisistä asioista ja silloin on mahdollisuus näistä myös kysellä.

Ministeri Kanerva kertoi asioista oikein järkevästi ja yksinkertaisesti. Pidän hänen esiintymistyylistään, sillä turhat poliittiset jargoniat eivät hänen puheisiinsa kuulu. Kielelliset vertauskuvat kylläkin ja se on pelkästään hyvä asia. Asiallisesti hänen pohdiskelunsa Venäjän kuvioista lämmittivät historianopettajan mieltä ja vahvistivat omaa käsitystäni siitä, kuinka tärkeää lukiolaisille esimerkiksi kurssi "Kansainväliset suhteet" onkaan. Wau!

Säätytalolla oli asuntoministeri Vapaavuoren ensimmäinen Asuntofoorumi. Tilaisuuden tarkoituksena on koota erilaisia asuntotuotannon, kaavoituksen, rakentamisen jne. parissa olevia henkilöitä yhteen keskustelemaan vallitsevasta asuntopolitiikasta. Täältä jouduin livistämään kesken takaisin talolle.

Kello 14 aloitamme tavanomaisen ryhmäkokouksen ja kello 16 alkaa suullinen kyselytunti. Istunto jatkunee pitkälle iltaan ja toivottavasti ehditään mahdollisimman paljon asioita käydä läpi ennen 17.30, sillä silloin on valiokunta kutsuttu ympäristötoimittajien kanssa palaveriin. Illalla klo 19 alkaa Kansallisteatterissa Reviisori, johon peräti muistin noutaa varatut liput eräänä päivänä.

Jossain välissä pitäisi ehtiä vielä kirjoittaa parit postit ja parit jutut, taitaa jäädä suosiolla huomiselle päivälle... Tässä pikaiset päivitykset ja nyt menoksi!

Lomat limittäin

Tänään on siis Mikkelin koululaisilla ensimmäinen syyslomapäivä. Lomaviikolla on pyritty välttämään kaupungin kokouksia. Niinpä tälläkään viikolla ei kaupunginhallitus kokoonnu.

Aikaisempina vuosina eivät nämä koulujen lomaviikot ole meidän perheelle aiheuttaneet ongelmia, olenhan minäkin lomaillut samanaikaisesti. Nyt täytyy vähän tehdä järjestelyjä. Muutama päivä sujuu mukavasti Onnin kaverin mummolassa Haminan liepeillä, jossa aktiiviset pojat juoksuttavat hyväkuntoista pappaa yötä myöten tuikkusten ja muiden pelien muodossa.

Keskiviikkona Onni ja muori tulevat vieraakseni Helsinkiin, jossa tavataan myös tuttavaperheen samanikäisiä lapsia. Muorin kanssa käymme teatterissa ja kenties vähän kaupoilla. Perjantaina tulemme yhtä matkaa kotiin. Ensi viikko on eduskunnassa ns. istuntovapaa viikko, joten sen viikon olenkin maakunnassa. Olen varautunut pitämään kaksi päivää lomaa, joten kodin siivousta ja järjestelyä siis silloin tiedossa.

Tänään lähden hyvissä ajoin Helsinkiin. Viikko on työntäyteinen ja nyt kun on mahdollista mennä jo maanantaina paikan päälle, ehtii huomenaamulla ennen kokouksia tehdä monta tuntia töitä huoneessa. Oman paineensa tuo muorin vierailu; kämppä täytyy ehtiä siivota yövieraita varten.

Aamun Länsi-Savossa oli mukavasti kerrottu tekemästäni kirjallisesta kysymyksestä. Kysymykseni koskee Mäntyharjun ns. Asemanlammen öljyvahinkoa eli sitä, kenelle viranomaiselle vahingon korjaaminen missäkin vaiheessa kuuluu. Nyt on ilmennyt ongelmia siinä, kenen vahinko pitäisi korjata ja minkälaisella aikataululla.

Maalaisjärjellä jos asiaa ajattelee, niin putsaustyöt tulisi tehdä mahdollisimman pian vahingon tapahtumisen jälkeen, mutta näin ei ainakaan Mäntyharjulla ole tapahtunut. Työ odottaa tekijäänsä yhä. Vastaus kirjalliseen kysymykseen tulee antaa muutamien viikkojen kuluessa, joten mielenkiinnolla odotan, antaako vastaus mitään uutta asialle.

Kylmää kyytiä

Tämän viikonlopun aikana olenkin saanut useaan otteeseen kylmää kyytiä. Olen nimittäin nauttinut useaan otteeseen pitkistä kävelylenkeistä kylmässä syyssäässä. Ihanaa on ollutkin.

Kylmää kohtelua ovat saaneet ns. komennusmiehetkin. Heitä oli salin täydeltä käymässä eduskunnassa viime perjantaina. He olivat huolestuneita siitä, kuinka valtiovalta aikoo jättää toteuttamatta viime kaudella edistyneen jupakan komennusmiesten matkakorvausten epäoikeudenmukaisesta verokohtelusta.

Viime kaudella työryhmä päätyi esittämään muutamiin hankalimpiin ongelmakohtiin korjauksia, jotka lakiesitysten muodossa luvattiin tuoda eduskuntaan kiireesti. Nyt vaalien jälkeen ja uuden hallituksen mielestä, asialla ei olekaan enää kiirettä.

Komennusmiehet ja paikalla olleet yrittäjien edustajat olivat eduskunnan auditoriossa syystäkin raivoissaan. Verotuksen epäkohdat ovat tiedossa, ratkaisumallit löytyneet, nyt tarvittaisiin enää tekoja. Keskustan edustajana paikalle "uhrattu" Mika Lintilä joutui epäkiitolliseen tilanteeseen vastatessaan hallituksen linjauksista. Paremminkin olisi kollega tilanteesta voinut selviytyä.

Nyt hallitus voisi halutessaan palata edellisen hallituksen linjoille (jossa siis myös kepu oli mukana) ja tuoda nopeasti eduskunnalle esityksen verotuksen järkeistämisestä. Monet kansantalouden tärkeimmistä teollisuudenaloista ovat rakentuneet komennusmiesten varaan ja näitä ammattilaisia ei voida laskea töihin muualle taikka muille teollisuuden aloille.

Vähintäänkin yhtä kylmä oli tunnelma tänä iltana sd-valtuustoryhmän kokouksessa. Aiheena oli tietenkin budjetin valmistelu ja keinot vaihtoehtobudjettiin tuntuivat olevan vähän vähissä. Uskon, että monella rivivaltuutetulla on voimaton olo.

Itse olen nyt 7 vuotta ollut kaupunginvaltuustossa ja kaupunginhallituksessa, enkä ole vieläkään ihan vakuuttunut siitä, että kaikki mukana olevat ymmärtävät sen, miten isojen asioiden edessä nyt olemme. Pelkällä säästämisellä ja juustohöylämentaliteetilla ei tästä selvitä.

Vuodesta toiseen samat ihmiset pitävät samat puheenvuorot joidenkin asioiden (investointien) puolesta ja toiset vastaan. Kestopuheenaiheita ovat olleet jotkut investoinnit ja tapahtumien avustukset. Todellista kustannussäästöä saadaan kuitenkin ainoastaan pureutumalla rakenteisiin ja toimintojen tehostamiseen.

Vaikka kaupunki lopettaisi yhdeksi vuodeksi rakentamisen ja avustamisen kokonaan, olisi niistä saatu raha tuhlattu käyttömenoihin pikapikaa ja saman tilanteen edessä oltaisi taas seuraavana vuonna. Tosiasia vaan on, että pitkän tähtäimen taloudenhoito vaatii käyttömenojen pienentämistä.

Tehokas torstai

Tämä päivä onkin ollut taas vaiheita täynnä. Uutena avustajanani on aloittanut oikea tehopakkaus, Kaija-Leena Sinkko. Huoneeni paperikasat ovat järjestyneet ja pienentyneet ja asiat alkavat näyttää taas siltä, kuin ne olisivat hallinnassa.

Viime viikot ilman assistenttia ovat olleet huoneeni kannalta kaaottisia, mutta muutoin olen toki hyvin pärjännyt. Kaija-Leenan kanssa olemme sopineet tietyistä työnjaoista ja luulen, että yhteistyömme tulee olemaan hedelmällistä.

Aamusta alkaen olenkin liitänyt ympäri taloa. Puoli kahdeksan jälkeen hoidin sähköposteja ja sitten olikin jo tilaisuus kehitysyhteistyöasioissa. Pääsin kehumaan toimijoille mikkeliläisen Yhteiskoulun lukiolaisten Mosambik-hanketta ja vaikuttuneita he kuulemastaan toki olivatkin.

Ympäristövaliokunnan demariryhmä kokoontui pohtimaan valiokunnan valmisteilla olevaa lausuntoa ensi vuoden talousarviota varten. Lausuntoa käsiteltiin pikaisesti kokouksessa ja huomenna se tehdään loppuun.

Ensimmäistä kertaa tällä viikolla ehdin lounastauolle. Kollega Ojala-Niemelän kanssa istuimmekin rauhassa ja nautiskelimme kaalikääryleistä. Onneksi olen koulumaailmassa tottunut syömään vauhdilla, niin tämä nykyinenkään yleensä 10 min ruokatauko ei ole ollut outoa. Tänään siis istuimme oikein puoli tuntia!

Kello 13 sainkin mukavan vieraan Mikkelistä, jonka kanssa tunti vierähti vauhdilla. Mielenkiintoisia vaiheita "tavallisen virkamiehenkin" elämään on mahtunut. Puhuimme myös paljon tämän päivän ajankohtaisista asioista.

Ryhmäkokouksessamme saimme katsauksen ympäristöasioista, mukana oli europarlamentaarikko Riitta Myller vahvistamassa joukkojamme. Kyselytunnin teemasta käytiin myös vilkas keskustelu. Päädyimme työvaliokunnan harkinnan mukaisesti kysymään kehitysyhteistyöstä. Salissa asiasta virisikin hyvä keskustelu.

Kyselytunnin jälkeen asialistalla oli muutama hallituksen esitys. Paljon puhetta riitti muun muassa uuden "superiministeriön" perustamisen tiimoilta. Tarkoituksena siis on yhdistää työ- ja elinkeinoasiat saman ministerin alle. Voi olla hyväkin asia, mutta toki kiireinen aikataulu vähän ihmetyttää. Itse kuuntelin keskustelua mielenkiinnolla ihan oppimismielessä. Asia lähti jatkovalmistelukierrokselle.

Kirjallisia hommia olen nyt touhunnut tämän viimeisen tunnin ajan ja nyt on aika laittaa kamat kassiin ja laahustaa kämpille. Huominen junalippu on varattu 15.12 vuorolle, joten aamuvarhain on taas tultava hommiin.

Torilla turistua

Eilinen markkinakeikka oli entiseen tapaan huikea menestys. Suuri kiitos taas talkoolaisille, jotka huolehtivat siitä, että kahvi oli kuumaa ja sitä oli riittävästi. Mitähän tästä elämästä tulisikaan ilman hyviä ystäviä!

Sitä olen itse asiassa saanut miettiä viime kuukausien aikana vähän muutenkin ja toteanpa, että tosi ystävät mahtuvat kouralliseen ja ovat kaikin puolin korvaamattomia.

Kahvia kului yli 700 kuppia, joten jututtamieni ihmistenkin määrä oli melkoinen.
Päällimäisenä huolena tuntui olevan terveydenhuollon tilanne. Syytä huoleen toki onkin. Vaikka irtisanomisia ei vielä meidän sairaalassamme olisikaan tulossa, heijastuu se myös meidän alueen ihmisiin. Varsinkin vanhemmilla ihmisillä tuntuu olevan aito pelko siitä, kuinka heidän käy. Tilanteen laskeminen näin vakavaksi on mielestäni edesvastuutonta.

Toinen kuntalaisia puhututtanut asia oli apulaiskaupunginjohtaja Alaselle maksettava korvaus siitä, että hän jää eläkkeelle suunniteltua aiemmin. Vihaiset ihmiset kyllä ymmärsivät asian, kun sen niille selitin. On kaupungille paljon edullisempaa maksaa pientä korvausta muutaman vuoden ajan, kuin täyttä palkkaa 68 vuoteen asti. Tavoitteena kaupungilla on päästä mahdollisimman pian yhden kaupunginjohtajan malliin.

Ystävät tuntuivat olevan puolestaan vähissä pitkäaikaisella porilaisella kansanedustajalla, Mikko Elolla. Luin eilen illalla junassa Mikkelistä Helsinkiin hänen omaelämänkerrallisen kirjan, joka oli mielestäni aivan kauhea. Kaikki kirjassa esiintyvät henkilöt (kollegat) joko haukuttiin moneen kertaan tai sitten leimattiin alkoholinkäytöltään ongelmallisiksi. Kirjoittaja itse luonnollisestikin oli joka käänteessä edukseen ja oikeassa.

Mietin asemalta kämpille kulkiessani, että ketä varten ja miksi tuollaisia kirjoja tehdään...??? Varmasti on teraapeuttista kirjoittaa pöytälaatikkoon tai päiväkirjaan mielessä pyöriviä inhottavuuksia, mutta ketä palvelee se, että omaa katkeruuttaan purkaa juoruilemalla toisista ihmisistä vanhoja asioita ilman, että näillä on mahdollisuus omaa versiotaan kertoa. Tulin oikein pahalle tuulelle tuon "kirjan" lukemisen jälkeen.

Tänään on puolestaan ollut hyväntuulinen ja työntäyteinen päivä. Monet asiat ovat taas loksahtaneet oikeille kohdille. Ainut mikä tökkii, on täyttynyt sähköpostini. Sähköpostin määrä on valtaisaa ja nyt kun olen laiminlyönyt sen tyhjentämistä, on se aivan jumissa. Yritän urakoida postilaatikon tyhjäksi mahdollisimman pian.

Markkinameininkiä

Tänään ja huomenna pidetään Mikkelissä perinteiset Mikko-Markkinat. Eilen illalla oli jo tori täynnä kojuja ja katu Lääninhallituksen edestä suljettuna. Olemme oman Työväenyhdistyksen kanssa entisiä tapoja noudattaen mukana ensimmäisen markkinapäivän humussa. Kahvitelttamme on 9-17 välisen ajan Raatihuoneenkadulla eli tervetuloa vaihtamaan kuulumisia!

Muutoin viime päivät ovatkin olleet aikamoista matalalentoa. Lauantaina olin Savonlinnassa paikallisen Työväenyhdistyksen juhlissa ja sunnuntai olikin aivan ansaitusti ihan vapaata touhuamista Onnin kanssa. Savonlinnan tilaisudessa oli mukava olla, hyvin järjestetyt tapahtumat ja paljon tuttuja ihmisiä. Juhlapuheen piti puolueen puheenjohtaja Heinäluoma ja hän toi siinä hyvin esiin niitä asioita, jotka savonlinnalaisille (demareillekin) ovat tärkeitä.

Eilen tapasin alueen SAK:laisia toimitsijoita. Saimme käytyä hyvää keskustelua ja virittelimme uusia yhteistyömuotoja, joilla saisimme enemmän hyödynnettyä toinen toisiamme. Tarvetta laajemmalle tiedonvälitykselle tuntuu olevan. Nämä toimitsijat ovat kuitenkin niitä ammattilaisia, jotka oman ammattiryhmänsä asioista paljon tietävät.

Iltapäivällä aloitimme kaupunginhallituksen ns. iltakoulun. Aiheena oli luonnollisestikin talousarvion valmistelu. Tavoitteet alkavat virkamiesjohdolla selvästi tarkentua, eikä mukavia päätöksiä ole tiedossa. Tärkeintä olisi nyt se, että henkilöstö joka portaalla saataisiin mukaan näihin talkoisiin eikä tiukan menokurin linjaa pidettäisi ainoastaan päättäjien tai esimiesten ongelmana.

Tämä ongelma on vaan nyt päästetty kasvamaan niin suureksi, että sen ratkaisemiseksi tarvitaan ihan jokaisen panosta. Mikäli tavoitteisiin ei sitouduta, ei tulla näkemään toivottuja ja välttämättömiä tuloksiakaan. Joissain kunnissa on otettu käyttöön mm. "kilpailu" siitä, mikä yksikkö pystyy kehittämään tuottavuutta ja tehokkuutta kasvattavia toimintatapoja ja näitä on luonnollisestikin jotenkin pienesti sitten palkittukin. Ei huonompi idea mietittäväksi meilläkin.

Iltakoulun jälkeen pidimme vielä varsinaisen hallituksen kokouksen. Olen ennenkin sanonut ja sanon nytkin, että yli kolmen tunnin kokoussessiot eivät ole mistään kotoisin. Ihmisten vireystila laskee ja aikaa tärvääntyy turhanpäiväiseen melskaamiseen ja asioiden vatuloimiseen. Hetkittäin olo tällaisessa kokouksessa on kuin markkinoilla!

Työpäivän jälkeen jokainen on jo iltaseitsemältä väsyksissä ja asioiden järkevä käsittely voi vaarantua. Mielestäni tämän kokoisella kaupungilla pitäisi olla kaupunginhallituksen kokouksia useammin, vaikka joka maanantai. Näin tekevät pienemmätkin kunnat.

Helsinkiin lähden tänään iltajunalla eli olen siis hyvissä ajoin aamusta taas työmaalla. Tänään jää täysistunto ja valiokunnan kokous väliin, mutta markkinat ja ihmisten tapaaminen ovat tärkeitä myös. Toivottavasti mahdollisimman moni ehtisi käydä kertomassa kuulumisiaan, se on kuitenkin sitä parasta ja aidointa vuorovaikutusta ja antaa oikeasti eväitä eduskuntatyöhön.

Koulutus-keskiviikko

Tänä päivänä olen taas saanut olla talossa aamuvarhaisesta lähtien. Ihana olikin kävellä raikkaassa syyssäässä työpaikalle. Muutoin ei paljon ulkoilmasta ole havaintoa ollutkaan.

Valiokunnan kokouksessa oli tänään taas uuden oppimisen paikka. Asiantuntijaporukka kertoi meille ympäristövaliokunnassa PUTTE-ohjelmasta. Lyhyesti kerrottuna, PUTTE liittyy Suomessa tuntemattomien uhanalaisten lajien (hyönteisiä, sieniä, matoja jne) löytämiseen metsistä.

Niiden kartoittamisen ja nimeämisen ideana on se, että näiden ötököiden tiedostaminen ja tutkiminen auttaa ihmisiä mm. metsienhoidossa, karjankasvatuksessa ja sitä kautta siis tuo meille kaikille hyötyä. Tarpeellista tutkimusta siis.

Yhtiöiden hallintoelimissä toimimisesta saimme myös päivällä ansiokasta koulutusta. Päällimmäisenä maallikolle jäi mieleen professori Jarmo Leppiniemen ohjeet siitä, kuinka "vaarallista" yhtiöiden hallituksessa toimiminen voi olla, mikäli ei asioihin ole perehtynyt tai ei niitä ymmärrä. Hui!

Iltapäivällä saimme vastaanottaa lähetystön Etelä-Savosta. Elinkeinoelämän keskusliiton savolaiset toimijat tulivat meitä tapaamaan ja samalla tietenkin evästämään maakunnalle tärkeistä asioista. Mitään uusia avauksia ei luonnollisestikaan tullut, mutta tätä uskonvahvistusta on aina säännöllisin väliajoin hyvä saada.

On upeaa, että porukat suurilla joukoilla haluavat/ehtivät meitä tänne eduskuntatalolle tulla tapaamaan. Meidän aikataulumme ovat vaan niin valitettavan tiukkoja, että tapaamiset eivät välttämättä ole kovin syvällisiä, mutta hyödyllisiä kuitenkin.

Täysistunnossa oli useamman tunnin keskustelu koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunniotelmasta (KESU) vuosille 2007-2012. Luonnos oli nyt eduskunnan ruodittavana ja toivoa vaan sopii, että ne asiat, joita tänään puheenvuoroissa esiin nostettiin, otettaisiin lopullisessa KESU:ssa huomioon.

Moni sellainen asia, joita edellisessä KESU:ssa korostettiin, on nyt uuden hallituksen toimesta jätetty vähemmälle huomiolle. Nähtäväksi jää. Esimerkiksi alueellinen epätasa-arvo koulutuspaikkoja suunnattaessa on todellinen uhka joillekin maakunnille. Samoin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksen supistaminen on ristiriidassa luonnoksen tekstien kanssa. Tuottavuusohjelma tulee karsimaan myös työntekijöitä valtionomisteisssa kouluissa. Paljonkin kaikkea ihmettelemistä KESU:ssa on.

KESU:un liittyy myös oman poikani iloinen puhelinsoitto äsken; laadukas opetus ja myönteinen oppimisilmapiiri löytyvät ainakin vielä Mikkelin Urpolan koulusta, sillä Onni kehui saaneensa äidinkielen kokeesta TÄYDET PISTEET. Taidan poksahtaa ylpeydestä...

Keskustelu salissa jatkuu yhä, kuuntelen lakialoitteiden käsittelyä täällä huoneessani. Monta ihan järkevääkin aloiteta on taas tehty. Harmi vaan, että niiden eteneminen on niin hidasta ja teoreettista. Muutaman sähköpostin vielä laitan maailmalle ja soitan parit puhelut ja sitten siirryn kaupan kautta kämpille. Iltalenkki pitkin asfalttikatuja tekee vielä hyvää ennen iltauutisia. Aamulla taas 7.30 töihin.

Uusi viikko

Eilen oli Mikkelin kaupunginvaltuuston kokous. Varsinaisia isoja päätösasioita ei listalla ollut, mutta muutamista kaava-asioista oli salissa käytetty vähän laajennettuja puheenvuoroja. Taloudellinen tilanne toki on puheenaihe, jonka voi liittää mihin tahansa asiakokonaisuuteen.

Itse olin estynyt osallistumasta kokoukseen. Pieksämäellä pidettiin SDP:n Etelä-Savon ensimmäinen niin sanottu seudullinen koulutustilaisuus. Tarkoituksena on kerätä aktiiveja eri kunnista yhteen ja käydä pohdiskelua siitä, kuinka poliittista toimintaa ja järjestöväkeä saadaan piristettyä.

Laaja yksimielisyys porukan kesken vallitsi siitä, että jotakin tarttis tehdä. Toisaalta kyllä nähdään jo nousun merkit olemassa ja tunne siitä, että demareita tässä yhteiskunnassa yhä tarvitaan, on vahvistunut.

Ajaessani pimeää ja märkää tietä kotia kohti, ehdin suunnitella mukaanotettavat työviikon vaatteet sekä kaikki heti tiistaina hoidettavat asiat. Näitä asioita nyt olen aamupäivän huoneessani soitellut. Junamatka Mikkelistä Helsinkiin kului vauhdilla tutulla porukalla ja työnteko junassa jäi tällä kertaa nollaan.

Tänään on iltapäivästä iltaan asti täynnä ohjelmaa. Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymän hallitus tulee taloon vierailulle ja yritän käydä heidän kanssaan jossain välissä kahvilla. Istunto alkaa klo 14.00 ja sen jälkeen on vielä pari tilaisuutta.

Kysymyksellä on väliä

Eilen äänestimme välikysymyksestä. Ennakkoarvelujen mukaan, hallitus sai luottamuksen. Juuri ennen äänestystä, olimme seuraamassa hoitajien värikästä mielenosoitusta eduskuntatalon rappusilla.

He vaativat tekoja, ei sanoja. Sanat, joita hallituspuolueen ihmiset suolsivat, eivät aplodeja saaneet. Eivätkä kyllä ansainnetkaan. On kaksinaamaisuuta kehua hoitajien edessä ymmärtävänsä heidän tilannetta ja vielä laittaa vikaa opposition välikysymyksen ansioksi. Hetken päästä salissa kuitenkin painettiin nappia hallituksen luottamuksen puolesta.

Meidän ryhmän puheenvuoron rappusilla käytti puolueen puheenjohtaja. Mielestäni sekin on osoitus siitä, että ME otamme asian vakavasti, emmekä uhranneet ketään kokematonta keltanokkaa vaikeaan tilanteeseen. Heinäluoma esiintyi hyvin ja perusteli asiallisesti, kuinka olemme tähän tilanteeseen tulleet. SDP on hoitajien ja ennenkaikkea julkisen terveydenhuollon puolella.

Tämä välikysymyskeskustelu kaikkinensa on tehnyt hyvää meidän eduskuntaryhmälle. Me olemme saaneet kaikki olla tasaveroisina mukana tekemässä töitä tämän asian puolesta. Meitä kaikkia rohkaistiin käyttämään puheenvuoroja salissa ja se, että meidän kokeeneetkin edustajat istuivat salissa pitkälle iltaan ja jaksoivat debatoida tuntitolkulla, antoi meille sellaista joukkovoimaa, joka varmasti kantaa meitä ryhmänä pitkälle.

Tänään olemme Onnin kanssa miihailleet kaupungilla ja touhuilleet tavanomaisia kotiaskareita. Kohta lähdemme porukalla käymään haudalla, sillä tänään on isäni syntymäpäivä. Nämä merkkipäivät ovat kaiketi niitä, jolloin suru ja kaipaus on enemmän "sallittua" kuin muulloin.

Kolme muskettisoturia

Eilen istuimme salissa koko päivän. Täysistunto alkoi kello 15.00 ja jatkui taukoamatta 22.00 asti. Tarkoitus oli käydä keskustelua opposition ja hallituksen välillä opposition tekemästä välikysymyksestä.

Muutaman tunnin ajan salissa riitti asiasta kiinnostuneita. Liekö sattumaa, mutta nämä samat tunnit olivat juuri ne, jotka TV näytti suorana lähetyksenä. Oppositio toki oli runsaslukuisesti paikalla ja keskusteluakin syntyi.

Viimeisten tuntien ajaksi vastaajiksi joutuivat kokoomuksen kolme uutta kansanedustajaa, Orpo, Virkkunen ja Kataja. Salin oikeistopuoli ammotti tyhjyyttään, mutta nämä kolme muskettisoturia urheasti puolustivat hallituksen näkemyksiä, kun 30-40 vasemmistolaista heitä kysymyksillään tykitti.

Vastaukset tosin olivat vähän täältä sinnepäin, mutta hyvin he pärjäsivät. Itse olisin ollut huomattavasti heikommilla, jos olisin vastaavassa tilanteessa joutunut selittelemään arveluttavia asioita (katteettomia vaalilupauksia) parhain päin.

Puheet jatkuvat välikysymyksen merkeissä vielä tänään. Eilen odotin omaa vuoroani kymmeneen asti, jolloin istunto keskeytettiin juuri minun nokan edestäni. Taas. Olen siis jälleen tilanteessa, jossa täysi sali kuhisee ja kähisee eikä kukaan malta kuunnella. Ehkäpä me puhemiehen kanssa taas porukan hiljennämme :)

Jyrkille huutia!

Tänä aamuna oli oikein "mukava" katsoa aamu-tv:tä. Opposition edustajat Filatov ja Räsänen antoivat Kataiselle oikein kunnolla vastinetta. Keskustelun aiheena oli tietenkin välikysymys ja kokoomuksen puheenjohtaja joutui puolustuskannalle kahden napakan naisen käsittelyssä.

Argumentit Kataisella olivat pitkälti niitä samoja tuttuja (historiallista jne.) ja kaikki luvut hallituksen totuttuun tyyliin neljällä kerrottuja. Jotenkin harmittavinta kaikessa tässä keskustelussa on se, että varsinkin uudet kokoomusedustajat on jotenkin saatu uskomaan tätä poliittista liturgiaa.

Samoja fraaseja toistellaan joka käänteessä ja aivan tosissaan. Yhdeltä kollegalta tiedustelinkin sitä, kuinka heidät on saatu noin hvyin aivopestyä tai hypnotisoitua... Tosiasia kuitenkin kuntatalouden näkökulmasta on aivan jotain muuta kuin, mitä kokoomus nyt yrittää todistella.

Keskustelu salissa alkaa tänään klo 15.00 ja jatkunee pitkälle yöhön. Oma puheenvuoroni on tekeillä ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, pönttöön pääseminen kestää tunteja.

Eilinen blogini aiheutti sen, että asia on uutisoitu myös iltapäivälehdissä. Nyt tapahtuneesta on tullut julkinen ja sekin osaltaan lisää omaa helpotuksen tunnetta. Pitkästä aikaa oloni on rauhallinen ja tuskaisuus ja ärtyneisyys ovat poissa.

Olen saanut tänään paljon kannustavia ja ymmärtäviä viestejä ja se osaltaan lisää varmuutta siitä, että asiasta oli syytä avoimesti kertoa. Enempää kommentointia se ei kuitenkaan kaipaa.

Joka toinen

Suomessa joka toinen avioliitto päättyy eroon. Me kuulumme nyt tähän puolikkaaseen. Yhteisellä päätöksellä olemme päätyneet hakemaan avioeroa. Päätös on tehty vuosien harkinnan jälkeen eikä asiaan liity mitään draamaa. Joskus asiat vaan menevät näin.

Minua viisaammat ja kokeeneemmat ovat kertoneet, että silloin kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia (uusi työ) tai kriisejä (läheisen kuolema), avioliitto punnitaan. Joskus vaikeudet yhdistävät puolisoita, mutta yhtä usein myös erottavat.

Osittaista erillään asumista olemme harjoitelleet maaliskuusta lähtien aloitettuani reissutyöt ja kokonaan eri osoitteissa olemme asuneet elokuusta lähtien. Arki on sujunut hyvin, pojat ovat pärjänneet kahdestaan tiistaista perjantaihin ja perjantaista tiistaihin olemme Onnin kanssa viettäneet aikaa kaksin.

Omalta osaltani voin todeta (kun sitä kuitenkin kysytään), että eroon ei liity muita ihmisiä. Miehelleni ja hänen "tyttöystävälleen" toivon vilpittömästi kaikkea hyvää (terkut "ystävättärelleni" Kirsille).

Vaativa työ edellyttää, että kotiasiat ovat kunnossa. Huolestuneille voin todeta, että kohdallani juuri näin vihdoinkin näyttää olevan. On tärkeää, että omassa kodissaan voi olla hyvällä mielellä ilman, että joutuu olemaan sanaharkassa kenenkään kanssa tai ilman, että jatkuvasti on riidan ilmapiiri läsnä. Tämä on myös lapsen etu.

Voin myös todeta kiinnostuneille, että aion jatkossakin käydä kahvilla tai syömässä miespuolisten tuttavien kanssa, mutta 21 vuotta parisuhde-elämää riittää tähän lähtöön. Nyt on aika omistautua pelkästään lapselle ja työlle.

Asiantuntijoita

Ympäristövaliokunnassa on nyt viime päivin' ollut kova meno. Olemme käsitelleet ensi vuoden talousarviota ja kultaviksi on kutsuttu useita asiantuntijoita. Järkevää on ollut se, että tietyn sektorin (asuntopuolen) asiantuntijat ovat kaikki olleet lähekkäin kuultavina ja sitten näiden jälkeen tulevat mm. ympäristötutkimuksen ja luonnonsuojelun asiantuntijoiden kuulemiset.

Nämä kuulemismenettelyt ovat todella hyödyllisiä. Asiantuntijat saavat kertoa oman näkemyksensä käsitteillä olevaan budjettiin ja heiltä on mahdollisuus asioista kysellä. Asumispuolella tuntuu olevan kyllä monenlaista huolta ja tarvetta.

Varsinkin tiettyjen erityisryhmien asumistilanne ei ole paras mahdollinen. Kohtuuhintaiset asunnot puuttuvat kovin monelta ryhmältä ja paineet asuntotuotannon kasvattamiseksi ja entisen rakennuskannan korjaamiseksi ovat valtaisat. Määrärahat budjetissa eivät tähän tarpeeseen pysty vastaamaan.

Tämän äpivän täysistunnossa oli paljon rauhallisempaa kuin viime viikolla. Liekö tv-uutisten näyttämä kaaottinen tilanne oli edustajien mielessä vielä. Nyt on aika lähteä junalle ja toivon, että junat olisivat ajallaan... kotiin olisi jo kiva päästä!

SDP keskustelee

Tänä päivänä on taas touhuttu talossa aamuvarhaisesta alkaen. Monenlaista kokousta ja palaveria on ehditty pitää. Täysistuntoa ennen oli ryhmäkokous, jossa teroitimme sapeleitamme. Istunto alkoi kyselytunnilla kello 16 ja jatkui sitten tunnin päästä muilla asioilla.

Kyselytunnilla päähuomio keskittyi ajankohtaiseen teemaan sokerijuurikkaiden viljelystä ja sokerin tuotannosta Suomessa. Tärkeä asia ja tuntuu tosi pahalta, mikäli ainut suomalainen tehdas suljetaan.

Seuraukset tehtaan sulkemisesta ovat ennalta arvaamattomat. Vaikutukset eivät jää pelkästään menetettyjen työpaikkojen osalle, vaan heijastuvat monelle muulle alalle ja tulevat aiheuttamaan tietyille aloille lisää työpaikkojen menetystä. Kertomukset siitä, miten tähän tilanteeseen neuvotteluissa (EU:ssa) ollaan päädytty, ovat surkeaa kuultavaa.

Istunnossa käsiteltiin lakialoitteita. Ensimmäisenä oli tärkeä SDP:n tekemä aloite lapsilisien 10 euron korotuksen ulottamisesta kaikille lapsille, ei vain kolmannelle lapselle, niinkuin hallitus nyt esittää. Tähän aloitteeseemme on monenlaisia perusteluita ja onkin vaikea käsittää hallituspuolueiden lupausten ja tekojen välistä ristiriitaa tässäkään asiassa.

Hyvää keskustelua käytiin ja paikalla oli demareiden edustajia reippaasti, mutta hallituspuolueiden edustajat loistivat poissaolollaan. Muutama keskustalainen ja yksi kokoomuslainen paikalla viivähtivät. Toivottavasti monen tunnin keskustelu menee poissaolijoiden tiedoksi.

Hurjaa joukkoa

Tänään on eduskunnassa liikunta-aamupäivä. Upeasta mahdollisuudesta ja ilmasta huolimatta jouduin jättämään liikkumisen väliin. Liikkumisen merkitystä ei kyllä suotta korosteta. Olenkin ottanut tavaksi täällä Helsingissä kiertää aina iltaisin lenkin pitkin rantoja. Mahdollisuuksia eri reiteille löytyy.

Istunto alkaa vasta kello 15, joten koko päivä on nyt tehokkaasti käytössä täällä työhuoneessa. Tunnit vierähtävät nopeasti puhelimessa ja tekstejä lukiessa sekä omia kirjoittaessa.

Eilen kuljin junalle yhtä matkaa naapurin miehemme kanssa. Hän kertoi isotädistään, joka oli ollut kansanedustajana lähes sata vuotta sitten. Täti oli toiminut opettajana ja joutunut mm. poliittisten mielipiteittensä vuoksi useiksi vuosiksi vankilaan. Ei ole kuin vajaa sata vuotta siitä, kun tämä oli Suomessakin mahdollista!

Tämän päivän eduskunnassa on monenlaista toimijaa ja ajattelijaa, naisiakin hurja joukko. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä sitä, että joutuu puheidensa tai kannanottojensa vuoksi vankilaan. Jollain tavalla tämä naapurin miehen isotädin tarina ja edustaja Päivi Lipposen tekemä esitys uusien kansanedustajien puheenvuorojen lisäämiseksi pyörivät mielessäni samankaltaisina tapauksina.

Lipponen on saanut osakseen arvostelua siitä, että halusi oikeudenmukaisempaa kohtelua meille MUILLE uusille edustajille. Hän itse totesi sen, että HÄN on saanut salissa puheenvuoroja hyvin. Häntä kuitenkin arvosteltiin toisen edustajan toimesta siitä, että hän olisi eduskunnassa erityisasemassa puolisonsa vuoksi. Se siitä naisten solidaariduudesta toisiaan kohtaan!

Päivi Lipponen ja me muut uudet takarivien ihmiset olemme vaan kiinnittäneet epäkohtaan huomiota ja kohteliaasti pyysimme puhemiehistöä asiaan myöskin huomiota kiinnittämään. Lipposen saama ystävällinen vastaus totesi, että järjestelmä on aivan toimiva. Sen pituinen se.

Urani huipulla

Todella vauhdikkaan viikon päätti perjantainen täysistunto. Istunto alkoi kello 13 ja edellisiltana keskeytyneet budjettipuheenvuorot jatkuivat. Olin jo aamulla saanut kuulla, että olen listalla ensimmäisenä, mikä tarkoittaisi siis sitä, että kaikki olisivat paikalla ja hulina ja hälinä olisi melkoinen.

Jos olisi ollut vähemmän kiireinen viikko ja päivä takana, olisin ehkä tilannetta saattanut etukäteen jännittää, mutta nyt ei sitä ehtinyt pysähtyä koko päivänä edes ajattelemaan. Hulina ja huiske liittyy useasti perjantai-iltapäivän istunnon alkuun. Ihmiset ovat lähdössä viikonlopun viettoon ja istunto kestää perjantaina vain puoli tuntia.

Kiivettyäni puhujapönttöön, huomasin että myös kolme kerrosta lehtereitä oli täynnä ihmisiä. Totesinkin puheeni aluksi, kun puhemies hiljenteli salia, että "huomatus oli aiheellinen, varsinkin kun pääsen ensimmäistä kertaa puhumaan näin täydelle salille". Niinistö joutui vielä toisen kerran asiasta edustajia huomauttamaan ja tämä kohta oli kuulemma näkynyt kaikissa illan tv-uutisissa.

Puheeni jälkeen kollega Zyskowicz pomppasi pystyyn ja pyysi puheenvuoroa. Puheensa aluksi hän totesi "Jos puheen taso ei tästä parane, niin jatkossa edustaja Viitamies saa totuttautua puhumaan tyhjälle salille". Lopussa puheenvuorossaan hän kritisoi puheeni eläkeläisiä koskevaa osuutta. Benin kommentti herätti salin vasemman laidan koviin huutoihin ja puheenvuoropyyntöihin.

Hetken päästä Zyskowicz tuli pyytämään anteeksi ja teki sen vielä julkisestikin. Puolen tunnin istunto kului kaikkinensa tähän debatointiin. Olin siis tähän astisen urani huipulla! Nämä kaikki puheet ja huutelut on muuten nähtävinä eduskunnan sivuilla eli kannattaa käydä katsomassa, kuinka tasoton puheeni mahtaakaan olla.

Istunto keskeytettiin puoli kahdelta ja loput puheenvuorot pääsivät alkamaan vasta suuren valiokunnan kokouksen jälkeen. Joillakin kollegoilla päivä salissa siis venyi omaa puheenvuoroaan vielä odotellen. Itse kävin toimittamassa laatimani muutamat talousarvioaloitteet kansliaan.

Aloitteeni koskevat omaishoitajia, sotaorpoja,työllistämisrahoja, Savonlinnan norssin rahoitusta sekä Mikael-koulun remontoinnin aloittamista. Lisäksi me kuusi teimme yhteisiä aloitteita maakunnalle tärkeistä liikennehankkeista sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulujen rahoittamista.

Viikonloppu on sujunut rennosti ulkoillen ja kotona kynttilöitä poltellen. Perjantaina Onnilla oli yökylässä samanikäinen serkkupoikansa Elias. Pääsin jälleen lähemmäksi pikkupoikien maailmaa. Pojat kävivät keskenään saunassa ja mennessäni sinne itse myöhemmin, ihmettelin kiukaalta lähtevää omituista hajua. Kovistelustani huolimatta jätkät eivät tunnustaneet mitään. Pestessäni kiuaskiviä, tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että pojat olivat todellakin "heittäneet vettä" kiukaalle, eikä tämä vesi ollut peräisin löylyämpäristä...

Tänään on ohjelmassa radiohaastattelu, parit tapaamiset ja kaupunginhallituksen kokous. Illalla pakkaan kassia ja koetan päästä ajoissa nukkumaan huomisen aamun aikaista lähtöä varten.