Varapuheenjohtajia

Kaupunkien uusien valtuustojen ja hallitusten luottamushenkilöpaikat alkavat olla jaettuina. Lehdissä raportoidaan kiitettävästi niistä kuvioista, joita näihin palapeleihin liittyy. Paikkajaot ovat neuvottelujen tuloksia ja huomioon tulee ottaa niin puoleiden väliset suhteet, tasa-arvo kuin henkilökohtaisetkin äänimäärät.

Uutispäivä Demarissa hehkutettiin eräänä päivänä sitä, kuinka "Maria Guzenina- Richardson noussee Espoon valtuuston varapuheenjohtajaksi". Hyvä juttu. Samoin voisi hehkuttaa monesta muustakin meidän eduskuntaryhmän ensimmäisen kauden naisedustajasta. Puolueemme eniten ääniä saaneina omissa kunnissamme olemme samassa tilanteessa; olemme voineet "valita" sen paikan, joka meitä luottamushenkilöjohdossa kiinnostaa ja jota pidämme äänestäjien kannalta merkittävimpänä.

Neuvottelut niin Rovaniemellä, Salossa, Porissa kuin Mikkelissäkin ovat vielä kesken, mutta osa meistä "noussee" valtuustojemme varapuheenjohtajiksi Maria G:n tavoin, joku peräti varsinaiseksi puheenjohtajaksi. Demarin lukijoita on (onneksi) vielä muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, joten ihan vaan lehden toimittajille vinkiksi, että elämääkin on vielä (kepulaisista huolimatta) pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Alho ja Kafka

Harhauduin eilen lukemaan demarivaikuttaja Arja Alhon kirjaa "Kafka kävi meillä". Kirja oli kirjoitettu vuonna 1997 lyhyen ajanjakson aikana. Siinä hän päiväkirjanomaisesti tilittää vaiheita, joita joutui kokemaan kolmen vuoden aikana ja joiden johdosta joutui sitten eroamaan ministerin tehtävistä.

Sinänsä tekstissä ei ollut mitään uutta. Olin lukenut kirjan jo silloin kymmenen vuotta sitten ihan tuoreeltaan. Nyt mielenkiintoni oli kuitenkin toisenlainen, olivathan tapahtumapaikat ja ihmiset nyt eri tavalla tuttuja. Ahdistuin tekstistä.

Ymmärrän toki, että kirjan kirjoittaminen on ollut eräänlainen tapa selviytyä hankalista vaiheista. Oman näkemyksen esiintuominen muutoin on voinut olla vaikeaa. Itse kirjoittamalla voi ainakin varmistaa sen, että juuri oma näkökulma tulee haluamallaan tavalla kerrottua.

Mitenkään yllättynyt en myöskään ollut niistä huomioista, joita Alho toveriporukoista teki. Kuvaus Helsingin sos.dem piirin piirikokouksesta on valitettavan tuttua jokaiselle meistä pitkäaikaisista puolueen jäsenistä. Eduskuntaryhmän jäseniä Alho kuvaa hyvin osuvasti. Onnekseni en kaikkein inhottavimmilta kuulostavia henkilöitä ole päässyt tuntemaankaan.

Kommentit Tarja Filatovilta ja Liisa Jaakonsaarelta osoittivat sen, että omakin ihmistuntemukseni on osunut kohdalleen. Monta kertaa sitä muodostaa käsityksensä joistakin ihmisistä hyvin subjektiivisesti ja on mukavaa, että käsitys saa vahvistusta muualtakin. Vaikeina hetkinä ihmisten suuruus (tai pienuus) näytetään.

Joulu jatkuu

Uutisissa kerrottiin, että Joulu on sujunut tänä vuonna rauhallisesti. Hyvä niin, mutta on ikävää se, että asia ylittää uutiskynnyksen. Ilman muuta juuri jouluna tulisi kaikkien olla hyvällä ja rauhallisella mielellä ja ajatella toisista pelkkää hyvää.

Totuus on kuitenkin liian usein toisenlainen. Perheväkivaltatilanteita tilastoidaan vuoden aikana juuri joulunpyhinä eniten. Niin sanottu pakollinen perhekeskeisyys ja sukulaisten tapaaminen yhdessä liiallisen viinanjuonnin kanssa aiheuttavat ikäviä tilanteita ja murhenäytelmiä. Joulu on ennenkaikkea lasten juhla ja silloin aikuisten tulisi hillitä itsensä.

Vaikeita tilanteita varten on kuitenkin rakennettu hyvä järjestelmä. Puhelimet päivystävät ja turvakotien ovet ovat avoinna. Näihin koteihin voivat aikuiset lapsineen paeta väkivaltaista läheistään. Se, että tätä perheväkivaltaa ei hyväksytä tai että sitä syystäkin paheksutaan, ei poista sen olemassaoloa. Tiedostaminen ja asian julkiseksi tekeminen madaltavat monen avuntarvitsijan kynnystä lähteä hakemaan turvaa. Etenkään omassa kodissaan ei kenenkään pidä alistua pelkäämään.

Meidän joulumme on sujunut hyvin. Olemme nautiskelleet kotona kynttilöistä ja herkuista sekä joulupukin paketeista. Ihana pakkassää ja luminen maisema ovat houkutelleet ulos ja siten pitäneet myös posket punaisina. Kirjoja olen nyt lukenut jo kolme ja vielä yksi on varattuna ensi yöksi. Huominen päivä vietetään vielä "virallista" joulua.

Istuntotauko

Tämän päivän Länsi-Savossa oli iso juttu siitä, kuinka eduskuntatyön rytmitys kaipaa muutosta. Meiltä edustajilta asiaa kysyttiin eilen ja omiakin kommenttejani juttuun oli mahdutettu. Kysymys on ihan aiheellinen.

Mielestäni ei ole järkeä pitää näin pitkiä pausseja lainsäädäntötyössä. Tietty määrä valmistelua ja hallituksen esityksiä kuitenkin koko vuoden ajalle mahtuu, joten olisi suotavaa että myös käsittelyvaiheet jakautuisivat tasaisemmin ympäri vuoden.

Tällä hetkellä hommat kasaantuvat viikkoihin ennen juhannusta ja viikkoihin ennen joulua. Talousarviorumba luo oman sumansa aina syksyyn. Näiden ruuhkahuippujen lisäksi eletään tavanomaisessa rivakassa valmisteluvauhdissa kaikki muut viikot. Mikäli istuntotauot olisivat kesällä ja talvella vähän lyhyempiä, näiltä ruuhkahuipuilta kenties vältyttäisiin.

Meille maalaiskansanedustajille on tärkeää, että saamme aikaa myös maakunnassa kiertämiseen. Istuntotauolla tähän on hyvin aikaa. Oma tämänvuotinen taukoni on jo varsin tehokkaasti täyttynyt. Tämän joulunajan lisäksi pidän yhden kokonaisen viikon lomaa ja sen vietän reissussa ulkomailla. Heti 4.1. alkaa työt ja olenkin saanut sovittua monenlaista tapaamista ja palaveria seuraavien viikkojen ajalle.

Oikealla tiellä

Mikkelin kaupungin talous näyttää kohentuvan. Vaikeat päätökset, joita olemme kuluneena vuotena joutuneet tekemään, ovat olleet oikeita. Eilisessä kaupunginhallituksessa saimme uunituoreita lukemia ja hyvältä näyttää.

Syytä mihinkään ylenpalttiseen riemuun ei tietenkään ole. Tiukkaa taloutta on pakko noudattaa jatkossakin. Yleinen talouskehitys tuskin tulee aiheuttamaan mitään hyvää mikkeliläisillekään.

Kauppa-asioita eilen hoidellessani näytti kyllä siltä, että taantuma ei vielä näitä leveyksiä ole kohdannut. Joka paikka pursusi ihmisiä ja ostoskärryt olivat kukkuroillaan jouluruokia. Omalta osaltani kaikki jouluvalmistelut on nyt tehty ja voimme Onnin kanssa rauhoittua odottelemaan aattoa.

"Kello löi jo viisi"

Mikkelin kaupungin koululaisilla päättyi syyslukukausi eilen. Urpolan koulun joulujuhlaa vietettiin aamutuimaan Tuomiokirkossa. Vanhemmat olivat juhlaan tervetulleita ja täynnä ihmisiä kirkonpenkit olivatkin.

Kieltämättä vanhan joululaulun sanat tulivat mieleen, kun eilen aamulla (väsyneenä) heräsin ja läksimme ennen kahdeksaa tarpomaan lumisateessa kirkkoon. Lapset olivat innoissaan ja esittelivät todistuksiaan. Onnikin sai ensimmäisen numerollisen todistuksensa ja oli asiaa etukäteen jännittänyt kaikenlaisten syksyisten vaiheiden jälkeen.

Äitinä ja tätinä olin kolmesta pienestä pojasta (Onni, Eino, Elias) ylpeä. Kaikkien todistukset olivat tosi hyvät ja mikä tärkeintä, pojat osasivat käyttäytyä kirkossa mallikkaasti. Olen näet allerginen sille nykyiselle kulttuurille, että mitä erilaisemmat päähineet päässä lojutaan sisätiloissa ja osa mieslajin edustajista jopa ruokailee myssyt tai lippikset päässä. Meidän pienet pojat ymmärsivät tempaista pipot pois ilman eri kehotusta ja olivat muutenkin ihan hyvin.

Toverituomioistuimeen...?

Perjantaina urakoimme töissä vielä viimeisten pääluokkien äänestykset. Koko operaatio on aika turhaa, sillä etukäteen on tiedossa, että mikään ei tule menemään läpi. Pari isoa periaatteellista kysymystä kuitenkin aiheutti pohdintaa.

Kd:lta oli esitys siitä, että lapsilisät tulisi sitoa indeksiin. Näin tulisikin tehdä ja varsinkin sen jälkeen, kun hallitus sitoi myös päivähoitomuaksut indeksiin. Kokoomus oli ennen eduskuntavaaleja äänessä samansuuntaisesti, mutta nyt kun olisi ollut asia mahdollista järjestää, se ei niin halunnutkaan tehdä.

Meillä asiasta on jopa olemassa viime kesän puoluekokouspäätös, joten äänestyskäyttäytymisemme oli pohjustettu ja helppo. Toisin oli toisessa indeksikohdassa. Vassareilta oli esitys, että hallitus SELVITTÄÄ eläkeindekseissä paluun entiseen 50-50 -malliin. Kaikki asianomaiset tietävät, mistä on kyse, mutta mikään helppo asia se ei ole.

Eläkeläisjärjestöt ovat vuosia vaatineet paluuta entiseen tai ainakin selvittämistä ja tarkistamista. Erilaisia laskelmia asiasta on tehty ja sen kalleuden perusteella demareilla ei ole ollut suurta intoa entiseen palata. Meidän oma eläkepakettimme valmistunee tammikuussa ja sen jälkeen olemme viisaampia vaihtoehtojen suhteen.

Äänestyksessä poikkesin kuitenkin (ensimmäistä kertaa) ryhmän suosituksesta ja olin mukana siinä esityksessä, että asia pitää selvittää. Päivän kuluessa tiedustelin johdolta, että mikäli äänestän "väärin", niin joudunko toverituomioistuimeen?? SDP on todella uudistunut, sillä raikuvan naurun kera sain kuulla, että et tietenkään!!!

Ymmärrän toki sen kalleuden, minkä paluu entiseen indeksiin eläkkeiden osalta aiheuttaisi, mutta siitä huolimatta haluan olla osaltani tukemassa niitä satoja tuhansia eläkeläisiä, jotka järjestöjensä kautta haluavat asialle muutosta. Selvittäminen ei paljoa maksa.

Massaäänestyksiä

Tekniikka tökkii...kirjoitin juuri blogin ja se katosi jonnekin!!! Harmittaa. Viime päivinä on ollut sellaista lentoa joka suuntaan, että en ole malttanut pysähtyä koneenkaan äärelle tarpeeksi usein. Palautetta hiljaisuudesta blogirintamalla on tullut; lupaan virkistyä!

Eilen ja tänään on salissa tehty massoittain äänestyksiä ensi vuoden budjettiin. Käytännössä näillä äänestyksillä ei ole mitään merkitystä, sillä enemmistöhallituksen aikana hallitusten esitysten läpimeno on aina taattua. Varsinkin nyt tämän hallituksen aikana, on edustajien kurinpito tiukentunut ja hallituspuolueen edustajia on selvästikin ohjeistettu pidättäytymään äänestämästä "väärin". Olisihan se kamalaa jos joku opposition (järkevä) hanke menisikin läpi.

Itse äänestystapahtuma on hyvin rutiininomainen. Puhemiehen johdolla ensin tehdään esityksiä ja sitten äänestetään. Niinistö joutui tänään taas ärähtämään edustajille, sillä salissa on vaikea nähdä ja kuulla, missä mennään kun hulina on liian kova. Myös itselleni kävi niin, että myöhästyin kahdessa kohdassa, kun kollegat pitivät liian kovaa ääntä, enkä kuullut ajoissa, mikä kohta oli menossa. Onneksi ei kyseessä ollut mikään merkittävä asia.

Ymmärrän tietenkin sen, että hallituspuolueiden ihmisillä käy aika pitkäksi rutiininomaisen äänestyssession aikana. He painavat joka kohdassa vihreää, eikä ole väliä sillä pysyykö juuri kartalla tai ei. Meillä oppositiossa on maltilla tehty muutosesityksiä, joiden puolesta eri äänestysjärjestyksessä sitten nappeja painellaan.

Itselleni ainakin on tärkeää se, että tiedän minkä asian puolesta tai mitä vastaan kulloinkin olen äänestänyt. Demareiden tarkoituksena on äänestyksissäkin olla vastuullisia eikä ole järkeä kasvattaa valtion budjettia kaikilla hyviltäkään tuntuvilla asioilla. Kaikki meidän lisäys/muutosesitykset sisältyvät omaan vaihtoehtobudjettiimme.

Kello 14 alkaa ryhmäkokoukset, sitten kello 16 kyselytunti ja klo 17 aloitetaan sosiaali- ja terveysasioiden käsittely. Tiedossa pitkiä puheita pitkälle yöhön. Voi kunpa joku puhuisi jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Oma puheenvuoroni tullee olemaan myöhään illalla ja sisältänee muutamia (entisiä) huomioita hallituksen riittämättömästä panostuksesta perusterveydenhuoltoon jne. Toisaalta; jospa kertaaminen auttaisi hallitustakin ymmärtämään paremmin. Näistä asioista äänestetään huomenna.

Pulinaa budjetista

Tänään on eduskunnassa aloitettu ensi vuoden budjetin lopullinen ruotiminen. Istunto pidetään siis poikkeuksellisesti myös tänään maanantaina. Harmittavaa sinänsä, sillä jouduin jäämään pois aamun Ammattikorkeakouluyhtymän hallituksen kokouksesta, maakuntahallituksesta sekä Mikkelin kaupunginhallituksesta. Onneksi varamiesjärjestelmä näissä toimii, eduskunnassahan sellaista ei ole.

Budjetin käsittely etenee entiseen tapaan. Hallitus (valtiovarainministeri) esittelee laatimaansa loistavaa ja historiallista talousarviota. Oppositiolla on mahdollisuus esittää asiasta kysymyksiä ja kritiikkiä. Sitä on kosolti tullutkin ja tietenkin ihan aiheesta. Puhetta budjetista siis riittää yötä myöten.

Hallitus on oikeasti vitkastellut sen suhteen, että olisi tarttunut talouden taantumaan ajoissa eikä olisi syyttänyt demareita paniikin lietsomisesta tai ihmisten pelottelusta. Myös muut kuin sosialidemokraatit ovat olleet pitkin syksyä huolestuneita tilanteesta, hallituksen olisi ollut syytä kuunnella edes heitä.

Vieläkään ei ole liian myöhäistä! Nyt hallitus voisi ottaa ohjeista vaarin ja lisätä kuntatalouteen rahaa välittömästi, sekä aikaistaa isojen väylähankkeiden aloittamista, kuntien investointia voitaisi vauhdittaa järjestämällä kuntiin mahdollisuuksia saada edullista rahoitusta jne, jne. Keinoja kyllä on, mutta tahto hallitukselta nyt puuttuu.

Nobel

Viime viikolla saimme seurata yhden suurmiehemme palkitsemista kansainvälisesti mittaamattoman arvokkaalla palkinnolla. Martti Ahtisaari sai juhlallisin menoin tunnustuksen vuosikymmenten aikaisesta työstään maailman rauhan edistäjänä. Ei siis mikään pikku juttu.

Ilmoitus Ahtisaaren Nobelista kuuluu niiden hetkien joukkoon, jolloin aikalaiset kysyvät toinen toisiltaan "Missä olit silloin, kun kuulit asiasta...?" Samankaltaisia ikimuistoisia hetkiä ovat olleet Estonian uppoaminen, Tsunami, WTC -iskut, John Lennonin tai prinsessa Dianan kuolema. Pienempiä muistamisen arvoisia asioita ovat Eero Heinäluoman luopumisilmoitus tai Vuosaaren sataman avajaiset. Näillä kaikilla on muistissamme tietty paikka.

Nobel- juhla on Norjassa suuren kansanjuhlan arvoinen tapahtuma. Tiedotusvälineet seuraavat tilaisuutta ja ihmiset juhlivat kaduilla. Meillä asiaan suhtaudutaan jotenkin tyypillisen suomalaisesti. Vaisuina, mutta ylpeinä todetaan, että onpa hieno juttu. Lehdistössä halutaan varmuuden vuoksi etsiä asiasta jotakin ikävää. Tällä kertaa moittimista on löytynyt Ahtisaaren kutsulistasta. Kutsutuista tai kutsumatta jättämisistä huolimatta, Mara on palkintonsa ansainnut ja siitä pitää olla meidän kaikkien iloisia.

Isät ja äidit

Eilinen iltapäivä toi mukanaan jymy-yllätyksen. STT ilmoitti tekstiviestillä kännyköihin uutisen opetusministerin eroamisesta. Tieto tuli juuri ennen ryhmäkokouksien alkamista ja oli yllätys myös kokoomuksen edustajille. Varsin pian ilmoitettiin jo seuraajan nimi. Muodollisesti asiaa kait käsiteltiin vielä kokoomuksen ryhmässä, mutta varsinainen päätös seuraajasta oli tehty jo aiemmin jossain muualla.

Sarkomaa ilmoitti syyksi halunsa viettää aikaa enemmän perheensä kanssa. Sinänsä ihan ymmärrettävä perustelu. En vaan pidä siitä, että juuri naisten tulee tämä asia näin hoitaa. Maan hallituksessa on tälläkin hetkellä pienten lasten isejä, tuskin heillä tulisi tällaista perustelua koskaan edes mieleen.

Uuden ministerin sisäänajo on jo alkanut. Henna Virkkunen on kelpo valinta, vaikkakin varmasti moni opettajataustainen edustaja kokoomuksessa olisi suonut valinnan osuvan omalle kohdalleen. Toivottavasti Virkkunen keskisuomalaisena äitinä onnistuu hoitamaan asioiden yhdistämisen hyvin. Eihän se ihan mutkatonta pelkkänä kansanedustajanakaan meillä maakuntien äideillä ja isillä ole.

Haihtuvi nuoruus

Tänään sain olla mukana entisen opinahjoni Mikkelin Lyseon Lucia-juhlassa. Perinteitä vaalivassa koulussa on aina osattu järjestää juhlat, niin tälläkin kertaa. Juontaja esitteli minut, puheenpitäjän, vanhana oppilaana. Sanat Lyseon seniori ei kuulosta kyllä yhtään paremmalta.

Näin se vaan on. Kaksikymmentä vuotta on kulunut siitä, kun pääsin Lyskalta ylioppilaaksi. Aika on mennyt hujauksessa, enkä olisi silloin arvannut olevani vielä joskus samassa salissa puhetta pitämässä. Eipä silti, en olisi montaa muutakaan asiaa osannut omasta elämänkulustani arvata, onneksi.

Mikkeliläiset lukiolaiset olivat kauniita ja komeita. Niinkuin vain elämänintoa täynnä olevat nuoret voivat olla. Puheessani halusin muistuttaa heitä siitä, kuinka tärkeää on tiedostaa juurensa ja kuinka tärkeä perusta elämälle juuri kouluvuosien aikana rakentuu.

Kaupungin kahden lukion yhdistäminen muutaman vuoden kuluessa on asia, joka täytyy hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. Prosessi vaatii kaikilta paljon, eikä vähiten henkilökunnalta. Vanha ja kunniakas Lyseo lakkaa olemasta, mutta sen perinteet ja arvot on mahdollista juurruttaa osaksi uutta isoa lukiota.

Pelastetaan Portti!

Mikkelin kaupunginvaltuusto joutui eilen vaikeaan tilanteeseen. Lähes sadan vuoden ajan on kaupungissa toiminut teurastamo/lihanjalostamo Karjaportti, nykyisin Järvi-Suomen Portti. Portti on ollut suurimpia työllistäjiä alueella ja täläkin hetkellä noin 300-400 ihmistä saa elantonsa sieltä.

Osuuskunta on ollut vaikeuksissa jo vuosia. Kaupunki on ollut pelastamassa tehdasta jo aikaisemminkin ja on ollut takaajana suurille velkamäärille. Muistan itsekin olleeni mukana kokouksessa, jolla edellisen kerran Porttia elvytettiin. Perusteluna oli silloin työpaikkojen säilyminen.

Sama peruste oli itselläni myös eilisiltana. Kaupunginvaltuuston päätöksen jälkeen Mikkeli on takaamassa noin 9 milj.euroa. Tilanne näyttää entistä huonommalta, mutta mielestäni meillä ei ole vaihtoehtoa. Taloudellisen taantuman alkaessa työttömien määrä niin kaupungissa kuin seudullakin alkaa jo nyt kohota, emme voi olla ensimmäisenä edesauttamassa satojen Portin työntekijöiden työttömäksi jäämistä.

Omituista eilisessä kaupunginvaltuustossa oli se, että kepulaiset olivat asiasta ihan kahta mieltä. Heillä ilmeisesti joillakin on enemmän asiassa pelissä kuin joillakin toisilla, mutta yhteiskuntavastuu osalla heistä nyt tuntui olevan hukassa.

Naisjuttuja

Lueskelen usein junassa Kanava- nimistä julkaisua. Kanava on "lehti", jossa erityyppiset ihmiset pohdiskelevat maailmanmenoa artikkeleiden muodossa. Aiheet liippaavat useimmiten historiaa, yhteiskuntaa, politiikkaa tai kirjallisuutta. Todella mielenkiintoista siis.

Uusimmassa numerossa Maijaliisa Mattila kuvailee Väinö Linnan Pohjantähden naisia. Hän ihmettelee sitä, kuinka naisista on tehty niin "ohuita ja lammasmaisia", että he mukautuvat ja suostuvat sumeilematta täyttämään miestensä toiveet asiassa kuin asiassa. Kiletämättä samasta asiasta ärsyynnyin itsekin silloin, kun ensimmäistä kertaa Pohjantähteni ahmin joskus kauan sitten. Varsinkin, kun tiedämme, kuinka etenkin sata vuotta sitten naisten merkitys perheiden ja yhteisöjen koossapitelijänä oli kiistaton.

Eilenillalla kohtasin toisenlaisia ja vielä vanhempia naisia; lueskelimme Onnin kanssa koulun uskonnonkirjaa. Kirjassa käsitellään Raamatun kertomuksia ja pysähdyin oikein miettimään Saaran ja Rebekan elämänvaiheita. Onnille toki riittää se, että muistaa tänään kokeessa, miksi Saara nauroi ja sen, että kenen lapsi ja vaimo Rebekka oli. Itselläni heräsi kiinnostus lukea stooreja vähän enemmän nimenomaan siksi, että selviää ovatko Raamatun naiset kaikki olleet joko nynnyjä tai koviksia.

Sivistysvaliokunnassa ollaan pitkin syksyä käsitelty Valtioneuvoston selontekoa maahanmuuttajien kotouttamisesta. Asiantuntijoita on käynyt kertomassa näkemyksiään monelta eri kantilta. Tänään kuultavana oli erään maahanmuuttajanaisten järjestön toiminnanjohtaja. Hänen viestinsä kotouttamisasiaan oli selkeä; naisten ja tyttöjen saaminen osaksi suomalaista yhteiskuntaa on ehdoton edellytys sille, että perhe pystyy kotoutumaan vieraaseen maahan. Naisilla on muissakin kulttuureissa taito, halu ja velvollisuuskin huolehtia koko perheestä. Ilman kielitaitoa tai ystäviä yhteiskuntaan sopeutuminen on mahdotonta.

Tilu, lilu

Muistaakseni otsikon lailla huudahti joskus kansanedustaja/ministeri/puhemies Riitta Uosukainen täysistunnossa, kun meno salissa äityi liian kovaksi. Kova meteli oli täysistuntosalissa myös tänään, mutta Niinistö käytti huomattavasti ankarampaa metodia hiljentääkseen porukat. Kylläpähän hiljenivät.

Oikeasti Tilu on lyhenne ja tarkoittaa Tikkurilan lukiota. Kävimme kollega Timo Soinin kanssa viime viikolla tutustumassa suuren luokattoman lukion toimintaan ja opiskelijoihin. Tilaisuus oli todella kiva ja antoisa; saimme viriteltyä nuorten kanssa hyvät keskustelut siitä, minkälaista heidän lukiossaan on opiskella.

Se, miksi juuri me olimme paikalla, johtui siitä, että olemme molemmat esittäneet hieman epäilyjä luokattoman lukion toimivuudesta nimenomaan yhteisöllisyyden näkökulmasta. Itse olen toki tietoinen myös niistä hyvistä puolista, joista suuri yksikkö opiskelijoille voi tarjota sekä siitä luokattomuuden opiskelun järkevyydestä.

Vierailu Tilussa vahvisti käsityksiäni siitä, että suuri koulu pystyy tarjoamaan hyvät lähtökohdat niin jatko-opinnoille kuin elämällekin. Ilman riittävää rahallista panostusta se ei kuitenkaan ole mahdollista. Vantaalla on ymmärretty ensinnäkin investoida uuteen, toimivaan ja nykyaikaiseen koulukiinteistöön. Rakennuksen lisäksi on rahaa käytetty siihen tärkeimpään eli opiskelijoiden oppimiseen ja kouluviihtyvyyteen.

Aikuisten määrä Tilussa on suurempi kuin lukioissa keskimäärin, oppilashuoltohenkilökunta ja opettajat työskentelevät yhdessä lasten parhaaksi. Kaikki vaikuttivat erittäin motivoituneilta ja tyytyväisiltä. Sateinen torstaiaamu kirkastui osaltani Tikkurilan lukion vierailun johdosta. Voisimmepa ja kykenisimmepä me Mikkelissäkin ottaa oppia Vantaalta, ainakin kouluasioita järjesteltäessä.

Pikkujoulut

Viime perjantaina piti Mikkelin Työttömien toimintajärjestö pikkujoulujaan. Olin kutsuttujen joukossa minäkin. Myöhässä ollut juna aiheutti sen, että myöhästyin juhlista hieman. Vanhan kassun upseerikerho on upea juhlienjärjestämispaikka.

Nykyisen hallituksen toimenpiteet yhdessä taloudellisen taantuman kanssa ovat tekemässä tästäkin järjestöstä entistä tarpeellisemman. Ikävä kyllä. Juuri työttömien toimintajärjestö on sen kaltainen yhdistys, jonka soisi lakkaavan tarpeettomana. Tänä syksynä on kuitenkin tullut lisää jäseniä yli 50 ja varmasti on lisää tulossa.

Työttömien toimintajärjestön puheenjohtaja Heikki "Pyrtsi" Pyrhönen oli myös saanut kutsun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Halonen kävi visiitillä yhdistyksen toimitiloissa alkuvuonna ja kutsui nyt siis Pyrtsin vastavierailulle. Yhdistyksen porukat olivat asiasta ihan syystä innoissaan. Sovimmekin tapaavamme linnassa ja niin pikaisesti sitten teimmekin. Kaikki oli mennyt hyvin hänenkin osaltaan.

Tuunattujen taivas

Linnanjuhlat on nyt taas takanapäin. Kaikki meni hyvin ja juhlissa oli kivaa! Uskon, että juhlista tulee vuosi vuoden jälkeen paremmat, kun tuttujen määrä lisääntyy. Tänä vuonna oli tuttuja muissakin kuin työkavereissa.

Kollegojen kampauksia ja pukuja oli syytä ihastella, kaikki olivat niin upeina. Hauskaa oli myös tavata mieskollegojen vaimoja; nyt olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jokaisen poliitikkomiehen takana on topakka eukko.

Vaimojen varustautuminen itsenäisyyspäivänjuhliin on pitkä prosessi ja miehet kertoilevat syksyisissä kahvipöytäkeskusteluissa huvittuineina siitä, kuinka paljon aikaa ja vaivaa muutaman tunnin juhliminen vaimoiltaan vie.

Toisaalta ymmärrän avecien innon panostaa juhliin; onhan se monelle mahdollisuus päästä puolison kanssa rentoutumaan ja juhlimaan oikein osana työtehtäviä. Miehet puolestaan ylpeinä esittelevät tuunattuja rouviaan ja yrittävät olla puhumatta työasioista.

Loman tarpeessa...?

Luulen, että loman tarpeessa ovat nyt kaikki. Pimeä ja märkä kausi tuntuu vaan jatkuvan, eikä pikkujouluistakaan taida kaikille olla helpotusta. Eilen pitivät pikkujoulujaan hallituspuolueiden porukat pääministerin kutsumina ja meidänkin väellä oli omansa. Itse jätin nämä kemut tällä kertaa väliin; joulukorttien kirjoittaminen vie sekin oman aikansa.

Tämän päivän iltapäivälehdissä kerrottiin joidenkin mieskansanedustajien aikeista mennä itsenäisyyspäivän juhliin ilman alushousuja!!! Nyt taitavat toimittajatkin jo tarvita lomaa. En (onneksi) tiedä, miten kyselyjä on tehty tai kuinka aktiivisesti kollegat ovat halunneet asiassa profiloitua, mutta nyt kyllä ihmetyttää.

Ottamatta kantaa kenenkään pukeutumiseen, nyt tuntuu kyllä siltä, että tämän vuoden pohjanoteeraus julkisuuden suhteen on tehty. Onneksi vuosi loppuu pian. Eduskunnan ja kansanedustajien arvovallan murentaminen ei tällä kertaa ole lehdistön vika.

Linnan juhlista on minultakin kyselty. Kolttuasia on järjestyksessä eikä luvassa ole mitään mielenkiintoista. Kysymyksiin avecista olen joutunut tylsästi toteamaan, että edelleen noudatan protokollaa. Sen mukaan ainoastaan avo - tai aviopuolison tai kihlakumppanin voi mukanaan linnaan viedä. (Poikkeuksena tietysti pääministeri). Minulla ei tällaista nyt ole, eikä ole seuraavinakaan vuosina. Eli avec- asia on osaltani erittäin hyvin hoidossa.

Loppurutistus

Eduskunnassa alkaa vuoden loppu näkyä. Täysistuntojen esityslistat (päiväjärjestykset) pitenevät ja istunnot jatkuvat iltamyöhään asti. Olen ihmetellyt ihan ääneenkin sitä, että on kohan tämä ihan järkevä tapa toimia...?

Pitkien istuntojen loppupuolelle ja isojen asioiden väliin ujutetaan pienempiä, mutta tärkeitä ja merkityksellisiä lakiesityksiä, joista useat edustajat haluaisivat lausua sanansa. Istuntoja ja niiden kestoja ja sisältöjä ei etukäteen juurikaan tiedetä.

Näin kävi myös viime perjantaina, jolloin istuntoa jatkettiin vielä klo 15 jälkeen ja listalla oli paljon asioita. Maakuntien edustajat joudumme kuitenkin lähtemään Helsingistä jo varhain, mikäli meinaamme ehtiä illaksi maakuntien tilaisuuksiin. Juna Mikkeliin esim. lähtee klo 15.12 ja sillä juuri ehtii klo 18 Mikkeliin. Seuraavilla kyydeillä ei enää ehdi mihinkään.

Nyt onkin valmisteilla esitys siitä, että eduskunnan istuntoja järkeistettäisiin. Kuulemani version mukaan, viikolla istunnot aloitettaisiin aikaisemmin ja lopetettaisiin ihmisten aikaan. Uutuutena on perjantain istuntojen pidentäminen. Sekin mielestäni on ihan hyvä, mikäli päivän pituuden voi suurin piirtein etukäteen arvioida.

Tällä systeemillä mennään kuitenkin ainakin tämä loppuvuosi ja urakoimme seuraavat viikot maanantaista perjantaihin, aamusta yömyöhään.

Oi Kuusipuu...

Jo on aikoihin eletty. Olen tähän asti pitänyt puhemies Niinistön eduskuntaan kohdistuneita säästökuureja melkein aina asiallisina, mutta nyt menee liian pitkälle!

Eilen huomasin eduskunnan valtiosalin nurkassa joulukuusen. Kiinnitin toki huomiota siihen, että kuusi oli ainaostaan puolen huoneen korkuinen, mutta hyväntuoksuisena antoi kuitenkin ohikiitäjälle jouluisen tuulahduksen.

Illalla talosta poistuessani vahtimestarit kertoivat, että valtiosalin pieni puu on ainut koko talossa eikä enempää ole tulossa. Aikaisempina vuosikymmeninä joulukuusia on ollut useita, muuna muassa ala-aulassa ilahduttamassa lukuisia vierailijaryhmiä ja ulkopuolella taloa ihailevia. Nyt näitä ei siis eduskuntatalossa ole.

Olen samaa mieltä siinä, että säästää pitää. Olisin valmis luopumaan jopa siitä ainoastakin kuusesta valtiosalissa, mikäli näistä säästyneet rahat ohjattaisiin esimerkiksi Ylen Hyvä Joulumieli -lapsille keräykseen. Näin tuskin eduskunnan kuusirahoille on budjetoitu käyvän eli siinä mielessä nyt on säästetty väärässä kohdassa. Talossa on henkilökuntaa useita satoja meidän edustajien lisäksi ja pienillä viihtyväisyystekijöillä on jokaisessa työpaikassa myönteinen merkitys.

Auki vai kiinni?

Viikon verran olen nyt aktiivisesti pähkäillyt kauppojen aukioloaikojen kanssa. Hallitukselta on siis tulossa esitys siitä, että aukioloaikoja säätelevää lainsäädäntöä muutetaan vapaampaan suuntaan. Keskusteltuani erilaisten yrittäjien, kaupanmyyjien ja etujärjestöihmisten kanssa, olen päätynyt olemaan hallituksen esityksen kannalla.

Parasta esityksessä on se, että nykyisestä sekavasta käytännöstä päästäisiin eroon. Hyvää asiassa on myös se, että PAM:in mielipiteitä asiassa on kuultu ja ne on myös otettu huomioon. Työntekijöiden kannalta oleellisia asioita ovat suostumus pyhätyöhön ja siitä maksettava korvaus. PAM pitää lisäksi tärkeänä sitä, että mahdollinen sunnuntaina tehtävä työvuoro olisi ainakin 12-18 sen sijaan, että aukioloaika rajattaisiin 12-16.

Näistä on helppo olla samaa mieltä. Perustelut lakimuutoksen vastustamiselle ovat ne vanhat entiset; sunnuntai pitää pyhittää levolle ja perheiden yhteinen aika rikkoutuu. Nämä perustelut olisi vaan pitänyt ottaa huomioon jo silloin, kun sunnuntaimyyntiin alunperin lähdettiin. Nyt se on myöhäistä.

Tiedän, että monet opiskelijat tai yksinhuoltajat nimenomaan haluavat tehdä pyhätöitä siitä maksettavan korvauksen vuoksi. Monissa muissakin ammateissa vuorotyöt kuuluvat asiaan eikä perheiden yhteisestä ajasta olla oltu huolissaan esimerkiksi sairaanhoitajien kohdalla.

Toisaalta ollaan huolissaan siitä, että perheiden ajankäyttö muuttuu ja tottumukset ylenpalttiseen kuluttamiseen kasvavat sen vuoksi, että kauppoihin päästäisiin kaikkina sunnuntaipäivinä. Edelleen muistutan, että perheiden elämäntapoja ei voida ylhäältäpäin ohjailla eikä kenenkään ole kauppoihin pakko sunnuntaina mennä.

Jos jotakin asian suhteen saisin itsekseni ratkaista, poistaisin samassa yhteydessä liikkeiden mahdollisuuden myydä alkoholia sunnuntaisin. Olen ennenkin vaahdonnut samasta asiasta tällä palstalla, mutta en edelleenkään pidä järkevänä sitä, että joka putiikista myydään litratolkulla keskiolutta juuri sunnuntaisin. Tässä alkoholihuuruisessa maassa voisi olla edes yksi päivä viikossa sellainen, jolloin alkoholin kulutusta yritettäisiin hillitä.

Tuottavuutta eli tuhoamista

Olipa hauska aamulla lukea Hesarista pääkirjoitusta, jossa pohdiskeltiin valtion tuottavuusohjelmaa juuri samalla tavalla, kuin itse kirjoitin viime viikon Vapaus-lehden kolumniin.

Tuottavuusohjelma nimittäin on tämän ajan kurjin ja hurjin ilmentymä. Ohjelman nimissä ihmisiä heitetään työpaikoistaan pihalle ja työtehtävien uudelleen järjestelyille ei juurikaan ajatuksia uhrata. Alunperin tavoite on ollut hyvä; lähtihän se liikkeelle siitä, että valtionkin hommia voidaan kehittää ja toimintoja tehostaa. Nyt ohjelma on ainoastaan irtisanomisen väline.

Hallinnonalasta riippumatta kaikki valtion laitokset joutuvat vähentämään henkilöstöä. Leikkuri suhisee jokaisessa virastossa, koulussa ja laitoksessa. Osansa ovat saaneet niin oikeuslaitos, poliisi, yliopistot kuin puolustusvoimatkin. Uusimpana uhrataan suomen kielen tutkimus ja kehittäminen.

Uusi Suomi

Kuulin huhun, että verkkolehti Uudessa Suomessa on spekuloitu MEIDÄN eduskuntaryhmän puheenjohtaja-asialla. Oikein iso juttu olikin, mutta taitaa tällä kertaa olla vähän vaille villoja. Pääajatuksena jutussa on siis se, että Eero Heinäluoma on haluamassa eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Tarja Filatovin paikalle.

Ryhmä järjestäytyy taas helmikuussa ja valinnat tehdään silloin. Itse epäilen kyllä Heinäluoman halukkuutta; se, että hän on tämän syksyn ollut poikkeuksellisen hyväntuulisen ja rennon oloinen ei välttämättä tarkoita mitään vallankaappaussuunnitelmia. Mielialan kohoamiseen voi olla muitakin syitä, myös poliitikoilla.

Mielestäni Tarja Filatov on ollut eduskuntaryhmän johdossa hyvä. Pidän hänen rakentavasta ja keskustelevasta johtamistyylistään. Ryhmälle se on nähdäkseni sopinut hyvin. Itselläni ei tietenkään ole kokemusta kenestäkään muusta ryhmän puheenjohtajana, mutta pelkästään kokemusten kartuttamiseksi tai vaihtamisen ilosta ei henkilövaihdoksia kannata tehdä. Nyt olisi suotavaa, että lehdet (myös verkkosellaiset) keskittyisivät nekin politiikan sisältöihin. Sillä rintamalla jutuista ei nimittäin ole pulaa!!!

Kirppu-Kiljunen

Törmäsin tänä aamuna työpaikan käytävällä kollega Kimmo Kiljuseen. Onneksi en törmännyt kirjaimellisesti, sillä onhan hän viikonloppuna saanut huomiota siitä, että kantaa mukanaan kirppuja:)

Kiljunen kertoi kokemuksistaan Afganistanissa omassa blogissaan. Kuvaavaa on se, että pitkät sepustukset ja havainnot sotilaallisesta operaatiosta eivät ole ylittäneet uutiskynnystä. Blogin lopussa ollut kevennys majapaikasta ja kirpuista sen sijaan on päässyt monen lehden ja kommentaattorin palstalle.

Eurovaalikampanja on siis käynnistynyt! Kimmo Kiljusen ovat asettaneet ehdolle ensi kesän eurovaaleihin oma yhdistys Vantaalta ja Uudenmaan sosialidemokraatit. Kiljusesta tulee mitä parhain europarlamentaarikko; olenkin moneen kertaan todennut hänen olevan liian viksu meidän parlamenttiin.

Euroopan Unionilla on suuri merkitys kansallisen päätöksenteon kannalta. Me suomalaiset emme ole tätä vieläkään ihan sisäistäneet ja siksi olemme liian vähän kiinnostuneita parlamentin toiminnasta. Toivottavasti eurovaalikampanjasta tulee kaikkien puolueiden ja ehdokkaiden ehdokkaiden osalta aktiivinen ja värikäs, olkoon mallina sitten vaikka entisaikojen kirppupeli!

Vihdoinkin!

Viikonlopun aikaan tuli vihdoinkin talvi. Ihanaa. Liian pitkään pimeä ja märkä onkin tänä syksynyä jatkunut. Talvi oli myös lauantaina Tukholmassa; sopivasti siellä kauniissa postikorttimaisemassa oli myös joulun avajaisia. Kuljeskelimme Onnin kanssa pitkin lumista ja kaunista kaupunkia ja nautsikelimme kupilliset kuumaa aina silloin tällöin. Mukava viikonloppu kaiken kaikkiaan.

Ehdimme sunnuntaina mereltä pois juuri ennen myrskyä. Juna Mikkeliin oli vain reilun puoli tuntia myöhässä. Lapsia ei ole pariin päivään tarvinnut ulos patistaa, riemu lumesta on osattu ottaa irti ihan joka hetki. Itse olen iloinnut asiasta myös siitä syystä, että nyt on vuosikausiin ensimmäinen talvi, jolloin ei tarvitse tuskailla lumitöiden kanssa.

Muutimme näet viime keväänä kerrostaloon lähelle keskustaa, joten auraukset hoituvat nyt sujuvasti ilman minua tai minun nalkuttamistani. Osoitteenmuutoskortit jäivät tietenkin postittamatta, joten tässä nykyinen osoitteemme siltä varalta, että joku aloittaa joulukorttien kirjoittamisen jo näin hyvissä ajoin. Kasarminkatu 12 A 2, 50100 Mikkeli.

Lumipyryssä kävelin sunnuntai-iltana myös Mikkelin Työväenyhdistyksen syyskokoukseen. Luonnonvoimia uhmatessani ja ripsivärit poskille valuen huomasin ajattelevani sitä, kuinka tärkeiden asioiden puolesta sadat tuhannet naiset ovat ennen minua ja minun laillani lähteneet kokouksiin tekemään parhaansa, että maailmasta tulisi parempi paikka elää. Syyskokouksessa oli runsas osanotto!

Viikonloppua

Kirkas pakkasaamu antoi hyvän vauhdin tälle perjantai-päivälle. Kiva oli seitsemän jälkeen kävellä pitkin heräilevää kaupunkia töihin. Päivä on ollut tavanomainen, mutta kohta muuttuukin erilaiseksi.

Onni on nimittäin matkalla Helsinkiin ja lähdemme hänen kanssaan kahdestaan kauan odotetulle Tukholman -risteilylle. Tunsin piston sydämessäni eilen illalla puhelimessa, kun poika kehoitti minua urakoimaan kovasti päivällä töissä, niin ei tarvitse tänä viikonloppuna tehdä ollenkaan töitä.

Lupasin niin tehdä ja lisäksi aion noudattaa hänen ohjettaan olla vastaamatta kahteen päivään puhelimeen. Eli jos jollakin on asiaa, kannattaa soitella sitten maanantaina:)

Maksun aika

Kunnallisvaaleista on kohta kulunut kuukauden päivät. Vaaleihin liittyvät laskut ovat saapuneet ja eilisen iltaa tein yhteenvetoa henkilökohtaisista kuluistani. Keskusvaalilautakunta on lähestynyt uusia valtuutettuja ja pyytää selvityksiä vaalirahoituksesta.

Omalta osaltani homma on varsin helppo. En näissäkään vaaleissa ole saanut rahaa keneltäkään yksityiseltä henkilöltä, en yritykseltä enkä ammattiliitolta. Kuten jo ennen näitäkin vaaleja kerroin, puolueen antama tuki ehdokkaiden yhteisten mainosten ja tilaisuuksien muodossa on ollut kaikille sama eikä siis ole ollut suoraa rahallista tukea.

Mikkelin sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö on hoitanut omalta osaltaan kaikkien ehdokkaiden mainostamisesta aiheutuneet kustannukset ja Mikkelin Työväenyhdistys on huolehtinut omien ehdokkaidensa (12 kpl) yhteisen esitteen ja yleisötilaisuuksien kustannuksista. Rahaa yhdistykseltä yhdellekään ehdokkaalle ei ole annettu. Ei siis myöskään minulle.

Lehti-ilmoitusteni ja mainostoimiston laskujen yhteissumma on 1774,06 euroa. Summa on iso, mutta mainokset lehdissä ovat kalliita. Laskut olen maksanut ja asia on osaltani taas pois päiväjärjestyksestä.

Harmaata

Presidentin itsenäisyyspäivänjuhlat lähestyvät. Sen olen huomannut paitsi lehtien vanhojen juhlien pukuloiston kertauksesta niin myös tietenkin työhuoneessani olevasta kutsusta. Viime päivien kummallinen uutinen siitä, että joku viksu on tehtaillut väärennettyjä kutsuja linnaan, on harmillista.

Itsenäisyyspäivä on suomalaisille vakava ja tärkeä juhlapäivä. Mielestäni presidentin juhlien kustannuksella pilaileminen on mautonta. Linnanjuhlista voi jokainen olla mitä mieltä tahansa ja me 200, jotka sinne kutsun saamme joka vuosi automaattisesti, olemme juhlissa työmme puolesta ja luonnollisestikin noudatamme kutsua osana hoitamaamme tehtävää.

Suuri osa kutsutuista on kuitenkin sellaisia, joita presidentti on halunnut kutsua mukaan jostain tietystä syystä. Näille ihmisille tilaisuus voi olla ainutkertainen ja he ovat juhlan kaikkine muodollisuuksineen ansainneet. Pilailu asialla ei tunnu heidän puolesta kivalta.

Viimevuotiseen tapaan, en ole omalta osaltani kauhean aktiivinen pukuasiassa ollut. Puvun olen hankkinut Mikkelistä ja se on väriltään (tylsän) harmaa. Värin valinta kertonee jotakin mieleni virkistymisestä, sillä viime vuonna musta oli ainut mahdollinen väri ja jos tätä menoa jatkan, ensi vuonna räväytän varmastikin jollakin tummansinisellä:)

Pohjaesitys

Mikkelissä järjestellään vaalien jälkeisiä poliittisia kuvioita uudelleen. Itse en ole mukana neuvotteluissa, seuraan tilannetta lähinnä satunnaisten puheiden ja lehtien kautta. Olen toki saanut vaaleissa mukana olleena esittää oman henkilökohtaisen luottamuspaikkatoiveeni, niinkuin kaikki muutkin.

Joskus aikaisemmin tällä palstalla ja jossain tilaisuudessakin olen puhunut siitä, kuinka asiassa olisi tullut edetä. Eli ensin poliittiset sisällöt, tavoitteet valtuustokaudella ja sitten vasta paikkajakoihin. Jälleen kerran Mikkelin sd. kunnallisjärjestö on lähtenyt liikkeelle toisella taktiikalla.

Puolueiden välinen neuvottelutulos paikkojen jaosta oli jo maanantaina allekirjoituksia vaille valmis. Sähköpostitse sain minäkin viikonloppuna ns. pohjaesityksen luettavaksi. Pyytämättä kommentoin asiaa kunnallisjärjestön puheenjohtajalle, sillä mielestäni tulos oli meidän puolueen ja kuntalaisten kannalta huono.

Hyvää esityksessä oli se, että joitakin lautakuntien puheenjohtajuuksia esitetään kierrätettäväksi. Huonoa se, että me sosialidemokraatit vapaaehtoisesti luopuisimme tavoittelemasta yhtä kolmen suuren sektorin (opetus, sote, kulttuuri-ja vapaa-aika) puheenjohtajuuksista.

Kierrätyslogiikkaan ei myöskään sovi se, että pidämme edelleen kiinni kaupunginhallituksen ja sähköyhtiö ESE:n puheenjohtajuuksista. Näillä puheenjohtajuuksilla on siis ilmiselvästi käyty kauppaa meille tärkeiden lautakuntien kustannuksella. Annoin palautetta neuvottelijoidemme vetäjälle, kunnallisjärjestön puheenjohtajalle. Kommenttia palautteeseen ei ole kuulunut.

Demokratiaan, myös sosialidemokratiaan, kuuluu se, että ihmisten mielipiteitä kysytään, kuunnellaan ja ne myös otetaan huomioon. Pettyneenä ja vihaisena huomaan, että tämä ajattelu ei ole meidän kunnallisjärjestöön vieläkään juurtunut. Vaalituloksen mitätöinti on vielä rajumpi juttu. Onneksi toiset ryhmät ovat (kuulopuheiden mukaan) pysäyttäneet neuvottelut ja miettivät asioita vielä uudestaan.

Kiirettä tällä asialla ei nyt ole. Tärkeintä on se, että lopputulos on äänestäjien tahdon mukainen ja että yhteistyö yli ryhmien ja ryhmien sisällä on valtuustokaudella sujuvaa. Se, miksi asiasta kirjoitan nyt tällä palstalla, johtuu siitä, että olen saanut asiaa kommentoida usealla eri taholla ja asiasta minulta päivittäin kysytään. Kannatan asioiden valmistelun avoimuutta, niin tässäkin asiassa.

Henkistä hierontaa

Eilen illalla pidimme eduskuntaryhmän kesken mukavan ja antoisan tilaisuuden. Maestrona tilaisuudessa oli ryhmämme jäsen Tommy Tabermann, joka totesikin otsikon tavoin antavansa meille henkistä hierontaa.

Suuren ryhmän keskinäinen yhteenkuuluvuus on tärkeää ja sitä täytyy aina silloin tällöin pysähtyä ajattelemaan. Eilinen tilaisuus oli onnistunut ja aina silloin tällöin toteutettuna auttaa meitä kaikkia jaksamaan entistä parempina ja työteliäämpinä kansanedustajina.

On taitolaji saada iso joukko pelaamaan samaan maaliin. Etenkin, kun jokainen meistä on oma vahva persoonansa ja mielipide-eroja on kaikista asioista olemassa. Tänään hyvä esimerkki erilaisesta tavasta ajatella oli äänestys perusopetuksen ryhmäkokoasiassa. Pohjois-Karjalan Lauri Kähkönen on keskusteluissa järjestelmällisesti ollut sitä mieltä, että ryhmäkokoja ei tule lakiin kirjata ja samalla tavalla käyttäytyi myös äänestyksessä. Mielestäni erilaisuus tässäkin asiassa tulee sallia.

Eilisessä salikeskustelussa ryhmäkokoasia herätti tunteita. Itse ihmettelin ja ihmettelen sitä, kuinka viime kaudella oppositiossa ollut Kokoomus on nyt asiassa aivan toista mieltä. Mielestäni ryhmäkokojen kirjaaminen lakiin on ainut tapa saada kunnat pienentämään luokkia, sillä köyhillä kunnilla (Mikkeli) eivät omat voimat yksin riitä vapaaehtoisesti ryhmäkokoja määrittämään. Demarit ovat oman vastalauseensa tehneet. Me näemme liian suuret ryhmät haitallisina niin oppimiselle kuin sosiaaliselle kasvullekin.

Savonlinnassa

Savonlinnan OKL:n tilaisuuden jälkeen ajoin kotiin, jossa odottelin hetken Onnia kaverinsa Tomin synttäreiltä. Näille kymmenvuotiaille juhlat ovat vielä kova juttu ja vanhemmilta vaaditaan vähän kekseliäisyyttä, kuinka poikalauma saadaan juhlimaan ilman haavereita ja kuitenkin hauskasti. Tomin äiti oli onnistunut; posket punaisina ja hiki päässä saapui voipunut juhlija kotiin.

Läksimme saman tien takaisin Savonlinnaan Onnin korisjoukkueen turnaukseen. Pelejä oli mukava katsoa: tosissaan olivat niin pojat, valmentajat kuin vanhemmatkin. Nautiskelin siitä riemusta, mikä pojilla pelikentällä oli nähtävissä. Ainakin toistaiseksi näillä valmentajilla peleissä on vielä leikki mukana. Illalla Casinolla ei tarvinnut Onnille unta paljon houkutella.

Aamupäivällä piipahdin serkkuni Sailan kotona, jonne Onni mielellään jäikin sitten seuraavan "työjuttuni" ajaksi. Mukava oli tavata taas pitkästä aikaa Sailaa ja Mauria, liian harvoin tulee nykyisin vasiten kyläiltyä kenenkään luona.

Savonlinnan seudun reumayhdistys täytti 60 vuotta ja juhlat olivat siis eilen seurakuntasalissa. Kaunis sali oli oikein sopiva juhlienviettopaikka. Ohjelma oli monipuolinen, mutta eniten ajattelemisen aihetta antoi Linnan lausujien naisporukka. Liekö lopullisesti annettava periksi keski-ikäistymiselle, kun lausuntaesitykset tuntuvat nykyisin kolahtavan.

Pimeässä ja märässä ajoimme Mikkeliin, josta jatkoin vielä saman tien Hirvensalmen Työväenyhdistyksen syyskokoukseen. Tunnelmat siellä olivat vaalien jälkeen odottavat, porukat pärjäsivät hyvin ja nyt olisi tulos saatava näkymään myös puolueitten välisissäkin suhteissa. Oikorata-asiaan hirvensalmelaisilla tuntuu olevan yhteneväinen kanta.

Mikkeliin oli mänijöitä

Puoluevaltuuston kokous pidettiin pe-la Mikkelissä. Hienoa sinänsä, että isoja kokouksia tuodaan maakuntiin. Harmi vaan, että itse en ehtinyt paikalle:( En ole puoluevaltuuston jäsen, joten järkeilin asian niin, että olen perjantaina töissä normaalisti ja vasta sitten suuntaan Mikkeliin.

Perjantaina iltapäivällä sain vielä vastaanottaa vierasryhmän Haukivuorelta. Iloiset työväenyhdistyksen jäsenet olivat matkalla Tukholmaan ja piipahtivat kahvilla eduskuntatalossa. Kiva oli nähdä!

Junamatka Helsingistä Mikkeliin koetteli vähän hermoja; juna oli lähtiessä jo yli puoli tuntia myöhässä ja myöhästyi matkalla vielä toisen puoli tuntia lisää. Alkumatka vielä sujui, kun saimme istua rauhassa paikoillamme. Lahden jälkeen juna oli niin täynnä, että istumapaikkoja ei kaikille riittänyt. Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Tarja Filatov oli matkassa mukana ja hänen kanssaan matkanteko sujui kuitenkin rattoisasti, vaikkemme ihan paikoillamme saaneet ollakaan.

Puoluevaltuuston kokous siis meni perjantaina sivun suun, kuten kävi lauantainakin. Sekä Filatov että Jutta Urpilainen olivat sitä mieltä, että voin hyvin mennä sovitulla tavalla Savonlinnaan. Puoluevaltuusto kyllä hoituu ilman minuakin:)

Mun juttu-upea juttu

Lauantaina Savonlinnan OKL:n tiloissa järjestettiin seudun opettajille koulutuspäivä. Päivän aluksi yhteisessä osiossa kuultiin opetushallituksen pääjohtaja Lankisen linjauksia tulevaan ja sen jälkeen monisatapäinen opettajajoukko hajaantui erilaisiin työpajoihin.

Erääseen työpajaan oli järjestetty paneelikeskustelu, jossa osallistujina oli jokaisesta poliittisesta ryhmästä yksi kansanedustaja. Keskustelumme aiheena oli meneillään oleva hanke "Mun juttu". Perusidea tällä Maakuntaliiton ja EU:n rahoittamalla hankkeella on se, että toisen asteen (lukio- ja ammattilinen) koulutusta järjestetään niin, että opiskelija voi halutessaan ottaa tarvitsemiaan kursseja toisesta oppilaitoksesta ilman, että suorittaa kaksoistutkintoa tai ilman, että varsinaisen tutkinnon valmiiksi saattaminen viivästyy.

Aihe ei ole uusi, mutta tämä toteuttamistapa on uusi. Lähes kaikki maakunnan 2. asteen oppilaitokset ovat hankkeessa mukana ja tuloksia on nyt mielenkiintoista seurata. Maamme tarvitsee yhä enemmän sellaisia ammattilaisia, jotka ovat jo koulusta valmistuttuaan kielitaitoisia ja yritysopintoja suorittaneita. Lukiossa opiskeleva voi puolestaan saada seuraavaa opiskelupaikkaansa varten hyvät pohjatiedot ammatillisen koulutuksen puolelta, jotka voidaan hyväksiliittää päättötodistukseen.

Kaiken kaikkiaan hyvä hanke, eikä vähiten sen vuoksi, että maakunnan yhtenäisyyttä voidaan vahvistaa näinkin. Kaikki alueen lukiot ja ammatilliset koulut ovat tässä mukana ja olen varma, että raja-aitoja kaatuu rymisten, kunhan tästä päästään tuloksiin!

Radioaalloilla

Tänä aamuna jouduin piipahtamaan työpaikaltani vielä kämpille. Ehkä papereiden unohtamisella oli joku tarkoitus, sillä satuin juuri kuulemaan Radio Novassa käytyä keskustelua siitä, kuinka MIKKELIN kaupunki säästää perumalla lasten joulujuhlat kouluissa!!!!!

Joku mikkeliläinen äiti soitti tuohtuneena radioon ja kertoi tämmöistä suunniteltavan ja siitä seurasi varsinainen hulabaloo Novan aalloilla. Kaiken kiireen keskellä yritin soittaa annettuun palautenumeroon, mutta työpuhelimestani ei tällaisiin arveluttaviin (?) numeroihin voinut soittaa. Yritin lähettää annettuun tekstiviestinumeroon viestiä, mutta sitäkään ei voinut tehdä. Meinasin hermostua.

Kävellessäni takaisin töihin, naputtelin kommunikaattorista sähköpostia toimittajalle. Viestini sisältö: "Hei, Mikkelin kaupungissa ei todellakaan ole tehty päätöstä lasten joulujuhlien perumisesta. Päinvastoin. Kaupunginhallitus velvoitti maanantain kokouksessaan, että koulujen tulee järjestää joulujuhlat säästöistä huolimatta."

Päivän mittaan ymmärsin puhelimen eston tarkoituksen. Mikäli olisin raivoissani päässyt puhelimitse suoraan radio-ohjelmaan, olisi palautteeni voinut olla kuuntelijoitten korvia raastavaa ja olisin sitä tietenkin myös itse katunut. Soittoestot on siis tehty ihan meidän äkkipikaisten kansanedustajien parasta ajatellen:)

Pidän nimittäin ikävänä sitä, että niillä vaikeilla päätöksillä, joilla me kaupunginhallituksessa olemme parhaimman kykymme ja ymmärryksemme mukaan YKSIMIELISESTI tehneet kaupunkimme talouden oikaisemiseksi, halutaan tietoisesti huonontaa oman kaupunkimme mainetta. Erityisen ikävänä pidän sitä, että osa kaupungin lomautetusta henkilökunnasta (jotkut opettajat) väärillä perusteilla ruokkii oppilaiden vanhempia sillä, että kaupunki ja ilkeä kaupunginhallitus säästää lasten kustannuksella.

Asia on juuri päinvastoin. Tekemällä tänä vuonna nuo (lähes) koko henkilöstöä koskevat noin kahdeksan päivän lomautukset turvaamme lapsillemme paremmat mahdollisuudet opiskeluun seuraavina vuosina. Tästä esimerkkinä maanantaina tekemämme pieni korotus tuntikehyksiin. Tätä päätöstä en vielä ole opettajien kuullut kommentoivan.

Minkään muun ammattiryhmän edustajat kaupungissa eivät ole tällaista linjaa lähteneet toteuttamaan. Lukuisten ns. riviopettajien kanssa keskusteltuani tiedän, että suurin osa tästäkin porukasta on aivan järkevää, rationaalista ja yhteistyökykyistä. Ainoastaan yhteen hiileen puhaltamalla selviämme näistä talouden vaikeuksista, jotka kaikkien merkkien mukaan eivät ainakaan tule vähenemään.

Onnistunutta edunvalvontaa

Kerrankin voidaan todeta, että eteläsavolainen edunvalvonta on onnistunut. Pitkin vuotta olemme saaneet huolestuneena seurata suunnitelmia, kuinka Metsäntutkimuslaitoksia ollaan lakkauttamassa. Meidän maakunnassa lakkautusuhan alla oli maineikas Punkaharjun toimipiste.

Kaikki maakunnan kuusi kansanedustajaa on tehnyt tahoillaan töitä sen puolesta, että tätä järjetöntä päätöstä ei tultaisi tekemään. Eilen saimme viestin, että maa-ja metsätalousministeri Anttila (kesk) on tehnyt ratkaisun, jolla nämä maakuntien pisteet säilytetään ja voimavaroja siirretään Vantaalta muualle.

Hyvä ja järkevä ratkaisu siis. Varmasti lopputulokseen oli vaikutusta myös kepun kunnallisvaalituloksella, sillä näitä metsäisten maakuntien tutkimuslaitoksien alasajoja ei hyvällä ole katsottu missään päin maakuntien Suomea. Olemme kaikki vilpittömän tyytyväisiä ja iloisia siitä, että tämä korkeatasoinen tutkimuslaitos keskellä metsäisintä maakuntaamme saa jatkaa!

Vihdoinkin!

Vihdoinkin asia on julkaisuvapaa! Kauhajoen trgaedian jälkeen SDP:n eduskuntaryhmä asetti oman pienen työryhmän miettimään sitä, kuinka näitä kouluväkivaltatilanteita pystyttäisiin parhaiten ehkäisemään.

Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin arvostettu ja pitkäaikainen sosialidemokraatti Jacob Söderman. Hän oli ensimmäinen, joka vuosi sitten esitti mm. aselakiin välittömiä tiukennuksia. Vaatimukset jäivät kuuntelematta.

Jacke Söderman kutsui ryhmään kansanedustaja Jukka Gustafssonin ja MINUT. Tällä pienellä ryhmällä olemme nyt pitkin syksyä asioita tutkailleet, keskustelleet ja valmistelleet. Ja nyt on eduskuntaryhmämme esityksemme siunannut ja on asiasta lähettänyt tiedotteen eri median edustajille.

Muistio on lähetetty myös sisäministeri Holmlundille, kulttuuri- ja urheiluministeri Wallinille, opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankiselle sekä Jokelan surmatöiden tutkintalautakuntaa johtavalle Tuulikki Petäjäniemelle. Muistio on nähtävänä nyt jo ainakin meidän eduskuntaryhmän sivuilla.

Työryhmämme tuotos on jaettu kolmeen osaan, joissa otetaan kantaa aseiden saatavuuteen ja aselupien myöntämiseen, internetin valvontaan ja seurantaan sekä koulumaailman kehittämiseksi väkivallattomaksi. Oma vastuualueeni oli luonnollisestikin koulun kehittämiseen liittyvä osio. Yläotsikkona työllä on "Kiusaaminen, aseet ja laittomat nettiyhteisöt kitkettävä nuorten elämästä".

Olen tulokseemme tyytyväinen ja tietenkin olen tyytyväinen ja ylpeä myös siitä, että sain olla mukana tällaisessa pohdiskelussa. Asiat etenevät aikanaan ja olen varma, että muistiomme herättää ajatuksia kaikissa suomalaisissa perheissä.

Kuhinaa

Viime päivät on käyty puolueiden sisällä paikallisesti kovaa kuhinaa. Ensi kauden luottamushenkilöpaikat aiheuttavat kihinää ja kuhinaa. Neuvotteluporukoita pyörii siellä täällä salaperäisinä ja muille ainoastaan vihjaillaan tilanteista. Siinä mielessä meno jatkuu entisellään.

Eilisiltana kokoontui oma kunnallisjärjestömme. Puolueiden välisistä neuvotteluista ei edelleenkään taida olla kenelläkään selvyyttä, mutta toisaalta, hätäilemälläkään ei hyvään lopputulokseen päästä. Tämän aamun Itä-Savossa Savonlinnan valtuustoryhmän pj Jouni Backman kertoi heidän taktiikastaan. Mielestäni siinä oli järkeä.

Savonlinnassa yritetään ensin päästä puheisiin ryhmien kesken asioista ja suurista linjauksista. Sitten vasta ryhdytään puhumaan puolueitten välisistä paikoista ja tietenkin sitten vasta henkilöistä näille paikoille. Näinhän sen pitäisi olla. Mikkeliläiset ja savonlinnalaiset ovat tunnetusti aina olleet kuin kissa ja koira, mutta edes tässä asiassa olisi syytä meidän politrukkien ja neuvottelijoiden tulisi ottaa naapureistamme oppia.

Mielenkiinnolla odotan, minkälaiseen strategiaan meillä päästään. Itselläni ei ole osaa eikä arpaa (tälläkään kertaa) näihin neuvotteluihin ja se on vaan eduksi. SD-seurakunta Mikkelissä on näet sen verran sekalaista, että ilman mustelmia tai traumoja tuskin tämänkään vaalin jälkeisestä ajasta selvitä. Varsinkin, kun operaattorit ja pääideologistit ovat vanhoja tuttuja toimijoita aina 1970-luvulta lähtien:)

Eri mieltä

Mikkelin kaupunginhallitus käsitteli eilen viimeistä kertaa ensi vuoden budjettiaan. Muutoksia alkuperäiseen esitykseen ei juurikaan tullut. Yritin saada vielä kertaalleen hallituksen siskot ja veljet vakuutettua siitä, että kaupungin koulutilajärjestelyt tulisi irrottaa budjetin valmistelusta.

Perusteina kolme kohtaa: 1) valmistelu on ollut epämääräistä ja ylimalkaista, eikä nyt tehdyllä päätöksellä vielä tiedetä lopullista tilajärjestelyä 2) liian suuria yksiköitä tulee välttää 3) päätöksen tekeminen olisi tullut siirtää uudelle valtuustolle ja hallitukselle, sillä molempien kokoonpano kunnallisvaalien jälkeen muuttuu paljon ja tällä päätöksellä linjataan koulujen kehittäminen juuri ensi vaalikauden ajaksi.

Esitykseni ei saanut kannatusta. Jätin asiasta eriävän mielipiteen, sillä tässä asiassa tiedän olevani harvinaisen oikeassa. Opettajana ja äitinä tiedän sen, minkälaisia haasteita lapsillamme tänä päivänä on eikä niihin vastata laskemalla neliöitä tai euroja. Lapsissa säästäminen on lyhytnäköistä säästöä.

Jotain hyvääkin budjettimme sisältää. Perusopetuksen tuntikehystä tullaan hieman nostamaan, samoin omaishoitajien määrää. Sinänsä nämä paikallisen lehden hyvin uutisoimat asiat ovat näennäisiä, sillä kummassakaan taso ei faktisesti nouse. Tuntikehystä juuri edellisellä kierroksella pienennettiin ja omaishoitajien määrääkin on aikaisempina vuosina laskettu. Hyvä kuitenkin, että korjausliike on nyt ymmärretty tehdä.

Sata salamaa

Perjantaina saimme kuulla hallituksen salaisesta SATA-komiteasta vähän lisää. Nykyinen hallitushan on käynnistänyt työryhmän miettimään ja uudistamaan sosiaaliturvaa. Uudistus ja selkeytys ovat tervetulleita. Monen luukun periaate ja ihmisten kyykyttäminen ei enää voi olla ihanteena.

Valmistelutyö on ollut kovin salaista ja sitä on tehty ilman suurinta oppositioryhmää. Fiksua olisi ollut ottaa meidät mukaan jo valmisteluun, näin olisi tehty mikäli olisi aidosti haluttu asioita viedä eteenpäin. Nyt luemme lehdistä ja kuulemme tiedotusvälineistä, mitä komiteassa suunnitellaan.

Viime viikolla paljastuneet suunnitelmat vaikuttavat joiltain osin järkeviltä, mutta työttömyysturvan heikennys ei voi olla vastuullisen hallituksen tavoitteiden joukossa. Kepulaiseen ideologiaan kuuluu tietenkin myös se, että ns takuupalkka ulotetaan omissa kodeissa työskenteleville, kuten maatilallisille yms.

Sata-komitean uudistukset tulevat vielä viipymään, mutta lupailemalla nyt kansalaisille toivoa paremmasta, pohjustetaan seuraavien vaalien jälkeistä elämää. Toivottavasti salamointi satakomiteassa ei ennakoi ukkosta...

Puheenjohtajaksi...?

Maanantain Etelä-Savon radion haastattelussa todellakin kysyttiin sitä, mitä arvelinkin heidän kysyvän. Toimittaja kysyi, olenko kiinnostunut Mikkelin kapunginhallituksen puheenjohtajan paikasta. Neljä vuotta sitten, kun äänimääräni oli vielä suurempi, olin kiinnostunut paikasta. Toinen asiasta kiinnostunut demari oli tuolloinen kansanedustaja ja järjestöväki piti hänen valintaansa parempana.

Sanoin silloin, että Mikkelin kokoisen kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtajana ei voi toimia kansanedustaja. Molemmat tehtävät vaativat niin paljon työtä, että yksi ihminen ei voi molempia kunnolla hoitaa. Nyt, kun olen itse toiminut kansanedustajana puolitoista vuotta, olen entistä vakuuttuneempi asiasta. En missään nimessä voi toimia molemmissa.

Vaalien jälkeisen ajan olen joutunut miettimään sitä, kuinka äänestäjien tahto parhaiten saadaan toteutettua. Useat sadat kuntalaiset olivat sitä mieltä, että juuri minulla on paljon annettavaa kaupungillemme. Siitä syystä olen valmis ottamaan vastaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajuuden, mikäli se meidän puolueelle tulee. Asian puolesta olen saanut paljon yhteydenottoja ja toivomuksia. Tehtävän luonne on sellainen, että se sopii mainiosti kansanedustajalle. Nykyinen puheenjohtaja Nepponen on tehtävän hyvin hoitanut varsinaisen työnsä ohessa.

Moni on myös kysellyt sitä onnittelutekstiä, josta mainitsin (muistaakseni) maanantain blogissa. Tässäpä se: "Meidän ei pidä rukoilla voimiemme mittaisia tehtäviä vaan tehtäviemme mittaisia voimia, astua eteenpäin kohti kaukana siintävää päämäärää, sydän innosta sykkien" -Helen Keller-

"Mielenosotus"

Tänään on erikoinen päivä; kumpikaan valiokunnistani ei kokoonnu tänään. Kohta tosin alkaa ympäristövaliokunnan seminaari, jossa aiheena on kansallispuistot ja muut suojelualueet. Mielenkiintoista kuulla asiaa nimenomaan matkailun näkökulmasta.

Seminaarin jälkeen on hyvää aikaa tehdä töitä huoneessa ja sitten piipahdan lounaalla talon ulkopuolella (harvinaista) äitini kanssa. Houkuttelin näet hänet eilen Helsinkiin teatteriin ja tänään on muistettava toimittaa hänet ajoissa junalle. Kaupunginteatterin "Juoruja" oli ennakko-odotusten mukainen ja naurua täydessä katsomossa piisasi.

Teatterin aulaan oli koottu mielenkiintoinen valokuvanäyttely 1900 -luvun alun Helsingistä. Kuvat olivat ihania ja kertoivat niin työläisnaisten kuin herraskaistenkin asumisesta ja elämisestä. Helsingin Työväenyhdistyksen naisjaoston kutsu "mielenosotukseen porvarien vehkeitä vastaan.." oli osuva.

Myytyä miestä

Aurinkoinen Helsinki on näyttänyt parhaat puolensa viime päivinä. Tiistaina oli mukava taas tauon jälkeen tulla tänne ja kollegojen kanssa juteltuani, moni muukin oli samaa mieltä ja intoa täynnä. Viikon poissaolon jälkeen tekemättömiä töitä oli kertynyt kosolti, joten harmikseni jouduin tiistai-iltana perumaan Suomen Yrittäjien vierailun.

Yrittäjäjärjestöt ovat aktiivisia yhteydenpidossaan ja tarpeellinen porukka varsinkin meille eteläsavolaisille, joille jokainen pieni tai keskisuuri yritys työpaikkoineen on tärkeä. Uutiset talouselämästä ovat huolestuttavia ja vaativat meiltä päättäjiltäkin tehokkaampia toimia tulevaisuuteen varustautumisessa.

Eilisen päivän puheenaiheena ei ollut kollega Karpelan uusi kihlasormus (eli siinä mielessä huono ajoitus:)). Kaikkien huulilla oli USA:n presidentinvaalien tulos. En tavannut yhtään, joka olisi ollut pettynyt amerikkalaisten valintaan. Jollain tavalla tuntuu siltä, kuin uusi alku ja positiivinen vire olisi nyt vallannut kaikki. On mielenkiintoista nähdä, kuinka uusi pressa valloittaa Euroopan. Minä ainakin olen jo ihan myyty!

Tuumaten ja harkiten

Eilinen päivä meni nautiskellen ja lueskellen. Luin paitsi yhden romaanin niin myös tämän viikon työpapereita. Sivistysvaliokunnassa on käsittelyssä lukiolain uudistus ja suuri yliopistolaki. Molemmissa esityksissä on paljon hyvää, mutta joiltakin osin kaipaisivat vielä hiomista.

Kaupunginhallituksen talousarvioesityksen käsittely jatkuu tänään ja niissäkin esityksissä on jotakin sellaista, joista ei tämän vanhan valtuuston tulisi päättää lainkaan. Kouluverkkotyöryhmä sai esityksellään palautetta kunnallisvaaleissa ja nyt olisi syytä ottaa parin kuukauden (eli vuoden) aikalisä koko pakettiin. Harkinta olisi nyt viisasta.

Päivä alkaa tänään poikkeuksellisen rauhallisesti. Onni menee kouluun kymmeneksi ja itse lähden Etelä-Savon Radion haastatteluun 10.30. Vaalien takia kansanedustajien tentit olivat jäissä ja jatkuvat siis nyt tänään. Tiedän, mitä siellä tullaan kysymään ja olen nyt asian päässäni ratkaissut.

Ratkaisuun vaikuttivat ystävien, tukijoiden ja kansalaisten palautteet. Tässäkin asiassa harkinta ja mietintä ovat valttia. Viime viikolla sain kymmenien onnittelujen joukossa yhden, jonka teksti käänsi harkintani suunnan. Terkut Kaijalle Lahteen!

Vainajien päivä

Rankan työviikon jälkeen kaksoispyhä on odotettu asia. Eilen illalla hoitelin vielä vähän työasioita, mutta tänään ja huomenna pidän vapaata. Aamupäivä onkin mennyt sujuvasti lehtiä lueskellessa ja pyykkiä pesten. Metsäinen lenkki koiran kanssa vesisateessa teki hyvää.

Illansuussa on aika vierailla haudalla. Saimme hauta-asian järjestykseen vasta tänä syksynä, kun Mikkeliin valmistui uusi uurnahautausmaa. Alue on tyylikäs ja sitä kannatti odottaa. Olimme syyskuussa mukana sen käyttöön vihkimisessä ja siitä lähtien olen ottanut tavaksi piipahtaa isän haudalla harva se päivä.

Nämä kunnallisvaalit olivat oman elämäni viidennet vaalit ja ensimmäiset, joissa en voinut kysyä neuvoa isältäni. Monta kertaa syksyn aikana olen miettinyt sitä, mitähän hän olisi mieltä ja mitähän nyt kannattaisi tehdä. Vaalin lopputulokseen olisi hän ollut tyytyväinen.

Näin viikko vaalin jälkeen, joudun edelleen pähkäilemään tiettyjä asioita. Äänimääräni on herättänyt kiinnostusta ja pohdiskelua siitä, millä tavalla sen tulisi kaupungin päätöksenteossa tulevaisuudessa näkyä. Meidän puolueessa ei henkilökohtaisilla äänimäärillä (Mikkelissä) ole ollut paikkajaossa niin suurta merkitystä, kuin joillain toisilla ryhmillä.

Tai se on ainakin viime vuosina ollut suoraan riippuvainen tilanteesta:) Odottelen mielenkiinnolla sitä, kuinka asia tullaan tänä vuonna järjestämään ja perustelemaan. Oma mietintäni on vielä vaiheessa ja on kyseltävä vähän eri ihmisten näkemyksiä asiaan, nyt kun varsinainen neuvonantaja on poissa.

Ahdin askeleet

Eilen järjestettiin Hirvensalmella toista kertaa poliittisen historian keskustelufoorumi "Ahdin askeleet". Tällä kertaa olin saanut kutsun olla mukana yhtenä alustajista. Olin tietenkin itseäni paremmassa seurassa; valtiotieteen tohtori, tutkija Seppinen ja valtiopäiväneuvos Pesälä olivat estradilla minua ennen. Heidän luentonsa olivat mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä.

Hirvensalmella ollaan ansiokkaasti kyetty herättämään kiinnostusta ja arvostusta paitsi Ahti Karjalaiseen henkilönä, niin myös sodan jälkeiseen historiaan yleensä. Korkeatasoinen seminaari vetää salin täyteen ihmisiä ja osoittaa sen, että politiikka kiinnostaa. Upea juttu!

Valmistautuessani alustukseeni (Ahti ja naiset- naiset jälleenrakentajina Suomessa) lueskelin paljon sodanjälkeistä aikaa koskenutta kirjallisuutta. Muistelma - ja elämänkertateokset vievät mukanaan. Ns. kylmän sodan aika oli Suomen historiassa vertaansa vailla. Sen ajan poliittiset päättäjät olivat todellisia valtiomiehiä, jotka saivat Neuvostoliiton kanssa pärjätäkseen laittaa peliin kaikki voimansa.

Suosittelen kaikille kollegoille lämpimästi sitä, että joutohetkinään sukeltaisivat Suomen poliittiseen historiaan. Lähimenneisyyden tunteminen ei voi olla haitaksi kenellekään, varsinkaan meille, jotka tällä hetkellä olemme päättämässä valtakunnan asioista.

Aivan aluksi...

Puheenjohtaja Jutta Urpilaisen vaali-iltana pitämät kiitospuheet ovat nousseet tämän viikon aikana kaiken keskustelun ytimeen. Kieltämättä pientä toistoa puheissa illan aikana oli, mutta puheet sinänsä olivat ihan asiaa. Kiitoksia ei koskaan tässä maailmassa jaeta liikaa:)

Mittasuhteet vähän nyt ihmetyttävät. Luulisi, että nyt kunnallisvaalien jälkeen puolueemme puheenjohtajalta olisi jotain muutakin kysyttävää, kuin hänen hokemansa vaalivalvojaisissa. Onko todellakin niin, että asiamme ovat yhteiskunnassa niin hyvin, että muihin asioihin ei kiinnostusta löydy? Ei voi olla.

Kunnissa valmistellaan ensi vuoden budjetteja ja useimmissa kunnissa tiedetään ongelmia tulevan. Sosialidemokraattien kohtuullinen menestys auttaa meitä pitämään huolta ihmisistä jatkossakin. Mikkelissä olemme suurin ryhmä, mutta yksin ei voida pärjätä. Tarvitsemme tukea ajatuksillemme ja tavoitteille muilta puolueilta ja uskon, että ymmärrys asioiden tärkeysjärjestyksestä tulee olemaan muillakin meidän kaltainen.

Musta varvas

Eduskunnan istuntovapaa viikko on kohta ohi. Joka päivälle on Mikkelissä ja maakunnassa riittänyt tekemistä. Tämäkin päivä on mennyt vauhdilla ja jatkunee työnteon merkeissä pitkälle yöhön. Kirjoitushommat onnistuvat kotona vasta hiljaisuuden saavuttua, niinkuin kaikissa lapsiperheissä hyvin tiedetään. Sdp:n piirihallituksen kokous Savonlinnassa jäi tänään valitettavasti väliin Onnin tapaturman vuoksi.

Onni näet satutti koulun liikuntatunnilla varpaansa ja olemme nyt mustaa pikkuvarvasta koettaneet saada elpymään. Huomenna on kuitenkin kouluun kyettävä; luokalla on Halloween -juhlat ja niitä ei musta varvas saa estää. Testasin tänään käytännössä paljon parjatun Ensineuvon ja kohtuullisen jonotusajan jälkeen saimme ohjeita vamman hoitamiseen. Tämä kokemus oli hyvä, toisenlaisiakin voi olla.

Vaalien jälkeinen pesu on kovassa vauhdissa. Puolueet kilpaa vakuuttavat toimintojensa järkevyyttä ja samalla miettivät, kuinka vaaleissa näin pääsi käymään. Paikallistasolla kuhina luottamushenkilöpaikoista käy kuumana. Nyt olisi vain syytä pitää maltti mukana ja saada paikkojen jaon lisäksi suunniteltua tulevan valtuustokauden sisällöllisiä asioita. Pelkillä paikoilla emme tee mitään,mikäli emme ole valmistautuneet mihinkään syvempään ohjelmalliseen pohdiskeluun.

Arkista aherrusta

Vaalien jälkeinen arki on siis alkanut. Itse asiassa se alkoi jo illalla, kun puolueitten väliset erot kaupungissa olivat selvillä. Politrukit eri ryhmissä alkoivat tehdä laskelmia siitä, kuinka keskinäiset paikat tullaan jakamaan.

Omakin puhelimeni oli virkeänä paitsi kymmenien tekstiviestionnittelujen (kiitos kaikille!) johdosta, niin myös erilaisista tiedusteluista siitä, mitä paikkoja aion OTTAA hyvän vaalituloksen johdosta. Jäitä hattuun tässäkin asiassa.

Arki alkaa myös siinä mielessä, että tänään aamulla kokoontuu maakuntahallitus ja iltapäivällä kaupunginhallitus. Kaupunginhallitus aloittaa budjetin käsittelyn ja toivoa sopii, että ihmiset ovat malttaneet humun keskellä miettiä myös kaupungin ensi vuoden talousarviota. Kokouksesta tulee entisten vuosien tapaan superpitkä, mutta eiköhän siitäkin taas selvitä:)

Spekulointia

Mikkelin Työväenyhdistys on näiden kunnallisvaalien demarivoittaja! Yhdistyksemme ehdokkaista kuusi eli puolet meni kirkkaasti läpi kaupunginvaltuustoon. Seuraavatkin ovat aivan rajoilla. Olen todella tyytyväinen!

Muutoinkin vaalien tulos Mikkelissä on mielestäni hyvä. Koko valtuusto koki melkoisen uudistuksen ja jokainen ryhmä sai mukaan paljon opettajaihmisiä. Syynä tähän ovat tietenkin tänä vuonna tehdyt koulujen yhdistelemisiä koskevat päätökset ja henkilöstön lomautukset, joista työntekijäryhmänä juuri opet ovat olleet äänekkäimpiä kritisoitsijoita.

Samoista syistä johtuen myös kaupunginhallituksen jäsenyys koitui monen valtuutetun kohtaloksi. Etenkin meitä demareita tehdyt päätökset rankaisivat, sillä kh:n viidestä sd -jäsenestä kolme jäi suoraan valitsematta. Propaganda sen toteuttamiseksi siis onnistui hyvin. Tehdyt päätökset eivät ole olleet kenelläkään helppoja ja siinä mielessä on harmi, että kansalaiset eivät vastuunkantoa kaikkien osalta arvostaneet.

Toinen erikoinen, mutta tavallinen piirre liittyy ihmisten intoon äänestää lääkäreitä. Mikkelissä suurimman äänipotin sai keskustan lääkäri Seija Korhonen. Myös kokoomuksen riveissä sitoutumattomana ollut lääkäri Pirkko Valtola sai ensikertalaiseksi huiman potin. Samoin Vihreiden lääkäri Rauni Brandt.

Ilmiö on toki valtakunnallinen; ihmiset luottavat lääkäreihin ja uskovat heidän politiikassa mukana olemisensa olevan potilaiden näkökulmasta hyvä asia. Toivotaan niin olevan Mikkelissäkin. Onni tosin ihmetteli eilen tuloksia kuunnellessaan, että "eikö niiden lääkäreiden pitäisi olla hoitamassa potilaita, eikä hillua tuolla vaaleissa".

Oma ryhmämme uusiutui myös ja mielestäni oikein hyvällä tavalla. Odotan tältä valtuustokaudelta paljon; intoa ja tahtoa tehdä oikeata sosialidemokraattista politiikkaa omanapaisen pikkupolitikoinnin sijaan on nyt mahdollista vihdoin toteuttaa. Muutama poisjäänti kyllä harmittaa, mutta he tulevat varmasti antamaan panoksensa yhteiseen hyvään lautakuntien kautta.

Äänimääräni 605 on siis kaupungin toiseksi suurin. Niin oli neljä vuotta sittenkin. Kaupunginhallitusvastuu näkyy myös minun äänimäärässäni, pudotusta 200 äänen verran. Olen tulokseen äärettömän tyytyväinen; rehellisyys mielipiteissä ja vastuullisuus päätöksissä siis kantavat kuitenkin. Samalla linjalla on hyvä jatkaa.

Tyytyväinen olen myös muiden "lapsellisten" naisten noususta meidän ryhmään. Meitä pienten lasten äitejä ja isiä tarvitaan päätöksentekopaikoilla enemmän. Lasten ja koululaisten asiat kaipaavat meidänkin kaupungissa ymmärrystä ja toisenlaista päätöksentekoa. Kunnallisjärjestön palkkaama vaalityöntekijä Satu Taavitsainen sai kolmansissa kunnallisvaaleissaan hyvän potin. Hyvä niin; eipähän mennyt palkkarahat puoluetovereilta hukkaan.

Pysähtymisen hetki

Nyt on aika pysähtyä hetkeksi. Mikkelin Työväenyhdistyksen vaalityö näissä vaaleissa on saatu kunnialla päätökseen. Tänään olimme sateen ja tuulen keskellä Mikkelin torilla "palkitsemassa" reippaita äänestäjiä heidän päiväkävelyillään. Tehokas talkoo - ja ehdokasporukkamme keitteli kahvia ja rupatteli mukavia ihmisten kanssa. Työväenlaulut raikuivat pitkin isoa toria, upea tunnelma ja taisteluhenki oli käsinkosketeltavaa.

Tänä vuonna meidän yhdistyksellä on 12 ehdokasta. Kaiken kaikkiaan puolueella ehdokkaita Mikkelissä on 88. Olemme siis varsin hyvin onnistuneet ehdokasasettelussa. Meidän ehdokkaat ovat kaikki olleet motivoituneita tekemään yhteiseen hyvään pyyteetöntä työtä ja tunnelma on ollut koko ajan myönteinen. Olen tosi tyytyväinen ja ylpeä tästä tusinasta!!!

Vaalitulos on selvillä hyvin pian 20 jälkeen. Näissä vaaleissa on enemmän jännitettävää kuin edellisissä kunnallisvaaleissa. Mielipidemittaukset eivät ole olleet meille suotuisia, mutta uskon ja toivon, että gallupit pettävät tällä(kin) kertaa. Tämän päivän puhuri torilla ei ollut mitään verrattuna siihen kovaan ja kylmään tuuleen, mikä kaupunginkin ylle puhaltaa, mikäli kokoomus saa voiton.

Mikkelin Työväenyhdistys pitää tänä iltana ennen tuloslaskentaa kokouksen, jossa käymme läpi vaalityötä ja tavoitteita seuraavalle kaudelle. Keskustelemme varmasti myös vaaleissa mukana olleiden kanssa heidän henkilökohtaisista tavoitteistaan. Meidän yhdistyksellä on ollut perinteenä se, että luottamushenkilöpaikoista ei riidellä. Ei tulla riitelemään tälläkään kertaa.

"Seinään on kirjoitettu"

Sain yhtenä päivänä eduskuntatalossa pysäytettyä kollegani Tommy Tabermannin juuri kirjakauppa/postin kohdalle. Postin Marja on saanut puotiinsa myytäväksi Tabermannin uuden runoteoksen "Veren sokeri".

Ihanan omistuskirjoituksen siivittämänä olen tänä iltana nautiskellut elämästäni kynttilöitä poltellen ja runoja lukien. Uskomatonta, kuinka joku ihminen voi kirjoittaa tekstiksi asioita, joita meistä moni joutuu vain omassa päässään pähkäilemään.

Lukiessani ääneen kolmatta kertaa otosta "Seinään on kirjoitettu", poikani Onni (9 v.) nosti metakan. Hän koki epäreiluna sen, että häntä on pienestä asti kielletty seiniin kirjoittelemasta ja piirtelemästä, ja nyt äiti onkin sitä mieltä, että seiniin kirjoittelu on hyvä juttu:) Ehkä pääsen vähemmällä selittelyllä, kun luen runoja jatkossa ihan itsekseen...

Hyvä enne...

Tänään oli ihanan aurinkoinen toripäivä. Olimme kaikki puolueet vielä viimeisessä taistossa Mikkelin kävelykadulla. Hirvittävä tuuli oli heiluttaa isompaakin ihmistä. Päällisin puolin ihmisillä oli hyvä fiilis; monet olivat käyneet jo äänestämässä ja huolimatta valtakunnan gallupeista, uskotaan oikeuden voittavan.

Sosialidemokraateilla on kuitenkin paljon annettavaa jokaisen kunnan asukkaalle. Myös Mikkelissä olisi suotavaa, että meidän ajatukset ja arvot saisivat kansalaisilta kunnon tuen. Ainoastaan hyvällä vaalituloksella voimme viedä tärkeiksi katsomiamme asioita eteenpäin.

Itse pidän siitä, että me kaikki puolueet kamppailemme samalla tasaisella yhdessä. Kansalaiset voivat kiertää kojulta toiselle ja me ehdokkaat voimme myös linjailla keskenämme meneillään olevia ja tulevia asioita. Kunnallispolitiikassa kuitenkin on tärkeää se, että eri ryhmien edustajat kykenevät yhteistyöhön. Ainoastaan siten voidaan asioita saada vietyä eteenpäin.

Uskon, että huomiseksi povattu myrsky on äänestysaktiivisuuden ja vaalituloksen kannalta hyvä enne. Suomalaiset ovat aina olleet kansa, joka vaatii vähän kiviä polulle, pystyäkseen parhaimpaan suoritukseensa. Oikeistohallitus on reilun vuoden ajan kiviä poluille heitellyt; huominen myrsky voi siivittää kansalaiset toivottuun vastatuuleen!

Kaupthing

Ennen tätä syksyä, ei kovin monikaan meistä suomalaisista ollut kiinnittänyt huomiota islantilaiseen Kaupthing- pankkiin. Viime viikkoina ei ole voinut välttyä asiasta kuulemasta. Eduskunnassa ollaan nyt parin viikon ajan oltu aidosti huolestuneita siitä, miten kauan kestää finanssikriisin laajeneminen meihin tavallisiin tallaajiin.

Hallituspuolueen ihmiset väittävät, että mitään talouden syöksyä ei olisi tulossa ja että kyllä hallituksella on hommat hanskassa. Vaaliretoriikkaan toki hanskat ja rukkaset liittyvät, mutta muutoin väittämät ovat ihan huuhaata.

Jokainen meistä huomaa, että merkit lamasta on olemassa. Nyt valtakunnassa tarvittaisiin johtajuutta ja ripaus rehellisyyttä jos meinataan välttyä niiltä edellisen laman virheiltä. Liekö liikaa vaadittu tämän hetken hallituspuolueilta...?

Kaupthing- pankin talletusten suojausten valtion takauksesta äänestettiin eilen illalla. Perusidea asiassa on siis se, että valtio antaa yksittäisille tallettajille takuun siitä, että sijoitukset islantilaiseen pankkiin tullaan vararikon sattuessa korvaamaan Suomen valtion toimesta.

Asiaa voi toki kritisoida ja olisi voinut olla viisasta olla takuita antamatta. Nyt tiedetään kuitenkin se, että islantilaisessa pankissa on paljon suomalaisia tallettajia, joiden sijoituksia ei valtiolla ole varaa uhrata. Tallettajien joukossa on kuntia, yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä. Vastuu on tällä hetkellä syytä kantaa kollektiivisesti.

Eilinen Kaupthing -keskustelu äänestyksineen kysyi paitsi istumalihaksia, niin myös vähän turnauskestävyyttä. Meidät edustajat ohjeistettiin pysymään talossa ja osallistumaan äänestykseen. Perjantai-iltana ja kunnallisvaalien alla minuutit olivat pitkiä. Kotiuduin vähän jälkeen 22.

Äänestyksessä ihmettelin sitä, missä olivat kaikki perussuomalaiset??? Yhtäkään perussuomalaista kansanedustajaa ei osallistunut äänestykseen. Oma skeptinen luonteeni tietenkin herätti kysymyksen, siitä että MIKSI perusuomalaiset ohittivat äänestyksen??? Juuri kunnallisvaalien alla??? Politiikassa mikään ei ole sattumaa, ei myöskään (varsinkaan) perussuomalaisilla. Tätäkin kannattaisi jonkun valveutuneen toimittajan ihan julkisesti kysellä.

Ympäri käydään...

Eiliseen sivistysvaliokunnan kokoukseen oli kiva mennä. Luin kokouspapereita ja huomasin, että kuultavaksi eräänä asiantuntijana kokoukseen oli kutsuttu vanha ystäväni kaukaa nuoruusvuosilta. Kieltenopettajien liitossa aktiivisena toimiva ystäväni Kati Venemies kertoi sivistysvaliokunnalle näkemyksiään meneillään olevaan lukiolain uudistukseen.

Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia käytävässä ja monet hauskat muistot nuoruuden vauhtivuosilta tulivat mieleen. Totesimmekin, että nyt on syytä päivittää tapahtumia ja järjestää tapaaminen oikein ajan kanssa.

Näin se maailma meitä mikkeliläistollikoita vaan kuljettaa; molemmilla meillä on nyt sanamme sanottavana suomalaiseen lukio-opetukseen. Ei olisi ihan uskonut sitä silloin 1980-luvun lopun lukiolaisina:)

Vaalikeskustelussa

Seurasimme eilen porukalla eduskunnan televisiosta puolueiden puheenjohtajien vaalikeskustelua. Alun ärhentelyn jälkeen toimittajat rauhoittuivat ja paikoin nähtiin ihan hyvääkin keskustelua. Meidän puheenjohtajamme pärjäsi tietenkin parhaiten:)

Todellisuudessa tämä kriittinen raatimme (lähes kaikista ryhmistä oli edustaja) löysi jokaisen esiintymisestä ja sanomisista niin plussia kuin miinuksiakin. Keskustelu velloi aiheesta toiseen ja joitakin kunnallisvaalien kannalta olennaisia asioita jäi käsittelemättä. Tänä iltana keskustelut jatkuvat Ylen vaalikeskustelun muodossa.

Eilisiltana kellon lähestyessä 22, jouduimme porukalla toteamaan sen, että olemmekohan mekään ihan viisaita...? Niin sanotulla vapaa-ajalla istumme vapaaehtoisesti eduskuntatalossa työkavereiden kanssa katsomassa tv:stä sitä samaa, mitä kaiket päivät ja illat seuraamme ihan livenäkin. Asian puki varovaisiksi sanoiksi muuan joukossamme ollut vaksi. Eipä silti, mukavaa meillä oli!

Vihreiltä järkevä ajatus

Tämän päivän Hesarissa oli vihreiltä kerrankin joku järkevä idea. Luin jutun nopeasti, mutta pääpiirteissään he kannustavat kunnallisvaaliehdokkaita kertomaan vaalirahoituksensa jo nyt, ennen vaaleja. Oikein kannatettava idea.

Näin tein itse ennen eduskuntavaaleja ja viimekeväisen julkisen kohun myötä uudistin kertomani niiden vaalien osalta. Kunnallisvaalit ovat luonteeltaan erilaiset, vaikkakin hirvittävän kalliita kampanjoita on jo tähän mennessä nähty.

Oma kunnallisvaalikampanjani rahoitus koostuu SDP:n Mikkelin kunnallisjärjestön antamasta tuesta, Mikkelin Työväenyhdistyksen tuesta ja omasta lompakostani. Kunnallisjärjestö ei tietääkseni tue ehdokkaita suoraan rahallisesti, vaan hoitaa erilaisten yhteisten tilaisuuksien järjestämisestä aiheutuneet kustannukset, yhteiset lehtimainokset ja ehdokkaille painetut käyntikortit. Kunnallisjärjestölle palkattu vaalityöntekijä on osa tätä ehdokkaille ohjautuvaa tukea.

Mikkelin Työväenyhdistys varasi kunnallisvaaleihin budjetissaan tietyn summan. Tällä summalla päätettiin tukea samalla tavalla kaikkia yhdistyksen kahtatoista ehdokasta. Summa jakautui yhteisen esitteen teko - ja painatuskustannuksiin, tilaisuuksien järjestämiseen ja niiden lehti-ilmoituksiin. Suoraa rahaa ei näissäkään vaaleissa ehdokkaille siis annettu. Lopullinen käytetty rahamäärä selvinnee vasta vaalien jälkeen. Budjetissa aiomme pysyä.

Oma lopullinen budjettinikin selviää vasta lehtimainosten laskujen tultua. Olen mainostanut paikallisessa (kokoomuslaisessa) valtalehdessä Länsi-Savossa ja omassa ViikkoVapaudessa. Lisäksi olen laitattanut Länsi-Savon verkkolehteen mainoksen. Tähän asti kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan.

Paneelissa

Aamu Helsingissä on jo käynyt vähän valoisammaksi. Harmaata ja tuulista tosin taitaa olla koko loppupäivä. Läksin aamuvarhain jo kotoa Mikkelistä ja nyt olen saanut työhuoneessa tehtyä paljon rästissä olleita hommia. Sitkeä flunssa vei sunnuntailta ja maanantailta työtehot varsin vähiin. Nyt taidan olla jo parantunut.

Eilen olin Mikkelin kirjastossa kuuntelemassa kunnallisvaalien paneelikeskustelua. Panelisteiksi oli valittu jokaisestä ryhmästä yksi ja se tuli suorana lähetyksenä Etelä-Savon radiosta. Mitään varsinaisia uusia linjauksia ei kuultu, ehkä enemminkin pettynyttä murinaa siitä, että yleisö ei päässyt kysymään haluamiaan asioita. Meidän ryhmää edusti kaupunginhallituksen puheenjohtaja, mikä tietenkin oli ihan oikea valinta; onhan hänellä asemansa vuoksi kattavin käsitys meneillään olevista asioista.

Yleisö koostui pääasiassa muista kunnallisvaaliehdokkaista. On hyvä, että ehdokkaat ovat paikalla aina silloin kun meneillään olevista ja tulevista asioista keskustelua käydään. Varsin monta kertaa on helppo olla sivusta katsojana viisaampi, kuin ne jotka päätöksiä joutuvat tekemään.

Illalla olisi ollut myös Superin järjestämänä paneelikeskustelu, mutta siinä vaiheessa olin jo kotona peiton alla. Onnin kanssa aloitimme hänen lomaviikkonsa sovitusti vierailemalla iltapäivällä keskustan Mäkkärissä. Suosittelen samankaltaista iltapäivän visiittiä kaikille teini-ikäisten vanhemmille. Pipot ja lippikset päässä pöydillä makaavat ja kiroilevat teinit eivät vastaa sitä mielikuvaa, joka minulla on perheravintola McDonaldsista. Alkeelliset käytöstavat ja julkaisukelpoinen kielenkäyttö ihmisten ilmoilla ovat niitä asioita, joita kodeissa pitäisi opettaa.

PerusMatti

Puolueemme puheenjohtaja Urpilainen esitti lauantaina toiveen siitä, että oppositio ja hallitus voisivat tehdä parempaa yhteistyötä maan talouspolitiikan hoitamiseksi. Asian ehti ensimmäisenä tyrmäämään pääministeri Matti Vanhanen (kesk.).

Pilkallinen ja vähättelevä ilme kasvoillaan, hän totesi Urpilaisen olevan myöhässä esityksensä kanssa. Viimeistään tämä osoitti sen, että pääministerillämme on ongelma suhteessaan naisiin. Tai ainakin meidän naiseemme puolueen johdossa.

Sanoi tahi esitti Urpilainen mitä tahansa, aina Vanhasella on joku mitätöivä kommentti valmiina. Vanhanen on tyypillinen ja tavallinen perussuomalainen mies, jolle kaikki asiat ja esitykset täytyy naisen esittää käänteisesti ja siten, että mies itse kuvittelee olevansa asian isä. Ainoastaan sillä tavalla moni vaimo saa haluamansa asian etenemään. Naisen keinot ovat käyttökelpoisia myös työelämässä ja siis myös politiikassa.

Täytyykin vihjaista Jutalle, että esittää maatalouden vapauttamista kaikista veroista ja maksuista ja lisäksi tukiaisten moninkertaistamista. Ei kulu minuuttiakaan, niin pääministeri kiiruhtaa moittimaan esitystä typeräksi:)

Välttämätöntä?

Oulussa tapahtui viikonlopun aikana traaginen perhesurma. Näitä perheenjäsenen tekemiä surmatöitä on Suomessa nähty aina. Tekotapa, motiivit ja tekijä ovat vaihdelleet. Lopputulos on joka kerta yhtä kauhea.

Kuulin asiasta tv-uutisista ja mietin jälleen kerran uutisoinnin järkevyyttä ja motiivia. Miksi näistä asioista täytyy kertoa yksityiskohdilla herkutellen? Miksi perheen vanhempien ammatit (luokanopettajia!) täytyi uutiseen liittää? Miksi surmansa saaneiden lasten iät tuli kertoa?

Kiitin onneani, että oma 9-vuotias poikani ei juuri tällä kertaa katsonut kanssani uutisia. En näe mitään syytä sille, miksi meidän aikuisten täytyy kuormittaa pieniä lapsia kaikilla elämän kauheuksilla. Kyllä elämän nurjat puolet heillekin aikanaan valkenee, mutta toivottavasti vasta sitten kun he ovat henkisesti kypsiä asioita ajattelemaan.

Iltapäivälehdet ovat alkuviikon hiljaiset päivänsä taas pelastaneet. Onnilla alkaa tänään syysloma ja sovimme hänen kanssaan käyvämme koulun jälkeen kartsalla herkuttelemassa loman kunniaksi. Toivottavasti lehtien lööpit ja etusivut eivät osu meidän reitillemme.

Joron jäljillä...

Pieni Joroisten kunta Etelä- ja Pohjois-Savon rajamailla on erikoisessa tilanteessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistus painostaa tekemään toiminnoissa muutoksia ja useimmissa tapauksissa ne ovatkin tarpeellisia ja järkeviä. Alueen ihmisten kannalta on kuitenkin syytä olla tarkkana.

Joroinen on oppinut olemaan yhteistyössä niin Varkauden ja Pieksämäen kaupunkien kanssa, kuin pienempien naapurikuntiensakin kanssa. Ainoastaan tekemällä yhteistyötä yli kunta- ja puoluerajojen pystytään näillä leveyksillä ihmisistä huolehtimaan. Se on hyvä kaikkien näin kunnallisvaalien alla muistaa.

Joroisten sosialidemokraatit eivät olleet ollenkaan Joron jäljillä eilen, kun pitivät omaa tilaisuuttaan aivan kylän keskustassa. Ihmisiä oli tuvan täydeltä ja kansanedustaja otettiin innolla vastaan. Olen tottunut varoittamaan yleisöä siitä, että messuni kestää helposti sen 45 minuuttia (oppitunnin mittainen siis), mutta eilen Joroisissa pidimme kaksoistunnin ilman välituntia:)

Hyvään oppituntiin kuuluu vuorovaikutteisuus, aivan samoin kuin hyvään kansanedustajan alustukseenkin. Tuskin maltoin eilen lähteä kotiin Joroisista, niin hyvät keskustelut saimme aikaiseksi. Kotiin ei muutenkaan ollut kiire, Onni oli päivän serkkupoikansa Eliaksen luona ja suunnittelivat vielä illansuussa elokuviin lähtöä. Likomärät ja haisevat pikkupojat kotiutuivat illalla meille ja laitoin ne saman tien saunaan ja peiton alle. Itse nautiskelin hetken vielä Ahti Karjalaisen seurasta.

Erikoinen päivä

Eilinen päivä oli todella erikoinen. Olin Mikkelin torilla klo 9-13 välisen ajan kuntalaisten tavattavissa. Ensimmäiset kolme tuntia satoi vettä, mutta ihmiset kiitettävästi uhmasivat luonnonvoimia ja kiersivät jututtamassa eri puolueitten ehdokkaita.

Erikoiseksi päivän teki se, että sain pelkästään myönteistä palautetta! Monet ihmiset tulivat kiittämään jostakin pienestä (mutta heille suuresta asiasta), jonka olin saanut hoidettua. Kiitokset tuntuvat hyvältä ja antaa motivaatiota tehdä työtä jatkossakin samalla otteella.

Ajaessani iltapäivällä Joroisiin (70 km Mikkelistä), oikein ajattelin tätä tilannetta. Vuosia kunnallisena päättäjänä toimineena olen tottunut saamaan pääasiassa kritiikkiä siitä, kuinka huonosti kaupungin asioita hoidetaan. Myönteinen palaute on ollut satunnaista. Nyt toimittuani toista vuotta kansanedustajana JA kaupunginvaltuutettuna, huomaan vaikutusvaltani kaupungin asioihin kasvaneen ja kiitosten määrän samassa suhteessa.

Vallalla on siis merkitystä ja enempi on merkitystä sillä, minkälaisilla ihmisillä valta on. Liian usein kuulee sanottavan, että valta turmelee tai että valtaa käytetään väärin. Se on ikävää. Vaikutusvalta on kuitenkin poliitikon ja päättäjän tärkein toimintakeino ja sitä tulisi käyttää ainoastaan työkaluna ihmisten asioiden hoitamiseksi.

Vahva lenkki

Keskiviikkona kävin myös Heinävedellä. Ystäväni Paavo B. suostui onnekseni lähtemään kuskiksi, sillä väsyneenä ei ole pimeässä kiva ajaa. Heinävedellä oli koolla lähes kolmenkymmenen aktiivisen ihmisen joukko. Porukka oli intoa täynnä valmistautumassa vaaleihin ja tunnelma oli korkealla.

Upeaa oli nähdä paljon uusia ihmisiä mukana ja upeaa oli myös se, että kuinka perusteellisia suunnitelmia Heinäveden kunnan kehittämiseksi ihmiset olivat miettineet. Ilman tämänkaltaisia kohtaamisia, kaukana kaupungin melskeestä ja kaukana eduskuntatalosta, ei kansanedustajan työtä voisi tehdä. Joskus säälin helsinkiläisiä kollegoja siinä mielessä, että heillä (omien kertomustensa mukaan) äänestäjien tapaamiset ovat niin erilaisia ja keskittyvät paljolti vaalienalusaikaan. Välitön ja myönteinen tunnelma Vanhassa Olkkarissa oli voimakas kokemus.

Ilta huipentui vierailuun kunnan palvelutalossa. Arvokas tukijani, puolueen aktiivi vuosikymmenten ajalta, keskustelukumppanini Yrjö Voutilainen (yli 80 v.) oli huomannut sen, että olen tulossa paikkakunnalle. Hän välitti kutsun tulla piipahtamaan palvelutalossa. Mukava oli nähdä, kuinka hyvin pienessä Heinäveden kunnassa on vanhusten asuntoasiat hoidettu. Juuri niin, kuin meidän mikkeliläistenkin tulisi ymmärtää hoitaa.

Tapasin Yrjön pitkästä aikaa ja hetki oli meille molemmille tärkeä. Lupasin paikalliselle kutsun välittäjälle, että muistaa joka kerran informoida Yrjöä siitä, että olen lähistöllä ja saatan siis piipahtaa ihan kutsumattakin. Tällaisten pyyteettömien aatteen miesten aikaansaannosta on meidän liikkeemme synty, kasvu ja olemassaolo. Mahtava olo tajuta se, että saan olla osa tätä ketjua!

Turinaa ja ärinää

Viime päivät olen taistellut flunssaa vastaan. Yhtä varmasti kuin opettajan työssä iski flunssa tai äänen menetys aina joulu- tai pääsiäispyhinä, yhtä varmasti saan palellutettua itseni aina näin vaalien aikaan. Niin siis nytkin. Viime lauantainen keli oli liikaa kurkulleni.

Siitä ja räkäisestä olosta huolimatta, on into ja motivaatio korkealla. Huomenna on taas mahdollisuus tavata kuntalaisia Mikkelin torilla, jossa olen 9-13 välisenä aikana. Joroisissa olen paikallisten demareiden kanssa klo 14 alkaen.

Tämän viikon keskiviikkona olin koko päivän Mikkomarkkinoilla Mikkelissä. Joku kriittinen ulkopaikkakuntalainen (perusuomalaiselta vaikutti) kävi ärisemässä sitä, miksi kansanedustaja ei ole TYÖPAIKALLAAN?? Sain hänet hetkeksi kuuntelemaan vastausta, mikä hänen osaltaan ei mennyt jakeluun. Sen sijaan muut kuulolla olleet olivat kanssani aivan samaa mieltä.

Osa kansanedustajan työstä on kuntalaisten ja äänestäjien tapaamista. Ihmisiä on tavattava silloin, kun heitä on liikkeellä ja markkinat ovat mitä parhain tällainen tilaisuus. Kansanedustajalla ei ole työaikaa ja jokainen edustaja tekee työtään omalla tavallaan. Minä olen valinnut tietyn tavan ja ainakin tähän asti saamani palautteen perusteella, äänestäjät arvostavat valitsemaani tapaa.

Pidän tärkeänä sitä, että ihmisillä on mahdollisuus epämuodolliseen jutusteluun edustajansa kanssa. Ainoastaan tapaamalla ihmisiä, voi heidän asioitansa hoitaa. Keskiviikkona tapasin viiden tunnin aikana henkilökohtaisesti yli 700 ihmistä, joista useimpien kanssa ehdin myös keskustella.

Ääntä kehiin

Mikkomarkkinat Mikkelin torilla jatkuvat tänäänkin ja siellä on varmastikin paljon väkeä. Jo etukäteen tiedän aiheet, josta ihmiset haluavat puhua. Samat asiat ovat olleet mielenpäällä jo pitkään, ei pelkästään näiden kunnallisvaalien takia. Puhutaan vanhusten palveluista, puhutaan terveydenhuollosta, puhutaan kaavoituksesta, puhutaan toriparkista, puhutaan taideteos Spiraalista ja henkilöstön lomauttamisesta.

Tärkeitä asioista kaikki ja miellelläni niistä myös minä puhun. Kuntalaisille on kuitenkin vaikea saada selitettyä sitä, kuinka oikeasti kunnan päätöksenteko ja talouden tasapainottaminen on isojen kokonaisuuksien hallitsemista.

Yksi keino, kuten henkilöstön lyhytaikainen lomauttaminen tai veroprosentin korottaminen, ei pelkästään riitä talouden saamiseksi siihen kuntoon, että tulevina vuosina voisi olla helpompaa. Kaikki vaikeat toimenpiteet YHDESSÄ ovat ne, joiden avulla nousemme tästä talousahdingosta ja pystymme turvaamaan kuntalaisten palvelut paremmin jo ensi vuonna.

Nämä tämän vuoden supistuksia ja lomautuksia koskevat päätökset on tehty kaikkien poliittisten ryhmien yksimielisellä, vaikkakaan ei intomielisellä, päätöksellä. Meidän kaikkien kannalta olisi suotavaa, että ne, jotka eivät vielä ole olleet mukana kaupungin päätöksenteossa, mutta nyt sinne pyrkivät, antaisivat rakentavia ohjeita ja toimintatapoja siihen, kuinka asioita tulisi oikaista.

Ei riitä, että tuomitaan tehdyt päätökset ellei ole esittää toisenlaista vaihtoehtoa. Pelkästään balettilippujen ostamatta jättäminen ei kaupunkiamme pelasta. Vaalihumussa ei pidä kenenkään syyllistyä liikaan populismiin tai siihen, että esitetään totuudenvastaisia asioita toisista ehdokkaista. Äänestäjät ovat fiksuja ja osaavat kyllä itse arvioida, kenelle ja mistä syystä ainokaisen äänensä antavat.

Tänään on ennakkoäänestyksen ensimmäinen päivä. Toivottavasti väki lähtee jo liikkeelle ja päästään varsinaiseen vaaliin! Itse olen Mikkomarkkinoilla kunnallisjärjestön kojulla 9-14 ja sitten Heinäveden demareiden vaalitilaisuudessa 17-19.

Unelma turvallisesta elämästä

Eilen illalla pidimme Mikkelin Naisvuoritalolla (Työväentalo) Unelmaklubin. Klubi on valtakunnallisen naisjärjestömme ideoima keskustelutilaisuus, jossa tarkoitus on herätellä keskustelua ajankohtaisista asioista.

Meillä klubi järjestettiin teemalla Väkivalta keskellämme - unelma turvallisesta elämästä. Alustajiksi saimme ammattilaiset Viola -väkivallasta vapaaksi ry:stä. Pienellä porukalla saimme keskusteltua vaikeista asioista. Tällaisia ajatuksen herättäjiä tarvitaan ja näitä ammattilaisten hoitamia matalan kynnyksen paikkoja tulisi olla kaikkien ulottuvilla.

Se, että asioista ei puhuta, ei poista niitä. Seurasin joku aika sitten ruotsalaista tv-sarjaa, jossa perheväkivalta oli pääosassa. Karsea tarina. Politiikassa taisteleva keski-ikäinen mies purki turhautumiaan ja huonoa oloaan naisiin. Oma vaimo oli päästä hengestään tämän miehen toteuttaessaan pyrkimyksiään oman poliittisen uran edesauttamiseksi. Onneksi vaimo ymmärsi hakeutua turvakotiin. Nämä kodit ovat Suomessakin tehty sitä varten, että ihmiset pääsevät pakoon väkivaltaista läheisistään.

Tv-sarja oli fiktiivinen, mutta aineksia ikävä kyllä on todellisesta elämästä. Läheisväkivalta ei katso sosiaaliekonomista asemaa, ei ikää, ei sukupuolta, ei asuinpaikkaa. Fyysistä tai henkistä väkivaltaa läheisiä ihmisiä kohtaan tapahtuu liikaa ja sitä ei tarvitse kenenkään sietää. Joka toinen viikko suomalainen nainen pääsee hengestään perheväkivallan seurauksena. Unelma turvallisesta elämästä ei ole utopiaa!

Postiluukuilla on eroa!

Viime viikonlopun aikaan sateessa ja paisteessa, olivat Mikkelin Työväenyhdistyksen kunnallisvaaliehdokkaat tukijoineen liikkeellä. Jaoimme 12 ehdokkaan voimin kaikkiin (lähes) kaupungin kotitalouksiin yhteisen esitteemme.

Eilen eduskuntatalon rappujen ylösalas ravaaminen oli tuskallista. Viime aikojen liian vähäisestä liikkumisesta johtuen, viikonlopun hissittömät kerrostalot tekivät takajaloilleni tehtävänsä. Edelleen jalat muistuttavat esitteen jakelusta.

Paitsi, että liikunta tekee hyvää, niin yhdessä tekeminen on hyvästä. Nyt olemme kaikki ehdokkaat samalla tavalla panostaneet Mikkelin Työväenyhdistyksen hyvän vaalimenestyksen saamiseksi.

Itselläni on 30 vuoden kokemus vaalimainosten jakamisesta. Muistan, että jo pienenä tyttönä jaoin Siekkilän isot kerrostalot mm. Maija-Liisa Paanasen (sd) vaalityön hyväksi. Mikkelin asuinalueet ovat tulleet tutuiksi ja muistan hvyin, minkälaisia sormensyöjiä (postiluukkuja) missäkin taloissa on.

Vinkasahtanutta viihdettä...?

Minusta on ihanaa, että taas on vaalit ovella. Taidan olla vinksahtanut, kun avoimesti tunnustan, että minusta on mukavaa katsella ihmisten vaalimainoksia. Oikein odotan aina aamun lehtiä, jotta saan nähdä uusia mainoksia.

Kunnallisvaaliehdokkaat mainostavat aika paljon. Monenlaista esitettä on tänäänkin tullut kotiin ja Länsi-Savossa on joka päivä toinen toistaan upeampia värimainoksia. Hauskaa on myös nähdä lehdestä tuttuja ihmisiä ihan livenä, joskus täytyy kyllä ihmetellä valokuvaajan taitoa siinä, kuinka erinäköseksi kuvaaja on kohteen saanut aseteltua. Itselleni joku joskus kyllä sanoi, että hän on valokuvaaja, eikä mikään ihmeidentekijä...

Jotkut kunnallisvaaliehdokkaat ovat ottaneet tavaksi ilmoittaa liikkeensä eri päivien osalta. Sekin on varmasti ihan hyvä. Jotkut ovat tosin tainneet erehtyä vaalista, sillä perjantain lehdessä huomasin jonkun ehdokkaan mainostavan numeroaan ja olevansa tavattavissa mm. Pertunmaalla. Ehkä kyse on freudilaisesta lipsahduksesta eli toiveesta saada liitettyä pieni Pertunmaan kunta Mikkeliin (vaikkei olekaan rajanaapuri) tai sitten ko. kunnallisvaaliehdokas ei muista, mistä vaalista nyt on kysymys.

Meillä kansanedustajilla on kaiken vaalihumun keskellä hoidettavana tavanomainen yhteydenpito maakunnan ihmisiin. Kunnallisvaalit ovat pienillä paikkakunnilla hyvä tapa saada puolueaktiivit kasaan ja samalla järjestää tapaaminen kansanedustajan kanssa. Itse olin lauantaina Savonlinnassa, ensi viikolla Mikkelissä, Heinävedellä, Joroisissa.

Sivistyksen portailla

Perjantaina puhelimeni piippasi tekstiviestin merkiksi juuri, kun olimme puolueen puheenjohtajan kanssa Savonlinnan opettajankoulutuslaitoksen ulkorappusilla. Kerroin heti muulle porukalle STT:n lähettämän viestin sisällön eli presidentti Martti Ahtisaari on valittu Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

Tieto otettiin vastaan luonnollisestikin iloisina eikä vähiten siksi, että paikalla oli runsaasti demareita! Itse mietiskelin sitä symboliikkaa, jota tuohon hetkeen oli paljon mukaan laskettavissa. Opettajankoulutuksen saanut, sosialidemokraattinen presidentti vihdoin palkittiin työstään koko maailman hyväksi. Ei mikään pikkujuttu siis.

Opettajankoulutuslaitoksella on ollut merkitystä myös puolueemme nykyisen puheenjohtajan elämässä. Ensimmäinen nainen meidän puolueen johdossa ja opettaja. Muistelin sitä, onko puolueemme puheenjohtajissa aiemmin OKL:n käyneitä ollutkaan...Voi olla, että on, mutta ei ainakaan ihan heti tullut ketään mieleen.

Jatkoin ajatuksen kulkua vielä...opettajankoulutuksella on ollut itsellenikin suuri merkitys. Sen johdosta olen saanut tehdä työtä, joka on mieluista, haastavaa ja järkevää. Opettajalla ja opettajuudella on iso rooli ihmisen elämässä. Etelä-Savon vaalipiiristä ei ole kansanedustajaksi ihan hiljattain (liekö koskaan) valittu sosialidemokraattista opettajaa.

Opettajankoulutuksen turvaaminen ja sen laadullinen kehittäminen on tämän päivän asia. Tarvitsemme opettajia ja heidän työtään lastemme hyväksi tulee arvostaa. Arvostus tulisi näkyä päätöksissä ja työstä maksettavana korvauksena.

Hineetä!

Tänään on ollut kovin hinee päivä. (Hinee on mikkelin -kieltä ja tarkoittaa hauskaa tai kivaa. Sanalla on kuitenkin tietty mikkeliläinen erityismerkityksensä, joten se ei täysin voi korvata em. suomalaisia sanoja).

Olimme siis kiertämässä pitkin Etelä-Savoa ja yhdessä saimme puheenjohtaja Urpilaisen kanssa jälleen todeta, kuinka paljon voimaa ja virtaa näistä maakuntien ihmisten tapahtumista voikaan saada. Kaikilla paikoilla oli paljon väkeä ja huolimatta siitä, että maakunnan kansanedustajaa ei huomattu lehti-ilmoituksissa mainita, moni oli osannut blogini perusteella tulla paikalle minua jututtamaan. Hineetä!

Puheenjohtaja Urpilainen otti yleisönsä ja ihmiset olivat tyytyväisiä. Todella mukava oli huomata myös Mikkelissä se, kuinka Jutan iltapalaseura oli haluttua juuri niiden joukossa, jotka puheenjohtajaksi julkisesti kannattivat jotakin toista. Näin demokratia toimii ja lojaliteetti puheenjohtajalle tietyissä tilanteissa on taattu:) Se se vasta on hineetä huomata!!!

Hineetä oli äsken myös kävellä pieni iltalenkki kirkkaassa ja kuulaassa kelissä. Nyt on kello soimassa aamua varten ja eduskunnan kirjastosta tänään mukaan nappaamani uusi ruotsalainen dekkari (Jens Lapidus) vie ajatukset pois päivän asioista. Sauli Niinistö (siis hänen kirjansa) jäi odottamaan Helsingin kämpälle. Lukeminen on hineetä.

Naiset kiertueella

Tänään on päivä alkanut jo varhain. Heräsin kämpässäni jo neljän maissa ja työhuoneessa olen nyt ehtinyt olla jo muutaman tunnin ajan. Kohta vieraaksemme eduskuntaryhmään saapuu Tehyn puheenjohtaja Jaana Laitinen-Pesola. Häneltä kuulemme ajankohtaiskatsauksen meneillään olevista asioista.

Ympäristövaliokunnasta joudun lähtemään kesken pois, vaikka siellä onkin jälleen mielenkiintoisia asiantuntijoita kuultavina. Käsittelyssä on hallituksen esitys maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta.

Lähden puolueemme puheenjohtajan Jutta Urpilaisen matkaan Etelä-Savon kiertueelle. Aloitamme Savonlinnasta puoliltapäivin, sitten Sulkavalle ja Juvalle. Illalla on iso tilaisuus Mikkelissä, kirjastotalolla klo 18.00. Toivottavasti väkeä tulee paikalle!

Huominen päivä alkaa myös mukavasti toritilaisuuden merkeissä. Olen Mikkelin torilla klo 9-11 ja Savonlinnan Prisman edessä järjestettävässä puolueiden tilaisuudessa noin. klo 13.30 lähtien. Toivottavasti sää on meille kaikille armollinen!

Savolaista

Eilinen kyselytunti sujui pääasiassa pohjoissavolaisittain. Sinänsä oli mukavaa huomata, kuinka yksimielisesti jokainen pohjoissavolainen edustaja todisti puheenvuorossaan hammaslääketieteellisen koulutuksen uudelleen aloittamista Kuopiossa.

Perusteet siihen ovat aukottomat. Vastauksia ei ministerelitä tietenkään saatu. Ongelma on koko itäisen Suomen yhteinen ja sitä on helsinkiläisministereiden turha vähätellä.

Muutoinkin eilinen päivä oli taas mukavaa hulabaloota. Pienen pysähdyksen toivat mikkeliläiset 7 veljestä eli painotalo Helprintin aktiivit. He olivat käymässä omassa ammattiliitossaan Hakaniemessä ja saimme järjestymään pienen kahvihetken keskelle päivää eduskuntatalossa.

Kollegat (nais) katselivat kadehtien, kun huomasivat kuinka komeita ja hauskoja miehiä olin vieraakseni saanut. Vastasin kyselijöille ylpeänä, että tällaisia meillä savossa kaikki miehet ovat:) Ilmeisesti vieraat olivat tyytyväisiä, sillä näin heidät tuntien kuluttua tapaamisestamme istuntosalin lehterillä seuraamassa kyselytuntia. Oma kysymykseni saa nyt kirjallisen muodon, sillä sille ei eilisessä istunnossa ollut sijaa.

Kadeteista mallia

Eilisessä sivistysvaliokunnan kokouksessa kuulimme asiantuntijoita koskien lakia Maanpuolustuskorkeakoulusta jne. Kuuleminen oli todella mielenkiintoinen ja sai aikaan tietenkin myös ajatuksen!

Perisidea on se, että maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelevat ovat erilaisen opintososiaalisen järjestelmän piirissä kuin muut korkeakouluopiskelijat. He saavat opintojensa aikana tiettyä päivärahaa ja opetus on maksutonta. He eivät ole oikeutettuja opintorahaan.

Vastineeksi koulutuksesta ja ylläpidosta, kadetit ovat sitoutuneet olemaan opintojensa aikana ja sen jälkeen puolustusvoimien palveluksessa. Yhteensä koulutus - ja palvelusaika on noin 12 vuotta. Tämän jälkeen henkilö voi halutessaan vaihtaa maisemaa ja työpaikkaa.

Hyvä systeemi, joka takaa opintojen aikaisen toimeentulon ja elämisen. Parasta koulutuksessa on kuitenkin varmuus siitä, että opintojen jälkeen työllistyminen on taattua. Näin ei suinkaan kaikilla muilla yliopisto-opiskelijoilla ole.

Mielestäni tulisikin nyt räväkästi lähteä valmistelemaan vastaavanlaista koulutusjärjestelmää lääkäreille. On totta, että heillä on jo tällä hetkellä opintoihin liittyvä tietty pakollinen työskentelyjakso julkisella puolella. Tämä jakso on kuitenkin liian lyhyt ja siksikin työssäolovelvoite tulisi ulottaa myös valmistumisen jälkeiseen aikaan.