Hömppien hömppää

Meinasin aamulla tukehtua kahviini, kun luin maakuntalehtemme Länkkärin. Siellä Vartin pohtija kertasi aikaisemmin täällä blogissani kirjoittamaani hömppäosuutta viime lauantain toritilaisuudestani, jossa siis tapasin yli kolmesataa ihmistä ja joiden kanssa puhuttiin etupäässä asiaa. Kevennysosuus blogissani koski linnan juhlia ja mieskuvioitani (joita ei siis ole).

Hyvä puoli asiassa tietenkin on se, että Vartin pohtijakin on blogini lukijoita. Harmistukseni johtui siitä, että olen viimeisen kahden viikon ajan lähettänyt lehteen tiedotteita koskien niin Itä-Suomen AVI:n henkilöstön lomautusuhkaa, kuin harmaata taloutta tai lähisuhdeväkivaltaa. Yhtään näistä tai muistakaan ensi vuoden budjettia koskevista tiedotteistani ei ole lehteen mahtunut.

Minua kokeneempi politiikko lohdutti surkeaa mieltäni, että pääasia kun on kuva ja sen alla nimi oikein. Ja se, että sentään puhutaan. En ihan vielä tänään jaksa olla asiasta ihan samaa mieltä:(

Kepun rules

Viikolla saimme kuulla, että Kokoomuksen ajama peruskoulun hajottamisoperaatio on pysäytetty. Hallituskumppani Keskusta ei suostunut jatkamaan tuntijakopeliä ja sai tällä kertaa siis erävoiton.

Suomalaisten lasten kannalta pelin viheltäminen poikki oli viksu teko. Peruskoulumme ei ansaitse saati tarvitse esityksen kaltaista mylläämistä, varsinkaan kun sillä ei olisi saatu toteutettua sitä kaikkien kaipaamaa taito-ja taideaineiden lisäystä. Lopputulos olisi niitä jopa vähentänyt.

Hyvä puoli tässä koko vuoden jatkuneessa polemiikissa oli se, että nyt ainakin perusopetuksesta on puhuttu. Sen tärkeys ja kansalaisten arvostus ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. Ministeri Virkkunen sai nyt asialle ansaitseman lopun, sellaisen jonka tiedetään kansankielellä aina ahneille ennen pitkää tulevan.

Peruskouluissa tarvitaan työrauhaa jo pelkästään päätetyn erityisopetuksen uudistamisen myötä. Luokkakoot ovat edelleenkin liian suuria ja kouluviihtyisyys liian pientä. Uudistukset tulee tehdä yksi kerrallaan ja harkitusti.

Olisi ollut suotavaa, että kepulaiset olisivat olleet yhtä topakkoina yliopistolain uudistamisen kanssa. Puheissa kyllä sen seurauksia epäiltiin, mutta silloin ei kantti riittänyt hankkeen pysäyttämiseen. Tulokset ovat nyt nähtävissä esim. maaseutuyliopistojen ja humanististen aineiden kohdalla. Vihreät ovat puolestaan tyypilliseen tapaansa julistaneet katuvansa koko yliopistolakia, ihan kuin sillä saisi tehdyn tekemättömäksi ja pestyä itsensä puhtaaksi jupakasta.

Budjettiäänestyksiä

Eduskunnan syksy alkaa olla lopuillaan. Koko viikon kestäneet budjettikeskustelut jatkuvat tänään vielä tovin ja sitten tehdään viimeiset äänestykset ensi vuoden tulo-ja menoarviosta. Meillä demareilla oli rakennettuna maltillinen ja järkevä vaihtoehtobudjetti, jonka mukaan olemme tehneet toisenlaisia esityksiä hallituksen budjettiin. Turhaan.

Hallituspuolueiden kansanedustajien voimin on ensi vuoden budjetti silausta vaille valmis hyväksyttäväksi piiruakaan muuttamatta. Poliittinen järjestelmämme toimii niin, että vuorollaan puolueet saavat nauttia sekä hallitusvastuusta että tästä kivisestä oppositiotaipaleesta.

Oma esitykseni Savonlinnan OKL:n rahoituksen turvaamiseksi ensi vuoden osalta sai koko ryhmämme tuen,mutta maakunnan kollegat äänestivät sitä vastaan. Tiedän toki sen, kuinka tärkeää hallituspuolueille on rivien pitäminen suorina, mutta silloin kun kyse on oman maakunnan kohtalonkysymyksistä, etusijan pitäisi olla selvillä.

Tämän illan äänestysten jälkeen jäämme ns. joulutauolle ja palaamme takaisin tänne tammikuun 11. päivä. Oma kalenterini on vielä ensi viikon torstaihin asti täynnä niin maakuntahallitusta, ammattikorkeakoulua kuin kaupunginvaltuustoakin, mutta sen jälkeen jään joululomalle.

Koolla on väliä

Perusopetuksesta on puhuttu paljon. Sivistysvaliokunnassa olemme saaneet tehdä päätöksiä, jota koskettavat juuri perusopetusta. Ministeri Virkkusen ja muiden kokoomuslaisten fantasia peruskoulun romuttamiseksi pitää meidät muut pelonsekaisessa tunnelmassa vielä pitkään.

Pari vuotta sitten tein lakialoitteen opetusryhmien ylärajan kirjaamiseksi lakiin. Tätä eivät oikeistopuolueiden kansanedustajat halunneet olla tukemassa. Valiokunnankin lukuisat asiantuntijat ovat käyneet eri yhteyksissä kertomassa sitä, kuinka tärkeää tarpeeksi pienet opetusryhmät ovat oppijoille etenkin nyt, kun uusi erityisopetusta koskeva laki tulee voimaan.

Oma poikani Onni on nyt alakoulun viidennellä luokalla. Heillä oli 3-4 -luokat yhdistettyinä kaksi pienempää rymää yhdeksi yli 30 oppilaan joukoksi. Tänä syksynä luokka saatiin taas jaettua kahtia ja tulokset ovat olleet meillä näkyvissä ihan alkusyksystä lähtien. Poika itse ihmettelee, että "mistä näitä ysejä oikein koko ajan tulee?" ja äiti tietenkin on tyytyväinen lapsen oppimisedellytysten paranemisen myötä tapahtuneeseen myönteiseen kehitykseen.

Tarpeeksi pienessä ryhmässä säilyy työrauha ja opettaja pystyy paremmin tekemään työtään jokaisen oppilaan kanssa. Onnin kaltainen tavallinen vilkas poika voi nyt oikean kokoisessa ryhmässä keskittyä kuuntelemiseen ja tekemiseen sen sijaan, että olisi jatkuvasti sähläämässä jotakin muuta vain siksi, ettei ope ehdi huomata kaikkia.

Opetusryhmien pienentämisellä saadaan paljon hyvää aikaiseksi ihan taloudellisessakin mielessä, sillä pitämällä kaikki lapset kelkan kyydissä alusta alkaen saadaan myöhempien vuosien syrjäytymistä vähennettyä. Heikolla koulumenestyksellä tiedetään nimittäin olevan yhteys pudokkuuteen ja siitä helposti seuraavaan syrjäytymiseen.

Glögin lomassa kuultua

Olin lauantaina jälleen Mikkelin torilla tapaamassa kansalaisia. Porukkaa kävikin glögikojullamme reilut kolmesataa ja puhetta piisasi niin työttömyydestä, eläkkeistä kuin vanhustenhuollostakin. On harhaa luulla, etteikö ihmisiä politiikka eli yhteiset asiamme kiinnostaisi. Kyllä kiinnostaa, kunhan luodaan tilaisuuksia puhua ja purnatakin edustajilleen.

Varsinaisten ajankohtaisten asioiden lisäksi ihmisiä kiinnostavat ensi kevään vaalit. Galluppeja on seurattu tarkasti ja perussuomalaisten kannatuslukuja ihmeteltiin. Jouduin jälleen totemaan monelle, että tärkeintä on saada ihmiset äänestämään muutosta nykyiselle porvarihallitukselle.

Vielä vähemmän tärkeänä asiana ihmisiä puhututti menneet Linnan juhlat. Useampi herra ihmetteli sitä, kuinka en vieläkään ole LÖYTÄNYT itselleni miestä (!?) ja rouvia harmitti se, että maakuntalehtemme Länsi-Savo oli kuvannut tiistain numeroonsa kaikki muut maakunnan edustajat, mutta ei minua:(

Välillä on mukavaa jutella ihmisten kanssa näitä kevyitäkin juttuja ja toisaalta olen tyytyväinen siitä, että he kokevat minut niin omaksensa, että voi mieskuvioistakin kysellä. Olenkin sanonut kaikille kyselijöille, että kerron kyllä sitten heti, jos on jotain kerrottavaa. Toistaiseksi näin ei ole ollut, enkä usko tilanteen ihan äkkiä muuksi muuttuvankaan.

Totuus paljastuu

Porvarihallitus on ollut vallassa nyt tähän lähtöön reilut kolme vuotta. Totuus alkaa kansalaisillekin pikkuhiljaa paljastua, vaikka viime kesästä lähtien hallitus on yrittänyt olla tekemättä mitään ja on päättänyt siirtää kaikki vaikeat asiat seuraavalle hallitukselle.

Vireillä olevat, SATA-komiteassa vuosia muhineet asiat, ovat kuitenkin yksi kerrallaan tulleet eduskunnan käsittelyyn. Viimeisimpänä saimme käsitellä nykyhallituksen arvomaailmaa hyvin kuvaavaa esitystä toimeentulotuen pienentämistä alle 25-vuotiailta.

Lakiesitys sai äimistyneen vastaanoton niin valiokunnassa kuin salissakin. Esityksen sisältöhän oli siis yksinkertaistettuna se, että mikäli alle 25 -vuotias keskeyttää koulutuksen tai lopettaa työharjoittelun tms. voidaan häneltä pienentää toimeentulotukea ikäänkuin rangaistukseksi keskeyttämisestä.

Sosialidemokraatit jättivät esitykseen jo valiokunnassa eriävän mielipiteensä ja samoin täysistunnossa äänestimme sitä vastaan. Ei ole oikein eikä järkevää, että sellainen nuori, joka muutoinkin on elämänsä kanssa vaikeassa tilanteessa saa vielä lisäriesana kamppailun eloonjäämisen kanssa, kun muutoinkin pientä toimeentulotukea voidaan entisestään pienentää.

Olen aivan varma, että jokainen nuori haluaa saada itselleen ammatin ja pystyä käymään töissä. Kaikista ei vaan siihen ihan joka hetki ole ja erilaisia turvaverkkoja ja tukitoimia täytyy silloin pystyä hyödyntämään. Ahdistamalla muutoinkin ahtaalla oleva ihminen nurkkaan, on lopullinen syrjäytyminen askeleen lähempänä. Ja se se vasta kallista meille kaikille on.

Esitys ja hallituspuolueiden kansanedustajien tuki sille kertovat karun tosiasian siitä, kuinka kaukana nämä ihmiset ovat arjen ongelmien kanssa painiskelevasta nuorisosta. Heistä kyllä mielellään puhutaan ja ollaan olevinaan nuorten asioiden asiantuntijoita etenkin, jos omat lapset ovat juuri samaa ikäluokkaa. Harmikseni joudun toteamaan, että näköalattomuus ja välinpitämättömyys vaivaa kovin montaa porvarikollegaa.

Silloin jos omat ja kaikki tuttavapiirin lapset ovat onnistuneet elämään vanhempiensa tukemina tasapainoisen ja taloudellisesti turvatun lapsuuden, voi olla vaikeaa käsittää niiden perheiden ongelmia, joissa nyt kaksikymppiset lapset ovat edellisen laman kärsijöitä. Miksi heille ei vieläkään suotaisi sitä ymmärrystä ja tukea, mitä järjestelmämme on kehittänyt? Miksi heitä rangaistaan kepillä sen sijaan, että annettaisiin porkkanoita elämän eväiksi?

Energiaa

Olen yrittänyt pysyä kaukana maakuntaamme ja kaupunkiamme koskevasta suunnitelmasta kahden energiayhtiön muuttamisesta yhdeksi suureksi. Asiaa on vatvottu jo muutaman vuoden ajan ja luulin sen jo saaneen päätöksensä, kun Mikkelin kaupungin kaupunginhallituksen nimittämä kolmen hengen tiimi antoi joku aika sitten julki lausuman, jolla asia tällä erää haudattaisiin ja siihen palattaisiin joskus tuonnempana, mikäli tarvetta ilmenee.

Se syy, miksi en ole halunnut asiaan puuttua on yksinkertainen. En ole ollut prosessissa millään lailla osallisena enkä siis ole joutunut siitä mielipidettä muodostamaan. Kysyttäessä olen vastannut, että tulevaisuudessa Etelä-Savossa tulee olemaan yksi maakunnallinen energiayhtiö, mutta sen aika ei liene ole nyt.

Prosessia on viety eteenpäin erikseen sovittujen henkilöiden johdolla. Ensin neuvottelijoina olivat molempien yhtiöiden hallitusten edusmiehet ja sittemmin ESE:n omistajaa eli Mikkelin kaupunkia edustavat kaupunginhallituksen edustajat. Kaupunginhallitus on ohjeistanut heidät toimimaan ja mielestäni he ovat toimineet juuri saamiensa aikataulutuksen ja ohjeistuksen mukaan.

Nyttemmin on kuitenkin käynyt ilmi, että yksittäisillä kaupunginvaltuutetuilla on herännyt halua osallistua asian käsittelyyn. Muodollisesti tätä mahdollisuutta valtuutetuilla (kuten ei siis minullakaan) ei ole ollut, koska mitään päätettävää ei ole ollut. Kolmen hengen neuvotteluryhmän lausuman jälkeenkään valtuustolla ei ole mitään päätettävää.

Valtuustolla on kuitenkin mahdollisuus osallistua asiaan keskustelun muodossa, mikä ymmärtääkseni tapahtuukin ensi valtuuston kokouksessa 20.12. jolloin kaupunginvaltuustolle kerrotaan, mistä asiassa kokonaisuudessaan on ollut kysymys ja mikä on tämänhetkinen tilanne. Harhaanjohtavien lehtikirjoitusten varassa ei tarvitse sen jälkeen enää kenenkään olla. Valtuuston keskustelu ja mielipide tulee sitten ottaa mahdollista jatkoa varten huomioon. Kaupunginvaltuusto kuitenkin on se ylin päättävä elin.

Linnaan

Huomenna on taas aikainen herätys. Operaatio Linnan juhlat alkavat meillä maalaiskansanedustajilla varhain. Lähden nyssäköideni kanssa ajamaan Helsinkiin aamupäivällä ehtiäkseni työhuoneen kautta kampaajalle klo 15. Tapaamme kollegojen kanssa n 16.30 ja linnaan menemme 19.30 maissa.

Monestakin syystä päädyin laittamaan päälleni vanhan mustan puvun ja se on ainakin tähän asti ollut helpottava ratkaisu. Kauhun ja säälinsekaisin tuntein olen näet kuunnellut joidenkin työkavereitten edesottamuksia pukujen suunnittelussa, teettämisessä ja sovittelussa ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen valitsemaani linjaani.

Tänä vuonna on erityisen mukava mennä juhliin, koska avustajani Kaija-Leena on myös saanut kutsun presidentin itsenäisyyspäivänvastaanotolle. Hän on nimittäin toiminut (omien sanojensa mukaan) vuosikausia sitten ministeri Tarja Halosen avustajana sosiaali-ja terveysministeriössä ja on ollut linnassa siis ennenkin. Yritämme tungoksessa löytää toisemme ja odotan vihdoin tapaavani hänen miehensäkin:)

Kielipuolet keskustelussa

Männä viikolla oli tv:ssä muutaman tunnin mittainen keskustelu ruotsinkielestä teemalla "Pakkoruotsi". Katsoin keskustelun ja en voi sanoa olleeni tyytyväinen sen tasoon millään mittarilla mitattuna.

Jankkaava keskustelu ja aidanseipäistä puhuminen veivät pohjan varsinaiselta aiheelta. Olisin halunnut kuulla perusteltuja mielipiteitä esim. kieltenopetuksen varhentamisesta ja lasten mahdollisuuksista/tarpeista opiskella useampia kieliä.

Itse olen sitä mieltä, että me suomalaiset osaamme liian vähän ja liian heikosti muita kieliä. Kaikki lisä olisi meille tarpeen ja siksi kielivalikoimaa tulisi pystyä laajentamaan. Mitä nuorempi lapsi, sitä helpommin hän vieraita kieliä oppii ja siitä syystä kannatan esitystä B2 kielen aloittamisesta jo alakoulussa.

Ajatus siitä, että itäsuomalaiset lapset opiskelisivat enemmän venäjää on kannatettava. En kuitenkaan halua, että joudumme tekemään sen ruotsin kielen kustannuksella. Sen kolme vuotta, minkä peruskoulussa nykyisin "joutuu" lukemaan ruotsia, voitaisiin mainiosti tiivistää lyhyempään ja varhaisempaan aikaan lopputuloksen kärsimättä. Myös itäsuomalaisilla lapsilla tulee olla mahdollisuus oppia ruotsia ihan samalla tavalla kuin serkkunsa länsirannikolla oppivat suomea.

Rantsalmella

Kävin visiitillä Rantasalmen Työväenyhdistyksen syyskokouksessa viime pyhänä. Lämmin tunnelma omalla talolla oli jälleen mukavaa kokea. Rantasalmen aktiivit ovat erityisen mukavaa sakkia ja heidän kanssaan olisin mieluusti laittanut asioita järjestykseen pidempäänkin, mutta oman työväenyhdistykseni syyskokous oli vielä samana iltana ja sinne oli siis kiiruhdettava.

Puhuimme Rantasalmellakin siitä ns. metsästyslaista ja he näkivät asian hyvin pitkälti samalla tavalla kuin minä. Niitä ihmisiä, jotka ovat käytännössä näiden asioiden kanssa tekemisissä, tulisi päätöksentekijöiden kaikilla tasoilla kuunnella enemmän.

Jätevesiasiasta riittää puhetta ja porinaa. Olemme nyt toista viikkoa kuulleet asiantuntijoita ympäristövaliokunnassa ja sekavuuden laajuus alkaa nyt paljastua toden teolla. Huomenna kuultavaksemme tulee ministeri Lehtomäki ja hänen uusinta näkemystään on tietysti mielenkiintoista kuulla.

Kilpakosintaa?

Maanantaina naapurikuntamme Puumala teki valtuustossa päätöksen siitä, että lähtevät neuvottelemaan kuntaliitoksesta Savonlinnan kanssa. Kunnanhallitus oli aikaisemmin esittänyt neuvottelujen aloittamista Mikkelin kanssa. Puumalalle on annettu mielikuva siitä, että molemmat kaupungit haluavat tehdä liitoksen.

Pieni Puumala on käsrsinyt verotulojen vähentymisestä johtuvasta tiukasta taloustilanteesta jo vuosia ja he ovat ansiokkaasti yrittäneet saada kunnan taloutta korjattua siinä kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta. Väen vähenemiselle he eivät mahda mitään.

Usean vuoden ajan on Mikkelin ja Puumalan välisillä sopimuksilla järjestetty niin sosiaali-ja terveydenhuollon kuin opetuspuolenkin palveluita. Suurimpana kuntakeskuksena Mikkelillä on ollut vastuullinen rooli pienempiensä auttamisessa. Nyt nämä sopimukset luonnollisestikin tulevat purettaviksi, mikäli kuntaliitos Savonlinnan kanssa toteutuu.

Mikkeli on ollut tekemässä kuntaliitoksia pariin otteeseen aikaisemmin. Kaupunkimme on jo nyt maantieteellisesti laaja ja kauimmaiset asukkaat elelevät kymmenien kilometrien päässä kaupungin keskustasta. Palveluiden järjestäminen tasapuolisesti on ollut vaikeaa. Meillä oli valmius aloittaa neuvottelut naapurimme kanssa liitoksen tekemiseksi, mutta demokratia näki asian toisin.

Toivottavasti kuntalaisten edusmiehet (valtuutetut) ovat harkinneet asian huolella, sillä pelkillä kuvitellun kasvavilla saaristorahoilla ei Puumalan perukoilla asuvien ihmisten terveyspalveluita hoideta. Ministeriön tiukka kanta siitä, että yhteinen kuntaraja täytyy olla, voi vielä pelastaa puumalalaisten tulevaisuuden.

Hirvijahdissa

Ympäristövaliokunta sai perjantaina valmiiksi mietintönsä luonnonsuojelulain muuttamisesta. Lakimuutos on ollut vireillä useita vuosia, mutta on ilmeisen ristiriitaisen sisältönsä vuoksi ollut niin hankala työstettävä, että vasta nyt asia on saatu loppuun.

Yksinkertaisettuna pääasiallinen ongelma lakimuutoksessa on ollut se, että sallitaanko esim. hirven ajaminen/kaataminen luonnonsuojelupuistoksi määritellyllä alueella, kuten kansallispuistoissa. Näitä puistoja on Suomen kokonaispinta-alasta vähän, mutta Itä-ja Pohjois-Suomessa ne ovat kooltaan isoja.

Valiokunta ei päässyt asiasta yksimielisyyteen ja itse olin mukana hallituksen esityksen sallivammassa linjassa, toisin kuin valiokunnan muut demarit. Oma blondin logiikkani on lähtenyt siitä, että mikäli ajo keskeytetään aina puiston rajalle, hirvet oppivat hakeutumaan "turvaan" puistoon ja aiheuttavat siellä suurena joukkona harmia ja vahinkoa muulle eläimistölle ja kasveille.

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta suuri määrä hirviä tietyllä keskittymällä lisää onnettomuuksia juuri sen ulkopuolella ja tästä päätelmästäni on jopa tutkimustuloksiakin. Metsästys on mielestäni hyvä harrastus ja sen jatkumista monillakin eri keinoilla on pyrittävä elvyttämään eikä ainakaan hankaloittamaan, niinkuin nyt olisi voinut käydä.

Lakimuutos sisältää muitakin yksityiskohtia, mutta tällä uudistuksella pidetään hirvikanta paitsi virkeänä niin myös kurissa. Perustelut siitä, että kansallispuistoissa on tämän jälkeen vaarallista ihmisten liikkua, ovat liioittelua. Me tavalliset maalaiset metsässäkävijät kyllä tiedämme hirvenmetsästyksen ajankohdan ja osaamme varoa menemästä juuri silloin keskelle jahtia. Saman varomisen varmasti oppivat myös ne uusmaalaiset metsässäliikkujat, joiden ulkoilualueina kansallispuistot siellä ovat.

Tervetuloa?

Viime sunnuntaina sain olla mukana Hirvensalmen työväenyhdistyksen syyskokouksessa. Pienellä, mutta virkeällä porukalla laitoimme asioita järjestykseen oikein urakalla. Erityisen tyytyväinen olin kuullessani siitä, kuinka tehokkaasti kunta on aloittanut ensi vuonna saapuvien 25 burmalaisen pakolaisen kotouttamisvalmistelut.

Kunnassa on perustettu ryhmiä valmistelemaan eri osa-alueiden kattavia täsmällisiä kotoutustoimenpiteitä koskien eskim. koulujen roolia, kouluterveydenhuollon mahdollisuuksia, perheen äitien ja mikä parasta; paikkakuntalaisten kotouttamisvalmennusta ei ole unohdettu.

Pienellä paikkakunnalla pakolaisten vastaanottaminen on helpompaa kuin suurissa kaupungeissa. Hyviä esimerkkejä on meilläkin 1990-luvun alkupuolelta Haukivuoren kunnasta, jossa silloin sinne muuttaneet pakolaiset pitävät tänäkin päivänä suosittua lounasravintolaa eli kotoutuminen on onnistunut.

Mikkelin naapurikunnista ovat nyt Hirvensalmi ja Mäntyharju tehneet päätöksensä ottaa n 20-30 henkeä käsittävän pakolaisryhmän omaan kuntaansa. Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä kotouttamislakimuutos, jolla kuntia ohjeistetaan entistä parempaan toimintaan tulokkaiden kanssa. Harmi kyllä, rahaa tähän ei ole haluttu antaa samassa suhteessa. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka nämä omat suosikkikuntani tulevat asiassa etenemään, lähtötilanne kun niissä on vähän erilainen.

Keskeneräisiä esityksiä

Perustuslakivaliokunta on vihdoin tänään saanut ulos lausuntonsa haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Lausunto tulee meille ympäristövaliokuntaan, jossa sitä sitten tutkaillaan, kun teemme mietintöä asiasta.

Ministeri Lehtomäki tuntui toppuuttelevan tämän päivän lehdessä sitä, että nyt on hanki maassa ja asia olisi syytä vaimentaa sen alle. Olen eri mieltä. Asia täytyy nyt peuhata niin pohjamutia myöten kuin vaan on mahdollista. Kyselytunnilla Lehtomäki vastasi kysymykseeni jotenkin siten, että hänellä on valmiuksia sitten noudattaa valiokunnan tahtoa tässä asiassa, jahka valiokunta sellaisen ilmoittaa.

Sinänsähän se olisi ihan hyvä, että valiokunnat saisivat omalle työlleen vahvistusta ministeriltä, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen. Ministeriöissä valmistellaan lakiesitykset ja niissä on olemassa omat koneistonsa esitysten laadun takaamiseksi. Tällä kaudella on kuitenkin talossa ollut lukuisa joukko sellaisia lakiesityksiä, jotka ovat eduskuntaan tullessaan keskeneräisiä ja sekavia, eikä ole tarkoituksenmukaista, että valiokunnat tekevät niistä kokonaan uusia. Toisaalta, valiokuntien kokoonpanot eivät myöskään riitä hallituksen esityksiä vastustamaan.

Ennustajaeukon vaistoni sanoo, että uuden jätevesi-casen saamme seuraavaksi sivistysvaliokunnalle kuuluvasta nettipiratismin torjuntaan tähtäävästä laista HE/235. Jo nyt tuntuu siltä, että asia pitäisi valmistella ihan alusta lähtien uudelleen, mikäli tavoitteeseen halutaan päästä.

MTY 120 v.

Oma puolueosastoni, Mikkelin Työväenyhdistys, täytti tänä vuonna 120 vuotta. Juhlia pidimme sunnuntaina. Tilaisuus työväentalolla oli kaikin puolin onnistunut ja väkeä oli todella hyvin. Sain olla ylpeänä katsomassa, kuinka meidän yhdistyksen aktiivit hoitivat hommansa.

Lyhyessä avauspuheenvuorossani kerroin siitä, kuinka yhdistys sai alkunsa vuonna 1889 ja sitten vuonna 1890 aloitti toimintansa. Kun lueskelin juhlaa varten yhdistyksen ensimmäisistä vuosikymmenistä kertovaa historiankirjoitusta "Kumous ja kompromissi", olin vaikuttunut siitä aatten palosta ja innosta, jota tuon ajan Mikkelissäkin tunnettiin.

Juhlapuhujana oli aatteen pitkäaikainen soturi Lasse Lehtinen, jonka puhe sai kosolti kiitosta yleisöltä ja ihan aiheesta. Eniten mieltäni lämmitti Lassen kohdalla se pyyteettömyys, jolla hän oman sunnuntaipäivänsä halusi uhrata pelkästään työväenliikkeen eteen. Näitä samankaltaisia pyyteettömyystoimia haluaisin nähdä meidän puolueen piirissä enemmänkin, sillä aatteen miehiä ja naisia on edelleen Kehä III ulkopuolella ja he myös arvostavat erilaisia saarnamiehiä.

Sivistysforumissa

Tänään pidettiin Varkaudessa ensimmäinen Itä-Suomen sivistysforumi. Paikalla oli paljon alan asiantuntijoita kolmesta eri maakunnasta ja meitä kansanedustajia (Ravi, Rossi ja minä) oli pyydetty paikalle lyhyiden alustusten pitäjiksi.

Idea itäsuomalaisesta sivistysforumista on tarpeellinen. Itäinen osa maatamme on liian usein ja liian pitkään jäänyt soittelemaan lehdelle, kun muuta maata on kehitetty tai rakennettu. On aiheellista pyrkiä tekemään jokaisella sektorilla aitoa yhteistyötä kaikkien itäsuomalaisten toimijoiden kanssa. Muuten emme tule pärjäämään.

Sivistysforumissa käytiin keskustelua siitä, minkälaista sivistystä/koulua haluamme olla tulevaisuudessa tekemässä. Maakuntajohtaja Viialaisen ja Itä-Suomen Yliopiston rehtorin Vartiaisen visiot tulevaisuuden uhkista ja mahdollisuuksista herättivät jälleen miettimään sitä, kuinka tärkeää on pystyä tarjoamaan korkeaakin koulutusta omassa maakunnassamme.

Forumi oli ensimmäinen, mutta ei varmastikaan viimeinen. Omassa puheenvuorossani viritin myös toiveen laajentaa forumia koskemaan koko itäistä Suomea, ei vain näitä kolmea maakuntaa.

Kommentteja budjetista

Mikkelin kaupunginvaltuusto piti eilen budjettikokoustaan. Kaupunginhallituksen esitys täydennettynä yhdellä 100 000 euron suunnittelurahalla oli mielestäni oikein hyvä. Kaupunginhallitus teki viikko sitten virkamiesesitykseen muutamia muutoksia, jotka saatoin valtuuston 2. varapuheenjohtajan penkiltä laittaa ilolla merkille.

Hallitus korotti perusopetuksen tuntikehystä muutamalla sadasosalla, mikä tarkoittaa helpotusta suuriin opetusryhmiin. Erityisopetusta koskeva lakiuudistus on tulossa voimaan ensi elokuussa ja siksikin on tärkeää saada ryhmäkoot pienenemään. Tämä hyväksyttiin myös valtuustossa yksimielisesti.

Omaishoitajien tilannetta saatiin samoin yksimielisesti parannettua, ensi vuonna 20 uutta omaishoitajaa pääsee tukien piiriin ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan kaupungissa vallalla olevat omaishoidon kriteerit sellaisiksi, että ne ovat valtakunnallisesti vertailukelpoisia. Pienin askelin kohti parempaa siis.

Jos olis valta ja rahaa, niin olisin satsannut lasten ennaltaehkäisevään perhetyöhön muutaman lisätyöntekijän verran. Huostaanottojen määrä ei ole kääntynyt laskuun ja lasten pahoinvointi näkyy joka paikassa. Siihen pystyttäisiin puuttumaan perheiden varhaisella tuella.

Meidän valtuustoryhmä kannatti kristillisdemokraattien esitystä alle 2 vuotiaiden lasten vanhemmille maksettavasta kotihoidon kuntalisästä. Yhden vuoden osalta arvioitu lasku kaupungin muutenkin alimitoitettuun sosiaalitoimeen oli 660 000 euroa. Omassa arvomaailmassani tämä palvelun lisäys ei ole tämän hetken asioita, sillä ovathan terveet ja kotona hoidettavat pienet lapset useimmiten niitä kaikkein vähiten apua tarvitsevia kansalaisia.

Mielestäni järkevä tapa kuntalisän käsittelyssä olisi ollut se, että suuret ryhmät olisivat keskenään käyneet neuvonpitoa siitä, kuinka asiassa voitaisiin jollain aikavälillä kuvitella yksimielisesti edettävän. Varmasti kaikilla valtuutetuilla on halu jakaa ylimääräiset rahat kuntalaisille, mutta sitä ei voi tehdä niin kauan kuin ylimääräistä rahaa ei todellakaan ole ja toisaalta, kun niin moni asia on vielä kaupungissa kuntoon laittamatta.

Tällaista neuvonpitoa ei nyt pidetty ja siksi äänestystulos hyvän keskustelun jälkeen oli masentava. Omassa puheenvuorossani korostin sitä, kuinka tärkeää on käydä arvokeskustelua ja miettiä yhdessä sitä, ketkä yhteiskunnassa eniten meidän toisten tukea kulloinkin tarvitsevat.

Puheenvuoroni jälkeen sain kuulla itsestäni luonnehdinnan, jota en ikinä tähänastisessa elämässäni ole kuullut, en milloinkaan enkä missään. Lähestyvät eduskuntavaalit alkavat näkyä paitsi valtuustossa pidetyissä puheenvuoroissa, niin myös joidenkin muussakin käytöksessä. Oih ja voih.

Loikkien loikka

Viime viikon puolella tuli tieto, että kepun Uusipaavalniemi on loikannut persuihin. Itse loikka ei sinänsä yllättänyt, sillä niin vieraassa porukassa Uusis on koko eduskuntakauden ajan vaikuttanut olevankin. Yllätys enemmänkin oli loikan kohde. Toisaalta, jos on tyytymätön hallituksen toimintaan, niin eipä noita vaihtoehtoja liiemmin ole tarjolla.

Itse en pidä loikkareista. Ihmisellä joko on tai ei ole aatteita ja arvoja. Omiensa myyminen sitä mukaa, mistä itselle on jatkossa eniten hyötyä, ei ole reilua äänestäjiään tai puoluettaan kohtaan. Esimerkkejä loikkareista on paljon sekä kunnallisella että valtakunnallisella tasolla ja osalle heistä ei ole käynyt kovinkaan hyvin.

Kokoomus on hillunut koko viikonlopun suurimman eduskuntaryhmän tittelin voimalla. Heidän jos kenen on syytä kuitenkin muistaa se, että juuri heidän suuruutensa on nykyisistä eduskuntapuolueista eniten hyötynyt loikkien seurauksena. Tällä kaudella jo aikaisemmin loikan tehnyt Merikukka Forsius on osaltaan ollut kasvattamassa heidän paikkamääräänsä. Ensi huhtikuussa katsotaan puolueiden todelliset voimasuhteet.

Torkkupeitto

Männä viikolla kansakunnan pahin epäkohta tuntui olevan eduskunnan työhuoneissa olevat peitot. Itse en ehtinyt iltapäivälehtiä lukemaan lainkaan, mutta saamani sähköpostipalautteen perusteella olen nyt aika hyvin kartalla siitä, mistä kohussa oli kysymys.

Eduskuntalossa on menossa vuosikausia kestänyt ja yhä kestävä remontti, jossa mm. vanhan talon seitsemän neliön työhuoneita on kosteusvaurioidenkin takia remontoitu. Työhuoneissahan on olemassa työpöydät, vaatekaapit ja pieni sohva viltin/peiton kera. Nämä kaikki täytyy museoviraston mukaan säilyttää entisenkaltaisina ja siksi sinne on nyt remontin valmistuttua hankittu uudet viltit sohvan reunalle.

Oma työhuoneeni on siis uudella puolella ja on varustelutasoltaan samankaltainen. Heräsin tähän peittoasiaan vasta tällä viikolla. Olen toki huomannut kaiken muun sohvalla olevan roinan joukossa myös viltin, mutta en todellakaan tiennyt sen olevan designia tai sitä, että sen alla tulisi lojua.

Kaikista vinkeistä viisastuneena, yritän jolloinkin ehtiä tyhjentää sohvaa papereista ja kirjoista, jotta pääsisin 12-14 tunnin työpäivän aikana laatuviltin alle niille niin kovin suositelluille nokosille:) Sohva on kyllä minun mitoilleni liian lyhyt makaamiseen, mutta ehkä epämukava asento takaa sen, että torkut jäävät sopivan lyhyiksi.

Paska juttu

Pahoittelut otsikosta, mutta en voinut vastustaa. Kyse on tietenkin haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Asiaan ei näytä edelleenkään tulevan mitään tolkkua ja vastuulliset pakenevat milloin minkäkin selityksen taakse.

Tilannehan on nyt siis se, että asia on eduskunnan perustuslakivaliokunnan käsittelyssä, josta se sitten tulee meille ympäristövaliokuntaan. Meidän eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen siihen vetkutteluun, jota hallitus tässä(kin) asiassa on harjoittanut ja siksi olemme vaatineet ympäristöministeri Lehtomäkeä muuttamaan hallituksen esitystä asetuksen vaatimuksista.

Ryhmämme päätyi valitsemaan tämän aiheen kyselytuntimme kysymykseksi ja ilokseni sain kuulla olevani ensimmäinen kysyjä. Sanoinkin ryhmälle, että erikoistuminen tähän teemaan sopii minulle vallan mainiosti:)

Kysymykseni herätti tietenkin muutkin ryhmät, sillä tämä ei taida olla kenenkään eduskunnassa olevan ryhmän mielestä (paitsi vihreitten) hyvällä tolalla ja keskustelu kyselytunnilla oli mielestäni hyvää. Taannoisen välikysymyksen ja torstaisen hiillostamisen jälkeen, näyttää siltä, että asiaan on saatavissa vihdoin joku järki. Ainakin tämän aamun lehdet kertovat pääministerin ottaneen asiaan kantaa sen suuntaisesti.

Kyselytunnin juoksutukseen kuuluu se, että ensimmäisen kysymyksen esittäjä saa yleensä vielä sen kolmannenkin kysymyksen ja omani kohdistui hallituksen lainvalmisteluun yleensäkin. Tällä hallituskaudella on nimittäin saatu luvattoman monta muutakin keskeneräistä ja huonosti valmisteltua lakiesitystä eduskuntaan, jossa niitä opposition toimesta yritetään saada muutettua jotenkin kelvollisiksi.

Hallituspuolueiden kansanedustajat valiokunnissa pitävät kiinni pilkuistakin, joten huonoja lakeja syntyy ilmeisesti tarkoituksella. Kysyin oikeusministeri Braxilta sitä, onko hän tyytyväinen tähän hallituksen lainvalmistelun tasoon yleensäkin. Tietenkin on, onhan hän vihreän logiikan mukaisesti hallituksen urhein puolustaja.

Oikeat painopisteet

Mikkelin kaupunginhallitus teki maanantaina hyvän budjettiesityksen kaupunginvaltuustolle. Saimme yksimielisesti korotettua omaishoitajien määrää ensi vuodelle ja mikä tärkeintä, ensi vuoden aikana tarkistetaan ne kriteerit, joilla Mikkelissä jatkossa omaishoitajaksi pääsee. On ollut ilmeistä, että meillä kriteeristö on liian tiukka ja läheskään kaikki omaishoitajina toimivat eivät pääse statuksen piiriin.

Yhtä yksimielisesti korotettiin perusopetuksen tuntikehystä. Tuntikehyksellä siis ohjataan sitä, kuinka paljon koululaiset saavat opetusta kussakin aineessa ja minkä kokoisissa ryhmissä opetusta voidaan antaa. Keskustelua asiasta käytiin kovallakin äänellä (myönnän), mutta tärkeintä on, että nyt päättäjillä on kuitenkin ymmärrys siitä, että perusopetuksen ryhmiin on satsattava.

Ryhmäkokojen pienentämistä edellyttää myös ensi elokuussa voimaan tuleva erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden lakimuutos, jolla yhä useampi lapsi jatkaa opiskelua tuettuna yleisopetuksen ryhmässä, vaikka erityisoppilaan opetussuunnitelman omaisikin. Liian suuressa ryhmässä kärsivät kaikki, niin erityislapset kuin muutkin.

Muutoin budjetti meni kaupunginjohtajan esityksen mukaan ja kaikilla vastuullisilla poliitikoilla on tieto siitä, että talous on saatava kuriin. Esittämällä lisää aivan ylimääräisiä menoja, joudutaan niitä vähentämään jostain toisaalta. Oma tärkeysjärjestykseni on selvä; ennaltaehkäisevään toimintaan tulee satsata olipa kyse sitten vanhuksista tai lapsista. Tällä budjetilla juuri näin tehdään!

Pimeä kahvila

Kävin tänään visiitillä Mikkelin Setlementin Sentraalissa pimeässä kahvilassa. Kyseessä siis parin päivän ajaksi rakennettu pimeä kahvila, jonka tarkoituksena on näyttää meille näkeville se, minkälaista elämää täysin sokea ihminen elää.

Kokemus oli mieleenpainuva. Etukäteen on vaikea kuvitella sitä, minkälaista voi olla, kun ei näe mitään. Täydellisesti pimennetty huone teki kokemuksen aidoksi ja paikalla olleet sokeat kertoivat konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka he arkeaan elävät.

Pimeä kahvila on hyvä esimerkki, jonka avulla voimme miettiä päättäjinä sitä, kuinka ottaisimme paremmin huomioon esteettömän julkisen rakentamisen ja muut tukitoimenpiteet, joilla voidaan edesauttaa sokeiden ja näkövammaisten elämää. Se ei nimittäin ole todellakaan helppoa!

Pidempiä työuria

Kallislahden Työväenyhdistyksen syyskokous eilen oli räntäsateisesta ajokelistä huolimatta miellyttävä tilaisuus. Pienellä, mutta aktiivisella porukalla saimme valtakunnan asiat taas järjestykseen. Sainpa korviini jopa pienen kiitoksenkin ja se toki aina lämmittää:) (terkut Antille).

Puhuimme paljon viikonlopun aikana ilmaantuneesta möläytyksestä, jonka loihi lausuman EK:n johtaja Tamminen. Työelämän parantaminen on meidän puolueen tärkein hallitusohjelmatavoitteemme ja sitä kautta myös saamme työuria pidennettyä. Työelämää ei kuitenkaan paranneta saati pidennetä pakolla tai lomia vähentämällä, kuten EK:n heppu ehdotti, vaan todellakin siinä käy päinvastoin.

Työelämän vaativuus yhdistettynä väheneviin lomiin on järjetön ajatus. Jokainen ihminen (nuori tai vanha) haluaa olla mukana työelämässä, mutta kaikki eivät kykene siihen täysipäiväisesti. On ehdottoman tärkeää, että jatkossa työntekijä voi oman elämäntilanteensa mukaisesti joko lyhentää työpäivää, jaksottaa työntekoa eri tavalla tai pitää pidempiä vapaajaksoja ja vastaavasti tehdä toisessa elämänvaiheessa töitä enemmän. Työurat pitenevät ainoastaan olosuhteita parantamalla.

Istuntovapaa

Mennyt viikko on ollut eduskunnassa istuntovapaata. Se tarkoittaa siis sitä, että kokouksia ei pidetä ja talo hiljenee. Samaan aikaan pidetään Pohjoismaiden Neuvoston kokous, joten osa porukasta on siellä. Muut joko lomailevat tai sitten tekevät töitä maakunnassa.

Tänä vuonna jätin lomailun yhteen päivään eli eiliseen. Vietinkin oikein rentouttavan päivän ulkoillen ja romaaneja lukien. Tänään on jo sitten syytä taas ryhdistäytyä; iltapäivällä olen vieraana Kallislahden Työväenyhdistyksen syyskokouksessa ja sen jälkeen oman kunnallisjärjestön ja valtuustoryhmien kokouksissa.

Istuntovapaan viikon aikana sain tehtyä paljon hommia. Kaupunginhallituksen talousarviokokoukset veivät maanantaina ja tiistaina useita tunteja ja ns. toinen luku tapahtuu huomenna. Etelä-Savon sd.piirin piirihallitus oli maanantai-iltana Rantasalmella ja sielläkin ehdin nyt siis olla mukana. Oma Työväenyhdistykseni kokoontui myös ja sen 120 -vuotisjuhlien valmistelu eteni tällä viikolla hyvin.

Tapasin myös Omaishoitajien porukkaa, joiden kanssa mietittiin kaupungin mahdollisuuksia entistä parempaan järjestelmään omaishoitajien tukemiseksi. Perusopetusjohtajan kanssa palaveerattiin ja pähkäiltiin tuntikehyksen noston kanssa.

Nenäpäivän tapahtuma oli perjantaina Mikkelin Teatterilla ja piipahdus siellä poikikin ainakin yhden hyvän idean ensi talvea ajatellen. Ehdinpä torstaina tavata Setlementti ry:n Sentraalissa työskentelevän porukankin ja lounastaa yhden ystävättäreni kanssa. Mikkelin Wanhojen Tovereitten tapaamisessa sain olla mukana maanantaina.

Tapahtumarikas viikko siis tämäkin ja näin tehokkaasti käytettynä, sain paljon aikaiseksi. Sähköpostit odottavat vielä vastaajaansa ja Vapauden ensi viikon kolumni kirjoittajaansa eli tänä iltana on pysyttävä koneen ääressä. Huomenna päivä alkaa jo kahdeksalta Ammattikorkeakoulu Oy:n hallituksella.

Pois vaaliliitoista!

Pari päivää sitten oli lehdessä oikein iso uutinen siitä, että Vihreiden Heli Järvinen lähtee ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleihin. Mielestäni asia on ollut päivänselvää koko ajan, joten en oikein ymmärtänyt sen uutisarvoa.

Järvisen ehdokkuus on tietenkin hyvä asia, Nyt Vihreät voivat Etelä-Savossakin näyttää kyntensä, kun menevät vaaleihin omalla listalla. Enää he eivät voi ratsastaa toisten äänillä eikä sillä, että asettavat vain yhden ehdokkaan, kuten viimeksi tosiasiassa kävi. Nyt punnitaan maakunnan ihmisten arvot ja se, kuinka venkoilua omankin maakunnan asioiden kanssa harjoittaneet Vihreät saavat kannatusta.

Muutoinkin on hyvä, että irvokkaista vaaliliitoista ollaan Etelä-Savossa pääsemässä eroon. Jokainen tietää äänestäessään, että oma ääni menee paitsi omalle ehdokkaalleen niin myös haluamalleen puolueelle. Näinhän meidän vaalipiirissä viime kierroksella ei muutamassa tapauksessa käynyt.

Rantsalmella

Illalla kokousti Etelä-Savon sd.piirihallitus Rantasalmella. Olen piirihallituksessa ns. ulkojäsenenä, kuten alueiden kansanedustajat yleensäkin ovat. Piirihallitus koostuu maakunnan eri osista valituista jäsenistä ja sen tarkoituksena on johtaa koko piirin sosialidemokraattista toimintaa.

Eilisessä kokouksessa saimme kuulla toiminnanjohtajan katsauksen Pietarin -risteilyltä (ruoka laivalla oli hyvää) ja sen, missä mennään eduskuntavaalityön osalta. Mielestäni on tärkeää muistaa, että koko maakunta on vaalialueena ja puolueen/piirin rahat on syytä käyttää kaikkien alueiden osalta tasapuolisesti.

Omassa poliittisessa tilannekatsauksessa viritin keskustelua välikysymysten aiheista, veropolitiikasta ja työelämän reformista, joka lanseerattiin juuri tuolla Pietarin risteilyllä. Samalla laivalla avattiin myös puolueemme vanhuspoliittista ohjelmaa, josta meillä sunnuntaina Savonlinnan naispiirin juhlaseminaarissa olikin enemmän puhetta. Keskustelua näistä käytiinkin piirihallituksen porukan kesken vilkkaasti.

Varsinainen piirin puheenohtaja oli estynyt tulemasta kokoukseen, mutta varapuheenjohtaja Jarmo Linnanmurto Savonlinnasta suoriutui tehtävästä mallikkaasti (terkut Jampelle:)). Muista kokouksessa käsitellyistä asioista en hienotunteisuussyistä tässä yhteydessä puhu enempää, toteanpahan vain sen, että jotain peruuttamatonta on nyt tapahtunut ja se on toki yksilön kannalta ikävää. Olen kuitenkin elämässäni oppinut senkin, että sääli on sairautta ja totuus ei pala tulessakaan eli eikun asiapohjalta eteenpäin!

Kansainvälistä

Eilen sain olla mukana Mikkelin Wanhojen Tovereitten lounas-ja keskustelutilaisuudessa Mikkelin Mäntyniemessä. Alustajana oli Suomen ATTACin puheenjohtaja Mikko Sauli ja aiheena kansainvälinen rahaliikenne.

Alustuksen jälkeen keskustelu kävi vilkkaana ja itsekin kuuntelin Saulin näkemyksiä todella suurella mielenkiinnolla. Kansainvälinen rahoitusliikenne on aidosti meidän jokaisen asia, vaikka sitä ei omakohtaisesti tarvitsisikaan seurata.

Rahat ja pääomat liikkuvat maailmalla sellaista vauhtia, että sitä on hitaampien vaikeampi edes käsittää. Suurimpana ongelmana on tietenkin se, että näiden liikkeistä ei jokaiselle maalle ole tulossa verotuloja. Erilaisia järjestelmiä on kehitetty, mutta niiden saaminen käytäntöön EU:nkaan tasolla on kovin vaivalloista. Pääomien liikkeistä tulisi voida saada verohyöty myös kansallisvaltioille.

Mikko Sauli kertoi myös mielenkiintoisia asioita Etelä-Amerikasta ja siitä, kuinka sosialidemokratia siellä on kehittymässä ja kuinka erilaisten asioiden kanssa näissä valtioissa vielä askarrellaankin. Työväenliikkeellä on paikkansa myös eteläisellä pallonpuoliskolla.

Valintojen aikaa

Mikkelin kaupunginhallitus aloittaa tänään ensi vuoden budjetin käsittelyn. Asiasta oli aamun Länkkärissäkin iso juttu, jossa eri valtuustoryhmien puheenjohtajat kommentoivat kaupunginjohtajan esitystä.

Tilanne on sama kuin varmasti lähes kaikissa Suomen kunnissa näinä päivinä; liian vähän rahaa ja liikaa menotoiveita. Meidän valtuustoryhmä ja kunnallisjärjestö käsittelee budjettia vasta ensi sunnuntaina, joten lehdessä tai tässä esitetyt mietteet ovat yksittäisen valtuutetun pähkäilyä eli demareitten kanta suuntaan jos toiseenkin muodostuu vasta pyhänä.

Oma näkemykseni on, että jatkamme tiukan linjan taloudenpidolla. Ainoastaan kunnossa olevalla taloudella voimme jatkossa turvata kuntalaisten oikeuden laadukkaisiin palveluihin. Toinen lähtökohtani on, että panostuksen tulee laittaa ennaltaehkäisevään toimintaan, olipa sitten kyseessä lapset tahi vanhukset.

Selkeästi suurempaa panostusta tarvitsemme omaishoitajien määrän kasvattamisessa ja perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen vaikuttavassa tuntikehyksen suurentamisessa. Omaishoitajien rahat eivät voi aina loppua kesken vuoden ja heidän jaksamiseensa on kaupungilta löydyttävä vuosi vuodelta enemmän rahaa.

Tuntikehystä pienensimme pari vuotta sitten osana säästötoimenpiteitä ja nyt sitä on yritettävä yksikkö kerrallaan nostaa edes sille entiselle tasolle. Perusopetuksen uudistus erityisopetuksen osalta aiheuttaa omat lisäkustannuksensa ensi vuonna ja siihen on pystyttävä varautumaan tarpeeksi pienten opetusryhmien kautta.

Sosiaalilautakunta on esittänyt, että Mikkelissä otettaisiin käyttöön ns. kuntalisä niille, jotka hoitava pieniä lapsiaan kotona sen sijaan, että lapset vietäisi päivähoitoon ja vanhemmat töihin. Ajatuksena hyvä niille, jotka voivat hoitaa lapsensa muutenkin kotona; heille lisätuki on varmasti mukava asia.

Kuntalisä ei kuitenkaan voi Mikkelissä olla sen suuruinen, että sen varaan voisi pieni-tai keskituloinen kahden vanhemman perheen toinen huoltaja jäädä. Yksinhuoltajalle töissä käyminen on välttämätöntä. Kuntalisä ei mielestäni ole parhain keino tukea lapsiperheitä, sillä se ei kohdistu siihen porukkaan, joka eniten yhteiskunnan apua tarvitsee.

Vuosien ajan olemme tienneet, että kaupungilla on liian vähän ihmisiä, jotka voivat tehdä ns. ennaltaehkäisevää perhetyötä. Tarvetta lapsiperheiden auttamiseksi on entistä enemmän ja juuri tähän auttavaan perhetyöhön tarvitsisimme enemmän euroja. Lasten huostaanottojen kasvu on saatava pysähtymään. Päätökset ovat valintoja ja oma vaakakuppini kallistuu aina heikomman puolelle.

Posti-Pate

Joitakin vuosia sitten televisiossa pyöri lastenohjelma nimeltä Posti-Pate. Ainakin meillä sitä katsottiin mielenkiinnolla ja postinkuljettajan toimenkuva kävi animaatio-ohjelmastakin hyvin selville.

Yhtä hyvällä mielellä ei ole voinut nyt seurata kokoomusministerin (Linden) venkoilua tosielämässä. Uusi postilaki on jo nyt aiheuttanut suurta huolta ja hämmennystä kansalaisissa. Ihan syystäkin.

EU:sta tulleen "ohjeistuksen" mukaan meidän tulee tuhota nykyinen koko maan kattava postijärjestelmä ja altistaa haja-asutusalueiden ja maaseudun väki eriarvoiseen asemaan nyt myös postipalvelujen osalta.

Erilaisia arvioita on esitetty siitä, kuinka usein posti jatkossa kulkee ja kuinka harvassa postitoimipisteet tulevatkaan sijaitsemaan. Tällä itsepintaisella uudistuksella jätetään jälleen osa suomalaisista heikompaan asemaan asuinpaikkansa perusteella.

Hallituksessa istuva Keskustakin on hyväksymässä tämän uudistuksen ja sitä tietenkin voisi ihmetellä ellei tästä olisi kuluvalta hallituskaudelta kosolti samankaltaisia esimerkkejä olemassa.

Vihreetä vastustusta

Etelä-Savon maakuntahallitus käsitteli maanantain kokouksessaan mm. ympäristöministeriön osittain hylkäämää maakuntakaavaamme. Kokous päätti tietenkin tehdä asiasta valituksen seuraavaan asteeseen. Maakuntavaltuusto aikaisemmin päätti yksimielisesti hyväksyä kaavan, jota nyt sitten ministeriössä ei haluttu tehdä.

Luonnollisestikin maakuntahallituksen vihreä jäsen halusi jättää valituspäätökseen eriävän mielipiteensä. Länsi-Savo -lehdessä kommentit sekä kokoomuslaiselta hallituksen jäseneltä että maakuntajohtaja Viialaiselta olivat osuvia; puhuttiin Viidennestä kolonnasta.

Väite voi olla aivan tottakin, sillä miksi muutoin heidän olisi pitänyt nyt ryhtyä toimimaan oman maakunnan vastaisesti ja pitää ympäristöministeriön päätöstä oikeampana kuin meidän aikaisemmin yhteisesti tekemäämme.

Maine kahdella jakkaralla keikkumisesta ja kehityksen jarrumiehinä toimimisesta saa tästä tempusta ansaitsemansa lisävahvistuksen, vaikkakin epäilen heidän vaikutusmahdollisuuksiansa hallituksen sisällä. Näytöt muissakin asioissa toimimisesta ovat kovin vaatimattomia.

Onneksi suomalaiset saavat aitoa ympäristönsuojelua ja ihmisten ja luonnon hyvinvointia parantavia tekoja muilta puolueilta. Vihreät voivat rauhassa jatkaa touhujaan kehityksen vastustajina ja suojella kehäkolmosen ulkopuolinen maa hengiltä. Järkevää ihmisten ja luonnon yhteiseloa parantavaa toimintaa löytyy esimerkiksi demareitten ympäristöohjelmista.

OMG

OMG on nuorisokieltä ja tarkoittaa siis Oh, My God eli voi herranjestas sentään! Tämä tuli mieleeni eilen, kun olin illalla mikkeliläisten eläkeläisten keskustelutilaisuudessa Rantakylä-talossa. Tilaisuus oli hyvä ja eläkeläisten asioita käsiteltiin monesta eri näkökulmasta. Paneelikeskustelussa oli mukana sekä nykyisiä kansanedustajia että sellaisiksi pyrkijöitä.

Pääosassa oli eläkkeiden indeksin tarkistaminen. Asia tuntuu hiertävän kaikkia eläkkeensaajia ja enkä minäkään ymmärrä, miksei sille mukamas voitaisi jotakin tehdä. Ns. taitettu indeksi on heikentänyt eläkkeensaajien ostovoimaa, kun eläkkeet seuraavat indeksiä, jossa huomioidaan vain 20 % palkkojen noususta ja 80 % hintojen noususta. Aikaisemmin indeksit olivat 50 % ja 50 %.

Nyt, kun maan hallitus on jatkuvasti ollut heikentämässä pienituloisten (ja siis usean eläkeläisenkin) mahdollisuuksia tulla toimeen omilla ansioillaan, (kun välillisiä veroja korotetaan jatkuvasti) niin indeksin tarkistamiselle olisi tarvetta. Omassa eduskuntaryhmässäni erilaisista vaihtoehdoista on keskusteltu ja uskon, että jonkinlainen malli meiltä vielä tämän vuoden puolella löytyy.

Varsinaiseen otsikon mukaiseen äimistelyyn jouduin, kun keskustelun aikana silmäilin naapurini paksua paperinippua, jonka hänelle joku ystävällisesti oli eläkeasioista koonnut. Varmasti täyttä asiaa kaikki ja auttoivat asianomaista vastausten antamisessa. Silmiini näet osui papereista oma nimeni, mutta ei siinäkään kaikki.

Nimeni toistui paperissa monta kertaa ja se oli liitetty eri kysymyksiin tyyliin; "Mitä Viitamies sanoo....?" "Viitamies väittää..." tai "Pauliina Viitamies voi vastuuttomasti vaatia yhtä ja sun toista, kun on oppositiossa". Meinasin ihan järkyttyä, mutta tietenkin sitten ajattelin, että hyvähän se on jos joku etukäteen on saanut valmiiksi kysymyksiä, joita sitten voi keskustelussa toiselle heittää, mikäli niitä ei itseltä kerran luonnostaan synny. Kukin tyylillään:)

Jeesustelua

On aikoihin eletty. Näin on pakko todeta, kun nyt lähes parin viikon ajan on jouduttu seuraamaan "homokeskustelua". Varsinaista keskustelua tv:ssä en nähnyt, mutta sen jälkeisiä tapahtumia on vaikea olla huomaamatta. Lehtikirjoitusten perusteella, ei tuossa tv-keskustelussakaan tullut mitään uutta esille.

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan jyrkät kannat moniinkin asioihin ovat olleet meidän kaikkien tiedossa, joten siksi on hieman outoa, että tästä nousi nän massiivinen kohu. Kirkko on protestille tässä yhteydessa väärä osoite, Räsänen edusti ohjelmassa puoluettaan, ei ev.lut kirkkoa.

Poliittisesti tämä oli selvästikin harkittu juttu; vetämällä homokortin esiin, Räsänen tiesi saavansa omiltaan vahvan tuen ja lisättyä puolueensa kannatusta. KD:ssa suvaitsevaisuus ja erilaisuuden ymmärtäminen eivät ole olleet vahvoja teemoja milloinkaan.

Aiheen vatvomiselta ei ole voinut kukaan välttyä; poikani Onni (11 v.) oli suunnitteli viime viikolla lähtevänsä seurakunnan järjestämälle viikonlopun kestävälle "Kuutamoleirille". Jonakin iltana puhuimme leiristä ja poika ihmetteli kirkkoa ja sitä, että "on ne kummallisia, kun eivät anna kaikkien halukkaitten olla siellä, vaikka Jeesus on sanonut, että kaikkien pitää saada tulla tykö".

Hillitsin nauruni ja olin vaikuttunut koulun uskonnonopetuksesta.
Pohdiskelu jatkui: "vaikka toisaalta, eihän ne laske Joonistakaan Kuutamoleirille, kun sillä on eri uskonto eli ei ne oikeesti tee, niinkuin Jeesus on käskenyt". Kehotin juttelemaan asiasta leirillä ohjaajien kanssa, jolloin mahdolliset väärinymmärryksetkin oikaistaisiin siellä. Yritän olla tässä asiassa kotona hyvin neutraali ja rohkaista poikaa löytämään itse oikean ja väärän. Mielenkiinnolla kuulen tänään leirin antia aiheesta:)

Oikeita tekoja

Sain eilen olla mukana pitkäaikaisen yhteiskunnallisen toimijan ja sotaveteraanin 90-vuotis syntymäpäivillä. Tilaisuus oli mukava todiste siitä molemminpuolisesta arvostuksesta jota voi toista ihmistä kohtaan osoittaa.

Syntymäpäiväsankari Veikko Ikonen oli toiminut 20 vuoden ajan juvalaisen Työn tuloksen hallituksen puheenjohtajana. Työn tulos puolestaan on juuri 30 v. täyttänyt vuokrataloyhteisö, joka aikoinaan perustettiin paikkaamaan Juvan kunnan asuntovajetta vähävaraisille kuntalaisille.

Perustaminen ajoittui samoihin aikoihin, kun isäni oli Sdp:n piirisihteerinä Etelä-Savossa ja hänellä luonnollisestikin oli merkittävä rooli asuntojen pystyynlaittamisessa. Muistan lapsuudessani vierailleeni useasti Työn tuloksen kerhohuoneessa erilaisia kokouksia sivusta seuraten.

Nyttemmin olen saanut olla mukana Työn tuloksen kerhohuoneessa kansanedustajana ja niissä tilaisuuksissa on aina ollut kovin keskustelevaa ja aatteellista meininkiä. Kiinteistöä on vuosikymmenten ajan hallinnoitu hyvin ja se on säilyttänyt paikkansa edelleen yhtenä Juvan vuokrataloista. Tälläkin hetkellä asunnot ovat kaikki täynnä tyytyväisiä asukkaita.

Samankaltaista aatteellista ja ennakkoluulotonta toimintaa, kuin tuolloin on tehty, kaipaan tämän päivän puolueeltanikin. Konkreettisia tekoja yhteiskunnan parantamiseksi on mahdolista tehdä, mikäli vain tahtoa ja osaamista löytyy. Puolueen työntekijät voivat halutessaan olla myös tekijöitä, nykyisen visioilun sijaan.

Alvari-turnaus

Viime viikonloppuna olimme Onnin korisjoukkueen kanssa Jyväskylässä Alvari-turnauksessa. Koko viikonlopun kestänyt tapahtuma oli ennakko-odotusten mukainen ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Poikien joukkue pelasi hyvin, viidestä pelistä he voittivat kolme.

Äidin näkökulmasta katsottuna, oli kivaa nähdä, kuinka porukan nuorimmainenkin pääsi kentälle ja kuinka innoissaan kaikki pelaajat olivat. Uusi valmentaja tuntuu osaavan käsitellä poikia oikealla tavalla.

Katselin Jyväskylän liikuntakeskusta myös vähän "sillä silmällä". Tietenkin Jyväskylän maine liikuntakaupunkina tiedetään ja panostukset toimitiloihin ovat aivan omaa luokkaansa, mutta silti vakuutuin Hippos-hallissa istuessani siitä, että ns. monitoimihallia on ryhdyttävä Mikkelissäkin pikaisesti viemään eteenpäin.

Sisäpeleillä on paitsi kysyntää kuntoilijoiden keskuudessa niin myös kasvatuksellinen aspekti, kun mahdollisimman moni juniorijoukkue pääsee kunnon vuoroilla sisätiloihin harjoittelemaan. olipa laji sitten mikä hyvänsä. Erilaiset puulaakijoukkueet tarvitsevat tilansa hekin ja kunnan tehtävänä on saada asianmukaiset ja kohtuuhintaiset harjoitteluolosuhteet kaikille liikkujille. Ehkäpä Alvarin kaltaisia turnauksia voidaan tulevaisuudessa järjestää Mikkelissäkin.

Kokoomuslainen peruskoulu

Tänään salissa oli ajankohtaiskeskustelu aiheesta "Perusopetuksen tavoitteet". Perusopetuksen uudistamista ja tuntijakoa valmistellut työryhmä jätti esityksensä kesäkuun alussa ja se on nyt ollut laajalla lausuntokierroksella.

Esitys on tässä vaiheessa saanut osakseen paljon krittiikkiä ja syystäkin. Perusopetusta ehdotetaan muutettavaksi monella eri tavalla ja tämän päivän eduskunnassa käyty keskustelu osoitti sen, että muutoksen tavoitteet ovat aivan selvät.

Ministeri Virkkunen (kok.) puolusti työryhmän linjauksia mm. siinä, että pienille koululaisille lisätään valinnaisuuksia ja siinä, että taito-ja taideaineita tullaan tosiasiassa koululaisilta vähentämään. Kaikkien lasten kotona ei ole samankaltaisia mahdollisuuksia osallistua lapsen valintojen tekemiseen saati sitten arvioimaan kahdeksan vuotiaan lapsen ammatillisia tulevaisuuden tavoitteita Omaan kysymykseeni uudistuksen rahoituksen järjestämisestä hän ei vastannut.

Koko asetelman irvokkuuden paljasti hallituksen soturi Heinonen (kok.), joka keskustelun lopuksi sai puheenvuoron, jossa hän kuvasi muutoksien johtavan kokoomuslaiseen peruskouluun. Aivan järkyttävä paljastus, mutta niin kovin totta.

Kokoomuslaisia on kaikki nämä neljäkymmentä vuotta kyrsinyt demareitten aikaansaapa tasa-arvoinen ja laadukas peruskoulu. Sillä on mahdollistettu kaikkien suomalaisten lasten oikeus saada samanlaiset lähtökohdat jatko-opintoihin ja elämään, riippumatta siitä, minkälaiset oman elämän lähtökohdat ovat sattuneet olemaan.

Suomalainen peruskoulu on arvostettu ja maailmallakin tunnustuksia saanut. Nyt nämä kokoomuslaiset peruskoulun kasvatit haluavat riistää seuraavilta sukupolvilta mahdollisuuden, joka heille itselleen on ollut itsestäänselvä, mutta jota he eivät näemmä osaa arvostaa tai eivät ainakaan halua kaikkien muiden lasten siitä pääsevän osalliseksi.

He haluavat romuttaa meidän yhteiskuntamme kivijalan, tasa-arvoisen peruskoulun. He haluavat hivuttaa koulujärjestelmämme takaisin siihen aikaan, kun ainoastaan ns. hyvien perheiden lapsilla oli mahdollisuus koulunkäyntiin, sillä tiedetään näiden perheiden vanhemmilla olevan enemmän mahdollisuuksia osallistua lastensa opintojen suunnitteluun ja tukemiseen, kuin niillä perheillä, joilla on ongelmia tavallisen arkielämänkin kanssa.
Voi miten niin kovin kokoomuslaista politiikkaa!

Juosten kustu

Huomenna eduskunnassa käsitellään Kristillisdemokraattien tekemää välikysymystä haja-asutusalueen jätevesiasetuksesta. Sosialidemokraatit ryhmänä eivät ole mukana muiden oppositiopuolueiden kanssa tässä välikysymyksessä, koska meidän mielestä ongelmaa ei ratkaista asetuksen kumoamisella, niinkuin kd:t esittävät.

Tilanne haja-asutusalueella on ollut vesistönsuojelun kannalta vanhanaikainen jo pitkään. Edelliset säädökset ovat 1960-luvulta, joten uudistamista on kaivattu. Nyt käsittelyssä oleva asetus on annettu 2004 eli sellaisessa hallituksessa, jossa demaritkin ovat olleet mukana. Siitä huolimatta sitä voi ja pitää kritisoida.

Asetuksen tekemiseen on alunperinkin liittynyt epäselvyyksiä ja siitä on tehty liian yksniitinen. Ei voi olla niin, että samankaltaiset jätevesimääräykset koskevat kiinteistöjä keskellä peltoa kuin järvien rannoilla olevia rakennuksia. Ei myöskään voi olla niin, että ainoastaan kesäkäytössä olevat mökit ovat samankaltaisten määräysten kohteina kuin vakituisessa käytössä olevat rakennukset.

Suurin vesistöjä kuormittava tekijä on maatalous. Tämän tietävät myös kaikki maatalouden kanssa toimivat. Heitä ei ole kuitenkaan tarpeen ainoastaan syyllistää, vaan enemmänkin on ohjattava valtion maataloudelle maksamista ympäristötuista sellaiseen toimintaan tiloilla, joilla on todellista vaikuttavuutta ympäristön ja etenkin vesien suojelun kannalta.

Jo nyt asetuksella on mahdollisuus saada poikkeuslupia sen vaatimuksista ja hallituksen korjaava esitys huomenna lisää poikkeuksen mahdollisuutta entisestään. Mielestäni laki ei kuitenkaan voi olla sellainen, että se toimii oikeudenmukaisesti ja järkevästi ainoastaan silloin, kun ihminen osaa hakea poikkeuslupaa.

Olen saanut tehtäväkseni valmistella ja käyttää meidän huomisen ryhmäpuheenvuoron aiheesta, joten siksikin olen nyt erityisen viehättynyt tähän problematiikkaan. Asetus sinänsä ja sen muutosesitys eivät kuitenkaan korjaa niitä ongelmia, joita haja-asutusalueen jätehuoltoon liittyy. Puhdas vesi on meidän kaikkien suomalaisten etu, mutta myös velvoillisuus se sellaisena pitää.

Tämä asetus on ns. juosten kustu, eikä edesauta sille alunperin asetettua tavoitetta. Sen ovat huomanneet jo kymmenettuhannet suomalaiset, jotka tähän ovat joutuneet törmäämään omassa elämässään.

Kahdella jakkaralla keikkujat

Vaalien läheisyys aiheuttaa hallituspuolueissa tutinaa. Se onkin hyvä, sillä mitään muuta hallituksen suunnassa ei nyt näytä tapahtuvankaan. Sekä Kokoomus että Keskusta tuntuvat toteuttavan vanhaa viisautta; Kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään. Ikävää vaan, että näin ei voi toimia vastuullisena hallituspuolueena.

Ministeri Holmlund (kok.) on tuonut esityksen kerjäämisen kieltämisestä lailla. Sitä ovat julkisesti kannattaneet ainakin eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ravi ja Zyskovitz. Ulkoministeri Stubb (kok.) kiiruhti eilen olemaan asiasta eri mieltä.

Kokoomuksen kahden jakkaran linjaukset ovat selkeästi lisääntyneet mitä lähemmäksi vaaleja mennään. Kantaa on otettu niin ruotsin kielen opiskeluun kuin sukupuolineutraaliin avioliittoon samalla tekniikalla. Ei siis ihme, että kansalaiset eivät tiedä puolueen ns. virallista linjaa, kun sitä eivät tiedä tai siitä ei välitetä edes oman puolueen sisälläkään.

Keskustalainen ympäristöministeri Lehtomäki on joutunut myrskyn silmään jätevesiasetuksensa kanssa. Ainakin ministeri Väyrynen ja lukuisat kepulaiset kansanedustajat ovat julkisesti irtaantuneet asetuksen hengestä.

Keskustan varapuheenjohtajisto otti eilen tiedotteellaan kantaa peruskoulun tuntijakoa käsittelevään esitykseen ja ilmoittivat, että sen valmistelu tulee pysäyttää ja ainakin siirtää seuraavalle hallitukselle. Asia on kuitenkin keskustajohtoisen hallituksen valmistelema ja saman hallituksen kokoomuslainen ministeri on tietenkin ihan toista mieltä.

Tässä muutama esimerkki kahden jakkaran politiikasta. Tarkoituksena tällaisella toiminnalla on saada sekä asiaa kannattavien että sitä vastustavien äänet omalle puolueelle. Populismia parhaimillaan. Sitä kaikkein eniten harjoittaneet hallituspuolue Vihreät ovat niin omaa luokkaansa ja ylivertaisia, että he eivät tähän tekstiin esimerkeillään edes mahdu.

Kun tällaista toimintaa uskaltaa kritisoida, saa pian niskaansa arvostelijat siitä, että "tottakai puolueeseen pitää mahtua erilaisia näkemyksiä" ja että "on vain hyvä, että joku uskaltaa kritisoida omaakin puoluetta" tai että "meidän puolueessa ei vaadita tasapäisyyttä". Aivan niin, mutta puolueen ohjelmat ja tavoitteet tehdään joka tasolla yhdessä ja niihin, usein kompromisseihinkin, tulee jokaisen sitoutua.

Moitittavaa mielestäni onkin se, että ihmisiä tietoisesti puolueiden taholta harhautetaan kuvittelemaan jotakin muuta, kuin mihin puolueen virallinen linja sitä oikeuttaa toimimaan. Kahdella jakkaralla keikkujalle käy loppujen lopuksi aina yhtä huonosti kuin pienille pojille, jotka opettelevat ajamaan tankopyörällä.

Verovaalit?

Eilen oli SDP:n valtakunnallinen kampanjalauantai. Olimme Savonlinnassa ravintola Pietari Kylliäisessä puhumassa verotuksesta. Aamukahvitilaisuudessa olisi mahtunut olemaan enemmänkin väkeä, mutta tälläkin porukalla saatiin aikaiseksi hyvää keskustelua.

Mukava yllätys itselleni oli erään viime vaalien aikaisen (mikkeliläisen) tukijapariskunnan ilmestyminen Savonlinnan tilaisuuteen. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia ja oli kiva kuulla, että myös he ovat olleet tyytyväisiä omaan kansanedustajaansa.

Omassa puheenvuorossani korostin verotuksen oikeudenmukaisuus -näkökulmaa. Veropolitiikka on tärkeä osa yhteiskuntamme toimivuutta ja siksi siitä täytyy puhua. Onkin toivottavaa, että näistä vaaleista tulisi verovaalit. Ainoastaan asiakysymyksillä voimme saada ihmiset vakuuttumaan puolueiden välisistä eroista. Niitä nimittäin on eniten juuri veroihin ja niillä järjestettäviin palveluihin liittyen.

Onnistunutta edunvalvontaa?

Maanantaina tuli vihdoin ympäristöministeriöstä tieto, jota Etelä-Savossa on odotettu pitkään. Maakuntakaavamme, jonka maakuntavaltuusto on yksimielisesti aikoinaan hyväksynyt, on ollut ministeriön vahvistettavana jo kuukausitolkulla. Ongelmallista ministeriön näkökulmasta on ollut kaavamerkinnät ns. suurkauppojen osalta. Meillä Etelä-Savossa ei tällaista ongelmaa ole tiedostettu.

Kaavassamme oli kuusi merkintää, jokaisen kaupungin (Pieksämäki, Savonlinna ja Mikkeli)liepeillä 1- 2 ja lisäksi keskellä maakuntaa Juvalla yksi. Ministeri Vapaavuori pyyhkäisi näistä kuudesta neljä merkintää pois ja jäljelle jäi ainoastaan Mikkelin toinen ja Savonlinnan toinen kaavamerkintä.

Eniten harmissaan ovat tietysti Pieksämäen suunnan ihmiset. Heidän suurkaupan hankkeensa on ollut valmistelussa jo vuosia ja tarkoituksena on ollut saada seudulle tuhat uutta työpaikkaa menetettyjen valtionkin työpaikkojen tilalle. Suunnitelmien mukaan, kauppakeskus rakennettaisii Naiskankaalle, kahden kilometrin päähän keskustasta.

Olen nähnyt havainnekuvat alueesta ja siitä, kuinka koko kaupungin keskustan rakenne ja painopiste siirtyisi ketjumaisesti kohti Naiskangasta, johon tulisi vetovoimainen iso liikekeskittymä. Ostovoimaa itäisessä Suomessa tiedetään olevan, tärkeää olisi saada säilymään ostosrahatkin omassa maakunnassa.

Prosessissa ihmettelen eniten sitä, kuinka onnetonta on meidän maakunnan kokoomuslainen edunvalvonta. Kokoomuksen kansanedustajat ovat avainasemassa vaikuttaakseen omaan ministeriinsä, jälkikäteen on asiaa aivan turha ihmetellä ja kysellä. Eri asia onkin sitten se, mikäli näitä hankkeita ei oltaisi aidosti haluttukaan viedä eteenpäin. Tällaistakin epäilyä on etenkin Pieksämäen suunnasta kuulunut, itse en ota siihen kantaa.

Kirjoitin aiheesta tämä viikon Vapauden kolumnissanikin; nyt joku tutkiva journalisti voisi selvittää, keitä toimijoita on näiden kaavamerkinnän säilyttäneiden kaupan yksiköiden takana niin Mikkelissä kuin Savonlinnassakin ja kuinka he ovat voineet onnistua lobbauksessaan paremmin kuin esim. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mikkeliläinen varapuheenjohtaja.

Rahoituskatto

Tämän päivän Länkkärissä oli pohdiskeltu vaalirahoituskuvioita. Meidän piirikokous tuli viikko sitten ulos sellaisella esityksellä toisille ryhmille , että sovittaisiin vapaaehtoinen vaalirahakatto 30 000 euron kohdalle. Lehtijutun perusteella toiset isot ryhmät eivät tähän ole innostuneita ja se on tietenkin heidän näkökulmastaan ymmärrettävää.

Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkailla yleensä on näet tarpeen tullen käytettävissään omaa joko metsä-tai muuta omaisuutta vaalien rahoittamiseksi ja sitä on myös aikaisemmissa vaaleissa käytettykin.

Ihan en ymmärtänyt toimittajan lausumaa siitä, että vaalirahakaton vaatiminen olisi jotenkin meidän ehdokkaiden osalta sisäistä peliä. Jutussa mainittiin minun viime vaaleissa käyttämäni summa ja se, että 30 000 euroa on paljon vähemmän kuin se. Juu, näin on. Vaalirahakatto on meidän toimesta otettu monessa muussakin maakunnassa tavoitteeksi ja siitäkään syystä se ei voi olla meidän vaalipiirin sisäistä vääntöä.

Omassa viimekertaisessa vaalikampanjassani toimin paitsi lakien, niin myös avoimuuden periaatteita noudattaen. Viikkoja ennen vaaleja kerroin avoimesti, mistä ja miten vaalit omalta kohdaltani tullaan rahoittamaan. Vaalien jälkeen olen saanut asian kertoa monta kertaa. Olen toiminut aivan eri tavalla kuin esimerkiksi nykyinen pääministerimme Kiviniemi (kesk.).

Seuraavissa vaaleissa tulen toimimaan ihan samalla tavalla kuin toimin aiemminkin. Omissa toimissani ei ole eikä ole ollut mitään salattavaa ja siksi voin asioista kertoa ihan niin paljon kuin ketä vaan kiinnostaa. Olen luonnollisestikin muiden ehdokkaiden mukana tavoittelemassa 30 000 euron kampanjakattoa enkä koe sitä oman kampanjani onnistumisen kannalta mitenkään alhaisena ylärajana.

Olen istuvana kansanedustajana saanut tehdä yli kolme vuotta töitä maakunnan ihmisten parhaaksi ja uskon, että tämä tekemäni työ on parasta vaalityötä ensi kevättäkin ajatellen. Jatkan kansanedustajan täyspäiväistä työtä ensi kevääseen asti ja vaalikampanja on sitten eri asia. Kampanjan rahoittaminen ja kampanja muutenkin tarkentuu ensi vuoden puolella, mutta siitä kerron kyllä sitten aikanaan kaikille kiinnostuneille.

Sosiaalinen takuueläke

Kirjoitin toistamiseen maakuntalehti Länkkäriin takuueläkkeestä. Molemmilla kerroilla hallituspuolueiden kollegat nousivat takajaloilleen. Tänään ja eilen oikein ärhäkästikin. Se on hyvä. Hyvä siinä mielessä, että erot arvoista ja ajatuksistamme paljastuisivat tätäkin kautta kansalaisillle.

Olen kritisoitunut takuueläkettä siitä syystä, että sitä on hallituspuolueiden edustajien puheissa kehuttu ensi vuoden budjetin sosiaalisimmaksi teoksi. Sitä se varmasti olisi, mikäli sitä ei oltaisi päätetty jo muutamaa vuotta aikaisemmin. Muuta sosiaalista hallituksen ensi vuoden budjetista on vaikeaa löytää eli siinä mielessä kollegat Leppä (kesk.) ja Järvinen (vihr.) ovat oikeassa.

Eromme on nyt siis siinä, että minun mittapuiden se ei täytä erityisen sosiaalisia kriteereitä. Suomessa on lähes 1,5 miljoonaa eläkkeensaajaa, joista takuueläkettä tullee saamaan noin 65-90 000 eläkeläistä. Siis suurin osa eläkeläisistä jää tämän ulkopuolelle ja näistäkin takuueläkkeen piiriin kuuluvista, osa tulee saamaan ainoastaan joitakin euroja korotusta omaan eläkkeeseensä.

Mikäli pienituloinen eläkeläinen saa tällä hetkellä asumistukea, leikkaantuu se pois saman verran, kuin eläke kasvaa. Toimeentulotukien säästyminen kunnilta on toki kuntatalouden kannalta hyvä asia, mutta eläkkeensaajan kukkaroa takuueläke ei kasvata enempää, koska toimeentulotukikin leikkaantuu pois. Hyvä asia kaikkien kannalta on, että toimeentulotuen hakurumba jää pois.

Omasta näkökulmastani katsottuna ei sekään ole kovin sosiaalista, että tämä takuueläke tulee jokaiselle sellaiselle, jonka ei ole tarvinnut taloudellisista syistä johtuen käydä palkkatyössä eikä näin ollen siis ole maksanjut myöskään veroja. Myöskään tämänhetkinen varallisuus ei takuueläkkeen suuruuteen vaikuta. Tässä ehkä se suurin eroavaisuus minun ja porvarikollegoiden sosiaalisuuden välillä.

Olen kritisoinut myös sitä, että miksi tätä suurta uudistusta ei toteutettu tämän vuoden puolella, jolloin 1,5 miljoonaa suomalaista olisi huomannut, kuinka sosiaalisesta uudistuksesta oikein olikaan kysymys. Takuueläke tulee voimaan 1.3. ja silloin sitä voi ryhtyä hakemaan, jolloin päätökset hakijoille tulevat sopivasti huhtikuun vaalien jälkeen. Syytä en lähde enempiä availemaan, jokainen lukija älyää sen kyllä itsekin.

Opintotuki indeksiin

Hallituksen budjettiesitykseen meinasi sisältyä opintotuen sitominen ideksiin muiden sosiaalietuuksien tapaan. Meinasi, mutta ei sitten kuitenkaan sisältynyt. Paljon puhetta ja tyhjiä lupauksia taas.

Me sosialidemokraatit teimme eilen lakialoitteen asian korjaamiseksi. Perusteita sille löytyy kososlti ja niistä kuulimme myös äsken sivistysvaliokunnassa, kun kuultavina oli eri opiskelijajärjestöjen edustajia.

Mitenkään autuaaksitekevä asia ei indeksiin sitominen suinkaan ole, mutta sillä on merkitystä tulevaisuuden opiskelijoiden ja opintotukijärjestelmän kokonaisuudistuksen eteenpäinviemisen kannalta.

Nyt on jokaisen syytä olla tarkkana ja kuunnella, kuinka asian käsittely eduskunnassa etenee. Lakialoitteemme käsitellään ehkä ensi viikolla salissa ja sitä myötä se lähtee pyörimään eduskunnan rattaisiin. Opiskelijoiden halveeraaminen saa riittää!

Pyytämättä ja yllättäen

Saimme sähköposteihimme joku ilta tällä viikolla yllättävän viestin palkkiotoimikunnalta, jossa todettiin, että kansanedustajien palkkioita tullaan korottamaan. Ensimmäinen korotus 88 euroa miinus verot tulee tällä vaalikaudella ja toinen (muistaakseni n. 500 euroa) ensi vaalikaudella toukokuusta alkaen.

Asiasta on jälleen noussut valtava paheksunta ja häly. Pääasiallinen viesti raivostuneilla kansalaisilla on ollut se, että kansanedustajat ovat rikollisia, tyhmiä, ahneita, röyhkeitä ja käyttävät kunnon veronmaksajien rahoja väärin omien palkkojensa korottamiseen.

Mielipiteenvapaus on (onneksi) jokaisella, mutta välillä palaute tuntuu kohtuuttomalta, kun otetaan huomioon se, että edustajat eivät todellakaan päätä palkkioistaan itse ja toisaaalta, miksi kansanedustajan työ olisi jotenkin vähemmän perustellusti veronmaksajien rahoista maksettavaa kuin muiden julkisen sektorin työntekijöiden työ?

Työntekijöiden palkkakehitys on Suomessa tarkoin vartioidusti nouseva, tätä varten meillä on mm. ammattiyhdistysliike, joka käy neuvotteluja vuosittaisista palkantarkistuksista työnantajajärjestöjenn kanssa. Kansanedustajien palkkiota ei ole tarkistettu pariin vuoteen ja siksi yhdellä kertaa tehtävä korotus ensi vaalikaudella tuntuu isolta.

Kun vertaillaan suomalaisia palkkoja, voidaan todeta, että kansanedustaja palkkioineen jää jälkeen mm. kuntien lääkäreiden ja johtajien palkoista. Kokonaan toinen asia on sitten se, mikä olisi kansanedustajalle sopiva palkkataso? Itse olen ollut jo ennen omaa eduskuntakauttani sitä mieltä, että työmies on palkkansa ansainnut, mutta kansan palvelijana ei kukaan toimi rahan vuoksi.

Arkiston uumenissa

Kävin eilen vierailulla Mikkelissä sijaitsevassa Elinkeinoelämän tutkimusarkistossa, Elkassa. Elka on säätiöpohjainen arkisto, joka järjestää ja taltioi erilaisten yrityselämään liittyvien arkistokokonaisuuksien valtavia massoja tutkijoiden ja muiden kiinnostuneiden käyttöön.

Elka on toiminut Mikkelissä jo vuodesta 1981 lähtien ja on saanut/joutunut laajentamaan tilojaan ainakin muutamaan kertaan. Lisää materiaalia arkistoitavaksi tulee jatkuvasti. Mikkelin kaupunki on saanut olla yhteistyökumppanina mukana arkiston kehittämisessä. Uudet kuviot ovat edessä jatkossakin, mikäli valtakunnallinen hanke keskusarkistosta etenee.

Kolmisen vuotta sitten Elka sai järjestettäväkseen myös puolustusvoimien hallinnassa olleen sodanaikaisen materiaalin. Monen vuoden projekti työllistää Mikkelissä kymmeniä ihmisiä ja ainakin eilen piipahdukseni aikana tapaamani työntekijät vaikuttivat työlleen omistautuneilta. Enkä ihmettele, sillä oikeasti vanhojen mielenkiintoisten papereiden järjesteleminen vie väkisinkin mukanaan ja menneiden tapahtumat alkavat elää mielessä ihan uutta elämää.

Potut pottuina

Ainakin vuoden verran ovat ihmiset joka puolella Suomea olleet todella aktiivisia ja epätietoisia jätevesiasetuksen vaatimuksista. Kaikissa niissä tilaisuuksissa, joissa me olemme ympäristovaliokunnan tai sen sd. porukan kanssa vierailleet, ovat kansalaiset moittineet annettuja määräyksiä.

Tämä ei ole pelkästään maalla asuvien ongelma, vaan koskettaa ihan meitä kaupunkilaisiakin, kun Mikkelissäkin kaupungin alueella asuu paljon ihmisiä niin sanotusti haja-asutusalueella, ollen vain muutamien kilometrien päässä torilta. Kesämökkiläiset ovat vielä oma lukunsa.

Itse asia on koko ajan ollut erikoisen sekava ja tunnelmat kiihtyivät sitä mukaa, mitä lähemmäksi aikaraja 2014 oli tulossa. Erinäisiä helpotuksia ja muutoksia on asetukseen tullut pitkin matkaa, eivätkä nekään ole ihan järjellä ymmärrettäviä. Kalliiden järjestelmien kauppiaat ovat ehtineet älyttää liian montaa tunnollista vanhusta myymällä heille laitteita, joita he eivät olisi edes tarvinneetkaan.

Kepun entinen puoluesihteeri Jarmo Korhonen on käynyt aktiivista vaalikamppailuaan asialla ja täytyy todeta, että jotenkin jätevesiteema sopii hänen julkiseen imagoonsa aika hyvin. Keskustelua on toki käyty kepulaisten piirissä laajemminkin ja se on hyvä, sillä heillä on tämän lain valmistelusta vastaava ministerinsalkku hallussaan. Me muut voimme odotella, minkälaiseen paineeseen valmistelija vielä omiensa taholta joutuukaan ja järki tulisi tässäkin voittamaan.

Vähemmälle huomiolle Maaseudun tulevaisuudessakin on jäänyt se, että maatalous itsessään on suurin ympäristöä kuormittava ja vesistöjä pilaava tekijä. Mummonmökkien tai kesäasuntojen tiskivedet eivät järviä yksin rehevöitä, joten suhteellisuus tässäkin asiassa olisi hyvä.

Muutoin olen kovin vainoharhaisessa mielessäni päätynyt johtopäätökseen, että ministeri Lehtomäen piinaviikkojen takana on juuri Jarmo Korhonen. Muistaakseni heidän väliset suhteet ja keskinäinen arvostus eivät olleet puoluesihteerikaudella kovin korkealla ja nyt perunakellarin keisari käyttää kaiken energiansa maksaakseen Lehtomäelle potut pottuina. Tämä arvio siis täysin vailla mitään faktatietoa.

Laiva on lastattu...

Kepulaiset ovat olleet risteilyllä. Uutisvälähdyksiä laivalta on nähty ja sen myönteisintä antia oli puheenjohtajiston karaoke-esitys. Tarkoituksena kait heilläkin oli nostattaa jäsenistön uskoa omaan liikkeeseensä ja vahvistaa sitä ensi kevään kampanjaa varten.

Heidän kannaltaan uutisiin tuli vähän ikävääkin sävyä. Ympäristöministeri Lehtomäki joutui silminnähden raivostuneena kommentoimaan viime viikolla "paljastunutta" perheenjäsentensä sidonnaisuuksia Talvivaara-kaivosyhtiöön.

Muodollisesti hän on varmastikin toiminut oikein ja tehnyt juuri sen, mitä laki edellyttää eli ilmoittanut valtioneuvoston jäsenenä perheessään tapahtuneista omaisuuden muutoksista. Liian usein on vaan viime aikoina juuri kepulaisten (ml. pääministeri Kiviniemen vaalirahoitus) suusta kuulunut sama perustelu, "niinkuin laki edellyttää".

Hieman ihmettelen tätä kokeneiden poliitikkojen ymmärtämättömyyttä yleistä avoimuuden vaatimuksen periaatetta kohtaan ja sitä, että he eivät tunnu muistavan sitä, että meillä jokaisella poliitikolla on suurempi velvollisuus toimia korostetun ja ehkä liioitellunkin varovasti. Sama koskee puolisoitamme.

Muistan itse jo vuosikausia sitten "ohjeistaneen" silloisen aviomieheni ja appiukkoni toimimaan omien business-kuvioittensa kanssa tietyllä, päivänvalon kestävällä, tavalla. Varmasti he olisivat toimineet siten muutoinkin, mutta katsoin asiakseni muistuttaa heitä siitä ja tietenkin omaan tyypilliseen tyyliini, muotoilin asian aika suoraan:)

Merkille pantavaa näissä jutuissa on muuten se, että puolisoiden "tekemisistä" saavat kärsiä juuri naiset. Ennen viime vaaleja nostettiin tikun nokkaan ja aivan aiheetta silloinen ministeri Leena Luhtanen. Riitta Uosukainen sai aikoinaan selitellä miehensä tekemisiä. Pääministeri Kiviniemen puolison yritysasioita on saatu selitellä ja nyt ministeri Lehtomäen puolison sijoitustoimintaa. Miksi näin? Missä ovat ministereitten vaimojen tempaukset?

Tuntematta Lehtomäenkään asiaa mitenkään enempää, syyllistyn moittimaan hänen menettelyään, mutta ainoastaan siitä näkökulmasta, että korkeassa poliittisessa tehtävässä ei voi itse enää määritellä sitä yksityisyyden rajaa, joka selkeästi liittyy oman virkatehtävän hoitoon. Perheen rahaliikenteen ja oman julkisen tehtävän hoito on syytä pitää todella kaukana toisistaan.

Täysi lista

Lauantaina Etelä-Savon sd. piiri piti syyskokoustaan ja tavanomaisten asioiden lisäksi kokouksessa vahvistettiin ensi kevään eduskuntavaaliehdokkaat. Lista on tasapainoinen niin ikäjakauman, sukupuolen kuin alueellisuudenkin näkökulmasta. Kaiken kaikkiaan ehdokkaita on 14, joista siis puolet naisia ja puolet miehiä.

Oma ehdokkuuteni oli toki jo varma, kun kesäkuussa Mikkelin Työväenyhdistyksessä oli tehty päätös siitä, että menemme näihinkin vaaleihin yhdellä ehdokkaalla. Päätöstä tehtäessä, ei muita kiinnostuneita ollut, joten minut asetettiin yhdistyksen ehdokkaaksi. Tämä ehdokkuus nyt siis vahvistettiin piirikokouksessa.

Muutoin Mikkelistä on kolme muuta ehdokasta, Savonlinnasta kolme, Pieksämäeltä kaksi. Loput ovat pienemmistä kunnista tasapuolisesti ympäri maakuntaa. Tällä porukalla demarit saavat takaisin sen aseman, mikä meille todellisuudessa olisi jo viimeksi kuulunut, mutta typerän vaaliliittokuvion takia toinen paikka menetettiin Vihreille. Nyt ei siis vaaliliittoa ole.

Naapurin vaalit

Ruotsin vaalit on nyt siis käyty. Enää on mielenkiintoista nähdä se, minä päivänä paikalliset Vihreät ilmoittautuvat porvareiden tukijalaksi hallitukseen. Samanlainen puudeli-efekti on ollut meillä Suomessa jo kolmen vuoden ajan ja se on kyllä näkynyt. Milloinkaan ei Suomessa ole ollut niin ympäristökielteistä hallitusta kuin nyt.

Vaalien lopputulos osoittaa sen, että mielikuvilla on pelattu Ruotsissakin. Moderatit mainostivat itseään "Ainoana oikeana työväenpuolueena" ja saivat kumppaneidensa avulla niukan vaalivoiton. Mikäli Vihreät eivät jostain syystä suostu hallitukseen, on ruotsalaisilla kokoomuslaisilla edessä temppuilu vähemmistöhallituksensa kanssa.

Demareiden vaalitappiota on hehkutettu pahimmaksi vuosikymmeniin. Laskennallisesti näin varmasti onkin. Eilen kuulin jonkun politiikan tutkijan arvioivan sille syitä ja olen taipuvainen uskomaan arviota siitä, että osasyyllisiä ovat myös koalitiokumppanit Ympäristöpuolue ja Vasemmisto. Jaksan edelleen uskoa, että sosialidemokraattien perusarvot ovat käypää kauppatavaraa tämän päivän Ruotsissakin, tarkemman pohdiskelun paikka ja aika tappiolle on myöhemmin.

Selvää on, että natsiyhteyksiä omaavat Ruotsidemokraatit olivat vaalien yllättäjäjoukko. Vertaamalla heitä Suomen Perussuomalaisiin, ei mielestäni olla oikeudenmukaisia sitä Persujen virallista linjaa kohtaan, joka sanoo, että he eivät suvaitse rasismia missään muodossa.

Oppia voimme ottaa paitsi omassa puolueessamme, niin myös julkisessa keskustelussa: populistiselle puolueelle tulee antaa avointa tilaa ja mahdollisuus kertoa omista vaihtoehdoistaan myös äänestäjille. Äänestäjät ovat viksuja silloin, kun he aidosti tietävät, mistä päättävät ja keitä ovat äänestämässä. Mielikuvat toimivat toisinkin päin.

Kaunainen oppositio räksyttää?

Perjantaina oli eduskunnassa visiitillä Savonlinnan arvovaltainen delegaatio. Tapaamisen aiheena oli Savonlinnan OKL:n tulevaisuus. Meidän kuuden maakunnan kansanedustajan lisäksi paikalle oli kutsuttu opetusministeri Virkkunen. Savonlinnan joukkueessa mukana oli myös Itä-Savo -lehden päätoimittaja Yli-Huttula.

Ennen ministerin saapumista, keskustelimme tilanteesta ns. omalla porukalla Savonlinnan kaupunginvaltuuston pj:n Jouni Backmanin (sd.) johdolla. Tilanteen vakavuus on jokaisen maakunnan ihmisen ymmärryksessä ja lauantain Itä-Savon mukaan nyt myös ministeri Virkkunen sen ymmärtää.

Me maakunnan edustajat olemme jättäneet yhteisen talousarvioaloitteen rahoituksen turvaamiseksi ensi vuoden osalta. Yhteinen tahtomme on siis aivan selvä. Harmittelin perjantain kokouksessa sitä, että meidän puolueen reilu vuosi sitten esille ottama kauhuskenaario yliopistolain seurauksista kaikui aivan kuuroille korville ja nyt käsillä oleva uhkakuva lain negatiivisista vaikutuksista jäi maakunnankin hallituspuolueiden kollegoilta huomaamatta.

Opposition tehtävänä on aina (riippumatta siitä mitä puolueita hallituksessa istuu) tuoda julki niitä huonoja puolia lakien valmistelussa, joita kulloinkin on havaittavissa. Yliopistolaissa me teimme jopa rinnakkaislakialoitteen ja kritisoimme aiheellisesti montaa eri kohtaa hallituksen esityksessä. Lakien valmisteluvaihe on se paikka, kun niihin voidaan vaikuttaa eduskunnassa. Jälkikäteen se on turhaa.

Valmisteluvaiheen kritiikistä olisi pitänyt lain käsittelyvaiheessa maakunnan porvareitten ottaa koppi ja yrittää vaikuttaa ministereittensä valmisteluun. Kaikki meidän esittämä kritiikki ei aina ole pelkkää "opposition räksytystä" tai "katkeraa kaunailua" tai "kateellisten panettelua", niinkuin liian usein kuulee poliittisesti kokemattomien kokoomuskollegoiden sanovan.

Niin kauan kuin meidän maakunnassa ei ole omaa ministeriä, on edunvalvontatyömme moninkertaisesti työläämpää, kuin niissä maakunnissa, joissa on edes yksi ministeri. Ministerin jäsenkirjan värillä tai salkulla ei näytä muuallakaan olevan väliä; hommat etenevät hyvin yli salkku-ja puoluerajojen. Maakuntarajat sen sijaan ovat entistä Berliininmuuria korkeammat.

Seutusotea

Viime maanantaina Mikkelin Mikaelissa olivat koolla Etelä-Savon kuntapäättäjät. Maakuntaliiton järjestämä kunnallistalousseminaari veti salin täyteen porukkaa ja varsinaisena esiintyjänä oli kuntaministeri Tapani Tölli (kesk.).

Hänen sanomansa meille kaikille oli selkeä, ilman rakenteellisia ja toimintatapojen uudistuksia ei kuntatalous tule selviämään ihmisten palvelujen järjestämisestä. Rakenteelliset uudistukset tarkoittavat ennenkaikkea tehtävien uudelleen järjestämistä ja tehokkaampaa toimintaa. Töllin mielestä ei kunnille luonnollisestikaan saa antaa uusia tehtäviä ilman riittävää rahoitusta.

Seminaaria seuraavana päivänä oli Mikkelin seudun seutuforumi koolla Helsingissä. Seutuforumin muodostavat Mikkelin kaupungin ja ympäristökuntien ns. johtavat päättäjät (käytännössä siis hallituksen tai valtuustojen pj:t). Kokouksen aiheena oli sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujen järjestäminen yhdessä kuntarajat ylittäen.

Eli juuri sitä samaa, mitä maanantain seminaarissa oli Mikaelissa käsitelty. STM:n virkamies esitteli paitsi uuden terveydenhuoltolain vaikutuksia ihmisten palvelujen hankkimiseen, niin myös kannustimia uusien toimintamallien kehittämiseen. Lopputuloksena oli lähes innostunut porukka, jonka myötävaikutuksella seutusotea tullaan kunnissa eteenpäin viemään. Jokaisen kunnan valtuustothan tämänkin asian sitten aikanaan päättävät.

Mainostoimistoista puoluetoimistoihin

Tänään käydään Ruotsissa vaalit. Galluppien mukaan tilanne voi olla niin tai näin. Illalla olemme sitten viisaampia. Ruotsin tulosta halutaan toki peilata sitten meillekin ja menneiden valossa, tietty yhtäläisyyttä vaalituloksilla usein onkin ollut.

Suomessa meidän kolmen suuren puolueen kannatusluvut ovat varsin tasoissa. Kahden prosentin marginaali suuntaan jos toiseenkin voi kääntyä vielä ennen huhtikuun vaaleja moneen kertaan. Perussuomalaisten slougan-politiikka näyttää purevan joihinkin. Vaalikeskustelujen myötä joutuvat Persutkin ottamaan varsinaisiin asioihin kantaa.

Kokoomus sai viime vaaleissa monta lisäpaikkaa ja useimmat näistä olivat juuri niitä vaalipiirien viimeisiä läpimenijöitä. Niin meillä Etelä-Savossakin. Viimeksi Kokoomus oli vaaliliitossa Persujen ja Kristillisten kanssa, josta ainakin Persut ovat vetäneet johtopäätöksen, että he eivät toista kertaa kokoomuslaista auta läpi. Onkin aika vaikea kuvitella, että sama ihminen olisi halunnut antaa äänensä Timo Hirvoselle (persu) ja Lenita Toivakalle (kok.).

Tämä problematiikka on havaittu myös Kokoomuksen puoluetoimistossa ja he ovat päätyneet panostamaan erityisesti maan eri vaalipiirien viimeisiin kokoomuslaisiin läpimenijöihin. Puoluesihteeri Taru Tujunen on tämän julkisesti myös ääneen sanonut ja se on ollut huomattavissa, kun eri maakuntalehtiä lukee.

Kansalaiset saavat Suomessakin ratkaista asian sitten ihan itse ensi huhtikuussa. Kun puolueet alkavat julkistaa vaaliohjelmiaan, olisi suotavaa, että niistä tehtäisi niin selkeitä ja avoimia, että jokainen äänioikeutettu tietäisi varmasti, mitä hänen äänellään oikein tullaan tekemään. Viime kierroksella moni Kokoomusta äänestänyt on joutunut jälkikäteen myöntämään sen, että tuli harhautetuksi uskomalla mainostoimiston mielikuviin. Enempi siis paluuta mainostoimistoista puoluetoimistoihin, pliis.

Hoksnokka kateissa

Perjantain iltapäivälehdessä (en muista kummassa) oli erikoinen kuva-juttu-yhdistelmä. Lehdessä uutisoitiin isosti entisen pääministerin mahdollista joutumista valtakunnanoikeuteen. Kuva Vanhasesta oli todellakin otettu torstaina eli samana päivänä, kun hän sai tiedon oikeuskanslerin ratkaisusta.

Huomiota herättävän iloinen ja onnellinen Vanhanen kommentoi mahdollista oikeusprosessia sanoen, että on sitä pahemmissakin paikoissa oltu. Näin poliitikkona on vaikea kuvitella mitään pahempaa kuin joutua syytetyksi valtakunnanoikeuteen, joten nyt kyllä todella joudun ihmettelemään entisen pääministerin ajatuksenjuoksua. Jos en olisi poliitikko, saattaisin jopa ääneen aprikoida hänen henkistä tilaansa.

Itse asian kannalta on tärkeää, että kuviot perataan nyt viimeistä senttiä myöten. Minusta on vaikeaa käsittää sitä, että ollessaan monessa mukana, ei oltaisi "hoksattu" jäävätä itseään silloin, kun se koskee edes välillisesti itseään. Tämän päivän Hesarin mukaan edellisen hallituksen monet muut ministerit olivat hoksaavaisempia kuin pääministeri Vanhanen.

Oikeuskansleri Jonkka nosti keskusteluun myös sen, mitä itsekin muistaakseni heinäkuussa tällä palstalla pähkäilin, nimittäin kunnallisten päätöksentekijöiden tosiasiallisen jääviyden esimerkiksi kaavoitusasioissa. Sitä "maan tapaa" toimia ei ehkä ole ihan joka paikassa osattu edes vuosikymmeniin enää ihmetellä, onhan pienissä toimintaympäristöissä ihan "luonnollista", että samat ihmiset ovat kunnissa päättäjinä ja toisella puolella edunsaajina. Olisiko tutkivalla journalismilla nyt paikkansa??

Todellinen hätä

Budjetin käsittely talossa jatkuu. Tiistai-iltana salissa oli vuorossa opetusministeriön hallinnonala ja ministeri oli vastaamassa kysymyksiin. Kysyin opetusministeriltä, kuinka hallitus aikoo turvata ensi vuoden talousarviossa Itä-Suomen Yliopiston Savonlinnan kampuksen OKL:n säilymisen.

Ministeri vastasi, että hänellä ei ole sellaista tietoa, että näin olisi tapahtumassa ja pitäisi sitä hyvin outona. Outoa se on minustakin ja myös se, että ministeri "teeskentelee" olevansa tietämätön yliopiston suunnitelmista. Häntä on asiasta informoitu ainakin Savonlinnan kaupungin taholta ja toivon, että myös Kokoomuksen eteläsavolaiset kollegat ovat häntä valistaneet.

Olen tehnyt ensi vuoden toiminnan turvaamiseksi talousarvioaloitteen kahdesta miljoonasta eurosta ja siihen ovat hallituspuolueiden kansanedustajat tervetulleita mukaan. Asiastahan sitten äänestetään joulukuun budjettikäsittelyssä, jolloin todellinen tahtotila punnitaan.

Meidän puolueemme puheenjohtaja Urpilainen on luvannut ottaa meidän laatimaan hallitusohjelmaan kirjauksen, jossa yliopistojen filiaalien toiminta ja resurssit turvataan. Tällaista lupausta ei muilta puolueilta vielä ole kuultu.

Maakunnan kansanedustajat ja Savonlinnan kaupungin edustajat tapaavat ministeri Virkkusen huomenna täällä eduskunnassa. Viimeistään silloin täytyy ministerinkin tiedostaa se, että uhkakuva on todellinen.

Sosiaalista tai sitten ei

Ensi vuoden budjettikeskustelu alkoi eduskunnassa eilen. Jälleen kerran tuntuu siltä, kuin puolet porukasta eläisi ihan eri maailmassa. Ehkäpä näin onkin.

Hallituksen soturit jatkavat jargoniaansa sinivihreän ja historiallisen hallituksen sosiaalisesta otteesta. Ainoa sosiaalinen näkökulma heidän puheidensa perusteella ensi vuoden budjettiin, on maaliskuussa 2011 voimaantuleva takuueläke, jolla heidän mukaansa autetaan kaikista vaikeimmassa asemassa olevia eläkeläisiä.

Päätös takuueläkkeestä on tehty jo edellisenä vuonna, joten varsinaisesti se ei tähän budjettikeskusteluun ainakaan saavutusmielessä kuulu. Hallituspuolueen ihmiset jättävät kertomatta sen, että noin miljoonasta eläkkeensaajasta tämä tulee edes osittain koskemaan ainoastaan sataatuhatta. Kertomatta jäi myös se, että jokainen takuueläkkeen korotettu euro vähentää asumistukea.

Tosiasiassa takuueläkkeestä eli kansaneläkkeen nostosta hyötyvät eniten ne puolisot, jotka ovat olleet palkkatyön ulkopuolella esim. maatalojen emännät tai varakkaiden miesten kotirouvat. Nämä eivät ole omilla työtuloillaan kerryttäneet työeläkettään, joten saavat nyt porvarihallitukselta mittavan korotuksen nykyiseen eläkkeeseensä. Omaisuus ei takuueläkettä pienennä. Onpa sosiaalista!

Avoimin kortein

Männä viikolla Aamulehden pitkäaikainen päätoimittaja Apunen, joka siirtyi nyt muistaakseni EVAan johtajaksi, heitti ilmoille ajatuksen, että toimittajienkin tulisi avoimesti kertoa, minkä puolueen jäsenkirjaa taskussaan kuljettaa.

Kannatettava ajatus, jota voisi laajentaa myös kokonaisiin lehtiin. Helsingin Sanomien nykyisen päätoimittajan keskustapuolueen symppaaminen ei ole jäänyt keneltäkään huomaamatta, vaikka lehti muodollisesti onkin olevinaan sitoutumaton. Kepulaisen pääministeri Kiviniemen hehkuttaminen ei vaan ota loppuakseen, vaikka aihetta kehuihin ei toistaiseksi ole nimeksikään ollut.

Samalla tavalla meidän maakuntalehtemme Länsi-Savon nimen perässä lukee sitoutumaton, vaikka se kuuluisa Sokea Reettakin tietää, että näin ei ole. Päätoimittaja Honkamaa on kyllä ansiokkaasti ottanut julkisesti kantaa (viimeksi eilen) Kokoomuksen puolesta ja siinä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta vähemmän valveutuneiden lukijoiden kirkastamiseksi olisi syytä kertoa myös se, minkä puolueen äänenkannattaja lehti oikeasti on.

Samalla tavalla sosialidemokraattien asioista kerrotaan myönteisesti meidän Demarissamme, kepulaisten asioista Suomenmaassa ja kokoomuksen Nykypäivässä. Silloin lukija tietää lukevansa tietyllä arvolatauksella kirjoitettua lehteä ja osaa ehkä mediakriittisesti suhtautua joihinkin asioihin. Tätä ei voi tehdä ellei avoimesti kerrota lehden suhdetta tai henkistä sidettä puolueeseen.

Meillä maakunnassa ilmestyy kerran viikossa Vapaus-lehti, joka muutama vuosi sitten täytti sata vuotta. Vapaus on puhtaasti sosialidemokraattinen hengentuote ja on tärkeä osa etenkin jäsenistön tiedonsaantia. Oma lehtemme voisi vielä parantaa juoksuaan toisella satavuotispätkällään siten, että olisi nykyistä rohkeammin ja voimakkaammin aatteellinen ja kantaaottava pamfletti. Me jo uskossa olevat lukijat kyllä kestäisimme sen.

Punkaharjulla

Olin eilen Punkaharjulla paikallisten sosialidemokraattien kanssa teltalla tapaamassa ihmisiä. Punkaharju on pienestä koostaan huolimatta yllättävän virkeä paikka ja siellä on aktiivisia ihmisiä. Demaritkin ovat aina mielellään järjestämässä kuntalaisille tilaisuuksia.

Teltalla kävi kolmen tunnin aikana paljon porukkaa. Osaa porukasta kävin jututtamassa viereisen ravintolan terassilla, jossa puhuttiin työttömyydestä ja etenkin nuorten vaikeasta töihinpääsystä. Työvoimahallinon resurssien vähentäminen oli näidenkin ihmisten tiedossa. Omakohtaiset kokemukset kertoivat siitä, kuinka onnetonta avun saaminen työvoimatoimistosta voi nykyisin olla. Erilaiset työnhakukurssit tyrmättiin täysin.

Kerroin heille auliisti tuottavuusohjelmasta ja työllisyysrahojen vähentämisestä sekä nykyhallituksen piittaamattomuudesta työttömiä ihmisiä kohtaan. Myös tällä porukalla oli kokemuksia demarijohtoisesta politiikasta ja sen paljon pilkatusta tempputyöllistämisestä. He eivät pitäneet sitä ollenkaan huonona, päinvastoin.

Piipahdin myös samassa ostarissa sijaitsevassa sosiaalisessa yrityksessä. Porukat siellä kertoivat tosi huolestuneena siitä suuntauksesta, joka nyt kolmannen sektorin toimijoita tuntuu uhkaavan. Tämäkin yritys on olemassa ainoastaan sitä varten, että vajaakuntoisia ja vaikeasti työllistettäviä ihmisiä saataisiin pidettyä jotenkin kiinni yhteiskunnassa. Julkisen hallinnon ymmärrys ja tuki kuulosti tätä yritystä kohtaan kuulosti tosi kummallisen nuivalta.

Harjannostajaiset

Eilisessä Länkkärissä oli mukava juttu Toriparkin harjannostajaisista. Toriparkkia on kaupungissa tehty nyt vähän toista vuotta ja valmistumisaikataulu on edelleen realistinen eli tämän vuoden jouluna. Itse torille päästään viimeistään ensi kesänä.

Harjannostaisissa tarjoiltiin hernerokkaa 5000 ensimmäiselle ja se oli yhden rakennuttajan eli Osuuskaupan mukaan hyväntahdonosoitus kaupunkilaisille, kun ovat joutuneet työmaasta kärsimäänkin.

Ennen kuin rakennuspäätös kaupungissa tehtiin, asiasta oli käyty usean vuoden julkinenkin keskustelu. Mielipiteitä hankkeesta oli niin puolesta kuin vastaankin. Yritettiinpä kunnallisvaalitkin v.2008 teemoittaa hankkeen ympärille. Meitä toriparkin puolustajia on ollut alusta asti eri poliittisissa ryhmissä useita ja nyt olikin mukava huomata, että lehdessäkin haastatellut kadunmiehet alkavat ymmärtää, mistä ja kuinka valtavasta hankkeesta onkaan ollut kysymys.

Eipä olisi näillekään rakennusalan ammattilaisille ollut kotikaupungissaan töitä ellei tähän koko kaupungin kannalta ainutlaatuiseen keskustan kehittämishankkeeseen olisi älytty tarttua. Työmaa jatkuu viereisessä korttelissa, jossa Osuuskauppa rakentaa uutta isoa tavarataloaan. Sitä investointia tuskin olisi tehty ilman toriparkin syntymistä. Kaupungin veroeurojen sijoittaminen Toriparkki osakeyhtiöön on ollut paitsi maltillista niin myös kannattavaa.

Tehokasta ja vaikuttavaa

Sain olla eilen kuulemassa, kun Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Likanen antoi talousvaliokunnan avoimessa kuulemisessa katsausta maailmantalouden tilanteesta. Pääviesti oli, että talous elpyy hitaasti.

Suomen julkista taloutta sivuttaessa, hän vetosi siihen vanhaan viisauteen, että tehtäisiin oikeita asioita ja niitä sitten tehokkaasti. Vaikuttavuus ja tehokkuus ovat suoria käännöksiä englanninkielisistä sanoista, joita siis voidaan soveltaa kaikkeen julkiseen talouteen.

Kuntatalouteen em. sanat sopivat mitä parhaiten ja juuri nyt. Omassa kaupungissani Mikkelissä on mahdollisuus nyt tehdä oikeita asioita ja tehokkaasti. Tästä esimerkkinä järjestelyt, joita teknisellä puolella on tehty yhdessä YIT:n kanssa ja joita voidaan tehdä jatkossa laajemminkin.

Palaute teknisen puolen henkilökunnan siirtymisestä YIT:n leipiin on ollut pelkästään myönteistä niin henkilökunnan, yrityksen johdon kuin kaupunginkin (tilaajana) suunnasta. Tehokkuus ja vaikuttavuus on kasvanut.

Meidän valtuustoryhmä käsittelee seuraavaa siirtoa maanantai-iltana. Toivottavasti mikkeliläisen pääjohtajan viisaus tulevaisuudesta olisi vaikka telepaattisesti laajentunut myös paikallisiin demareihin.

Fantastista energiapolitiikkaa

Eduskunnan syksy on käynnistynyt vauhdilla. Osa valiokunnista on aloittanut kokoustamisen ja ainakin ympäristövaliokunnan syksystä on tulossa tosi työntäyteinen. Saamme isoja asioita valmisteltavaksi ja nyt ihan ensimmäisenä alkaa vesilain uudistamisen käsittely.

Muutoin syksystä on tulossa ensi kevään vaalien takia varmasti erityisen keskusteleva ja värikäskin. Siitä saimme maistiaisia jo eilen, kun puheenjohtajamme johdolla oppositio peräsi valtiovarainministeriltä vastauksia epäoikeudenmukaiseen energiaverotukseen.

Vastauksia toki saatiin ja parasta oli, kun Katainen innoissaan kehui haluavansa ottaa kansalaisia kurittavasta energiaverouudistuksesta kaiken glorian itselleen, mutta joutuu myöntämään, että koko hallitus on tämänkin epäreilun uudistuksen takana. Vihreiden roolista tässä kivihiilikuviossa en viitsi edes mainita.

Tämä itsetyytyväisyys ja ylpeys tullaan muistamaan myös puheissa, mutta ikävintä on, että kansalaiset tulevat sen jokainen huomaamaan oman elämänsä kallistumisena. On päivänselvää, että energiaveronkorotus ei näy ainoastaan sähkölaskussa eli asumisessa, vaan se tulee näkymään kaikkien tuotteiden ja palveluiden hinnoissa. Ostovoima alenee edelleen. Fantastista!

101 Dalmatialaista

Vierailimme maanantaina alueen kansanedustajien kanssa Pieksämäellä. Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Naarajärven avovankila. Itselleni paikka oli uusi ja viehättävine ympäristöineen miellyttävä tuttavuus.

Eniten kuitenkin miellytti vankilanjohtajan ja muun henkilökunnan välittämä viesti siitä, kuinka vankeja kohdellaan ja kuinka heidän yhteiskuntakelpoisuuttaan aktiivisesti edesautetaan sinä aikana, kun he vapausrangaistustaan suorittavat.

Tarina dalmatialaisispennuista tuli tietenkin mieleeni, kun kuulin, että vankien lukumäärä on juuri 101. Suurin osa 101 vangista on suorittamassa lyhyttä muutaman kuukauden mittaista jaksoa avovankilassa ja lähes kaikilla heistä on jonkinlainen päihdetausta, mikä vaatii vankeusaikana tiukkaa kuntouttamista.

Koiranpentu- mielleyhtymä jatkui, kun näin nuoria poikia harjoittelemassa arkisia asioita vankilan työpajassa. Näillä pojilla on vielä mahdollisuus päästä kiinni oikeaan ja kunnolliseen elämään. Siitä tuli hyvä mieli:)

Koppavan näppärää

Kokoomus alkaa vihdoin sykertyä omaan näppäryyteensä. Kyllä sitä koppavaa porskuttamista onkin kansakunta saanut sivusta seurata sydän syrjällään jo ihan riittävän pitkään. Pari viikkoa sitten puheenjohtaja Katainen meni päästämään suustaan sammakon, joka oli mainostoimistossa lähes loppuun asti harkittu. Pari pilkkua sinne tänne itse asiassa, ei tavoitetta haitannut.

Tavoitteena Venäjä-kommenteilla oli kääntää ihmisten ja median huomio pois onnettomasta budjetista. Budjetista, joka ei vastaa puheita ja hallituksesta, joka halvaantuneena odottaa seuraavaa kauttaan. Venäjän-kortin heiluttelu sataa aina kannatusmittauksissa Kokoomuksen laariin, oli siinä kortissa sitten kuvana herttaa tai jokeria.

Taitava yritys sinänsä, mutta meille politiikan ammattilaisille ja historiasta jotain tietäville, lähinnä lapsellista bluffailua. Päivänselvää on se, että kansainvälisiä suhteita ei hoideta median kautta eikä niitä mitata tekstiviestien määrällä tai laadulla. Suomen on oltava vakavasti otettava naapuri, jolla on sivistyneet käytöstavat ja ymmärrys toista valtiota kohtaan.

Kuvaavaa Kataisen ajatuksenjuoksulle on, että vika tässäkin episodissa on nyt ihan jossakin muualla, kuin hänessä. Tätä samaa metodia on käytetty nyt kolmen vuoden ajan niin eduskunnassa kuin yksittäisten kansanedustajien lehtikirjoituksissakin. Kaikki huono on edellisten hallitusten vikaa ja opposition huolenaiheet ovat vastuutonta räksyttämistä. Tämäkin toimintamalli on sujuvasti ujutettu kaikkeen kokoomuslaisten toimintaan ja se on säälittävää.

Mielenkiinnolla odotan, kuinka väitteet Ylen toimittajan savustamisesta tullaan toteen näyttämään puolin tai toisin. Kokoomus on vuosien ajan pyrkinyt purkamaan traumaansa Yleisradion miehittämättömyydestä ja nyt Jungnerin potkujen jälkeen alkavat olla lähellä tavoitettaan hallita myös riippumatonta tiedotusvälinettä.

Yhteisellä asialla

Heinävedellä vietetty päivä, muistellen Lapuan liikkeen lahtaamaa Onni Happosta, oli ajatuksia herättävä. Monellakin tavalla. Olisi ollut suotavaa, että juhlapuhujana toimineen Paavo Lipposen järkeviä ajatuksia olisi ollut kuulemassa laajempikin joukko sosialidemokraatteja ympäri Etelä-Savoa.

Erityisesti itselleni kolahti hänen sanomansa siitä, kuinka tärkeää on kunnallinen päätöksenteko. Hänen mukaansa kuntapolitiikassa ei tarvita vastakkainasetteluja, oppositiota tai ylenpalttista riitelyä. Samaa olen puhunut itsekin omassa valtuustoryhmässäni, mutta harmikseni en ole näkemyksilleni saanut liikaa kannatusta.

Kunnallisella tasolla päätökset tehdään niistä asioista, jotka ovat todella lähellä kuntalaisia ja asioiden paras mahdollinen eteneminen, on yhteistyössä ja yli puoluerajojen tehdyillä päätöksillä. Olemalla aina vastahankaan ja jarrumiehenä ei mikään voi edetä, enkä ymmärrä tämänkaltaista politiikantekoa etenkään, kun oma ryhmäni on tälläkin hetkellä kaupungin suurin ryhmä.

Mikkelin kaupungilla on monessakin mielessä nyt hyvä draivi päällä ja voisimme tehdä vaikka mitä. Hyvä meininki ei ole tullut vahingossa eikä itsestään, vaan siihen on voitu edellisten valtuustokausien järkevillä päätöksillä myös itse vaikuttaa. Samankaltaista vaikuttamista tarvitaan yhä, sillä moni asia on vielä kesken ja vaatii demareitten panostusta kehittyäkseen oikeaan suuntaan. Poterosta huutamalla tai komerossa vinkuen eivät asiat etene. Tätä on jälleen yritettävä sunnuntain valtuustoryhmässä viedä valtuustotovereiden ymmärrykseen.

Sukupolvelta toiselle

On mukava olla konkreettisesti osa poliittista historiaa. Menen tänään juhlistamaan Heinävedelle, 80 vuotta sitten, Lapuan liikkeen toimesta tapetun sosialidemokraatin Onni Happosen muistoa.

Oikeistoradikalismin jyllätessä pahimmillaan vuonna 1930, sai pieni Heinäveden kuntakin siitä osansa. Tuolloin sosialidemokraattinen kunnallislautakunnan esimies Happonen vietiin kunnanvaltuuston kokouksen päätteeksi väkivalloin autoon, kyyditettiin toisaalle ja tapettiin metsässä. Ruumis löytyi kahden vuoden päästä. Todellisia tehtävän toimeksiantajia ei koskaan saatu kiinni.

Oma isäni oli 1970 -luvulla silloisen Mikkelin läänin Sdp-piirin piirisihteerinä. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1978 Onni Happoselle muistorahasto. Tämän rahaston turvin on nyt tehty mm. tänään paljastettava reliefi kunnantalon seinään. Tästäkin syystä olen ylpeänä ja mielelläni menossa kutsuvieraana muistojuhlallisuuksiin.

Eipä arvannut isänikään silloin v. 1978, että silloinen 9-vuotias Likka olisi joskus sosialidemokraattisena kansanedustajana todistamassa hänenkin kättensä jälkiä Heinäveden kunnantalon kupeessa. Uskon, että monet isäni aikaiset toimijat, joita tänäänkin Heinävedellä tulen tapaamaan, miettivät samoin.

Isäntänä meillä toimii nykyinen Heinäveden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Aarno Happonen, Onni Happosen pojanpoika. Tämäkin lyhyt kuvaus osoittaa sen, kuinka meidän liikkeessämme aatteet ja arvot periytyvät emmekä tarvitse mainostoimistoja keksimään sitä, mitä mieltä meidän kulloinkin tulee olla. Meillä suurimmalla osalla se on osa henkistä perintöä.